Kompassi vai gps

[LauriA]

Tästä pääsi helposti yli saaren molemmat ylitykset. Olisko ollut alta polven.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... :100%7D%5D

Alussa oli "oikea kahlaamo", jota toisessa säikeessäkin laitoin linkkiä. Siinä vähän mietittiin että mennäkö vai eikö mennä.
No yli mentiin. Mietin vaan miten mönkiät tuon ylittää.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... :100%7D%5D

[Jouni]

Tästä pääsi helposti yli saaren molemmat ylitykset. Olisko ollut alta polven.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... :100%7D%5D

Hyvä, kiitos.

[LauriA]

^Löyty kuva tuosta lännen puoleisesta uomasta.

[Tidus]

Edellisillä lapin reissuilla paperikartat ovat jääneet repun pohjalle kerryttämään ylimääräistä painoa. Joka ikisessä retkeilyohjeessa sanotaan että paperikartta on AINA oltava mukana. Miksi? Jos gps lakkaa toimimasta niin otan vain kompassilla suunnan lähimmälle tielle ja ongelma on ratkaistu. Toki etukäteen täytyy ulkoa opetella että mistä ilmansuunnasta löytyy lähin tie tai muu pysäyttävä este

Yritäkää puhua minut ympäri: Miksi ottaisin paperikartan mukaan?

Sen myönnän että kartan ja kompassin avulla suunnistaminen on paljon kunniallisempaa, perinteikkäämpää ja miehekkäämpää, mutta mitä sitten?

[Nuortti]

Paperikarttaa 1:100 000 käytän reissujen suunnitteluun ja tarvittaessa myös suunnistamiseen. Eipähän paljoa paina. Jos päivän taival on esim 15 - 20 km, niin gepsistä ei ole kiva katsella reittiä kokonaisuudessaan.
Aika onnettomaksi suunnistus menee ilman karttaa ja gepsiä, jos tunturialueilla joutuu kävelemään 10 km pelkän kompassisuunnan varassa.
No, ainahan kurut voi kävellä ylös ja alas jos niin haluaa.

[Hanu]

En osaa sanoa, kun en vaelluksella GPS:n kanssa kulje. Töissä käytän gepsiä, mutta vaeltaessa en, koska retkellä ei ole tarvetta tietää metrillen sijaintia. Ehkä Nuortin kanssa olen samoilla linjoilla. Jos suoralla kompassi suunnalla pitäisi retkellä edetä, niin pilalla vaellus olisi.

[kepsilla]

Älypuhelimen karttaohjelmassa saa helposti näkyviin kymmeniä eri karttoja ja suurennustasoja, eikä tarvitse suurennuslasilla katsoa epätarkan kartan yksityiskohtia.
Tässä muutama alas skaalattu karttanäkymä:

maasto2.jpg (39.96 KiB) Katsottu 404 kertaa

reitti2.jpg (142.84 KiB) Katsottu 404 kertaa

rinnevarjot.jpg (123.89 KiB) Katsottu 404 kertaa

[kepsilla]

Lisää kuvia:

maasto1.jpg (47.12 KiB) Katsottu 402 kertaa

reitti1.jpg (155.95 KiB) Katsottu 402 kertaa

reitti4.jpg (149.33 KiB) Katsottu 402 kertaa

[Tidus]

En minä ainakaan ymmärrä miten esim maastokartta-sovelluksella ei voisi suunnitella reittiä isommassa mittakaavassa; sen kun zoomaa ulospäin.

Pelkällä kompassilla liikkuminen olisi toki ärsyttävä tilanne ja reissu olisi jossain määrin pilalla mutta eihän se turvallisuuteen mitenkään vaikuta.

Lähden siitä että iskun- ja vedenkestävä älypuhelin yhdistettynä varavirtalähteeseen toimii 95% todennäköisyydellä viikon reissulla moitteettomasti. Jos ei, niin pääsen silti pelkällä kompassilla pois.

Mihin tarvitsen paperikarttaa?

[Nuortti]

Voisiko ajatella tilannetta, jossa täysi sumu yllättää esimerkiksi aamulla kun päivän reissuun pitäisi lähteä?
Miten suot ja joet? Esimerkiksi Itäkairassa on soita kilometrikaupalla ja ne kaikki eivät ole helposti ylitettävissä.

[Tidus]

No joo. Toi on ihan hyvä esimerkki. Uskon kuitenkin että jokaisen suon tai joen voi ylittää tai kiertää ja sitten jatkaa taas kompassisuunnalla kohti autotietä.

[Nuortti]

Talvella kun parin päivän lumipyry peittää kaikki jäljet, voi tulla itku puseroon, mikäli pelkällä kompassilla suunnistaa ja vielä kenties sumusää yllättää.

[hannes]

Ihmetyttää , jos painon takia jättää kartan rinkasta pois.
Kartta ja kompassi ovat toimintavarmoja kun gepsit ja puhelimet eivät toimi. Venäjäkin häiritsee enenevässsä määrin satelliitteja niin kauan kun se vielä on yhtenäisenä valtiona olemassa - eli toivottavasti ei kauan.
Itse luen paperikarttaa reittiä suunnitelessa ja muutenkin mieluummin kuin pikkunäyttöä, mutta hyvä kun näytön luku suvereenisti joltain onnistuu.
Jokainen saa tietysti suunnistaa miten haluaa.

[Tidus]

Ensi kuussa aion kävellä Vätsärin, Kaldoaivin, Pöyrisjärven, Tartantovaaran ja Käsivarren halki joten jokaisen kartan mukana kantaminen itse asiassa painaa jo jotakin. Kun edellisillä reissuilla kartat ovat kuitenkin jääneet vain reppuun ja kun pidän puhelimen gepsiä lähes varmatoimisena ja vaikka puhelin nyt menisi rikki, niin mielestäni se ei ole turvallisuusriski siinä missä täysin tavanomainen eksyminenkään ei ole.

[Tidus]

Muistellus vanhoilta ajoilta ennen gepsiä ja muita nykyajan mukavuuksia. Silloin ei ollut erämaista mitään "napanuoraa" ihmisten maailmaan.

Itselleni pitkäaikaisin harhailu ja epäselvä paikan tietämys on sattunut 1970-luvulla kevättalven hiihtoreissulla Lemmenjoelta Pallastunturin Vuontisjärvelle. Silloin ei ollut gepsiä eikä kännyköitä, joista olisi voinut seurata reittiä tai säätiedotuksia. Alkumatkan hiihtelin kelkkauraa Njugulahdesta Lemmenjokea pitkin Morgaojalle ja siitä Kultalaan, Sitten alkoi pitkä erämaataival. Oli kantava hanki, kun suunnistin Morgamojalta kohti Repokairaa ja Korsatunturia. Matkalla oli tasaisia ja laajoja jänkiä sekä avosoita joita pitkin oli hyvä hiihtää. Maasto oli niin tasaista ja suurpiirteistä lumen peittäessä pienet latvapurot, että kuljin vain kompassisuunnalla kohti Korsatunturia. Pian Morgamilta lähdön jälkeen sää muuttui ja alkoi sataa lunta, joka vei näkyvyyden kokonaan. Kelikin alkoi käydä hankalammaksi, kun tuoretta lunta kertyi hangen päälle upottavaksi ja hidastavaksi kerrokseksi. Aika monta päivää hiihdin suunnalla kohti Korsaa, en edes yrittänyt selvittää sijaintiani, sillä olin pudonnut kartalta jo pian Puskujärven jälkeen. Päivästä toiseen taivalsin ehjiä umpihankia tietämättä paikannuksesta tuon taivaallista ja hitaan etenemisen vuoksi myös ajan perusteella hiihtomatkan arviointi oli epämääräistä. Usean yön vietin louteella eikä aina löytynyt tulipuutakaan yöksi, vain joitakin juurakoita jänkien välisten metsäsaarikkeiden laitamilta. Jonkinlainen paikantaminen onnistui saavuttuani Repojoen varteen, mutta mihin kohtaan sitä en tiennyt. Näin sitä mentiin lähes viikon verran ennen kuin jo seljenneessä säässä erottui Jolkkavaarojen jono ja ennen kaikkea Korsatunturin massiivinen hahmo. Siitä eteenpäin reissu sujui hienosti hyvässä säässä. Vieläkään en tiedä mistä hiihtoreittini kulki, mutta perille pääsin ja se oli pääasia.

Tuossa Eräkulkurin kuvaus tilanteesta missä omaa sijaintia ei ole voinut paikantaa kartan tai minkään muunkaan avulla. Ja noin olen itsekin ajatellut tekeväni jos eksyn (eli jos gps hajoaa). En minä vaan tuossa mitään oikeaa ongelmaa näe.