Ahkion köysiveto

[f7391]

Vaihdoin ahkion ristikkäisaisavedon köysivetoon tämän vuoden pääsiäisreissulle. Tässä omat havainnot ja kokemukset muille hyödynnettäväksi:

- Köysiveto on huomattavasti kätevämpi, jos ja kun ahkio kaatuu tai tarttuu kiinni. Tämä siksi, että vetoköyttä ei tarvitse irrottaa vetovaljaista, kun siirtyy ahkion luo.
- Samasta syystä köysiveto on kätevämpi, jos ahkiosta pitää ottaa tavaraa kesken hiihdon.
- Alamäessä köysiveto mahdollistaa mielestäni hallitumman laskun kuin aisaveto. Tämä siksi, että loivassa alamäessä, kun ahkio pyrkii tulemaan kannoille, vetoköysi ja sen karbiinihaka menevät ahkion alle ja jarruttavat ahkiota niin paljon, että ahkio pysyy käytännössä vakioetäisyydellä hiihtäjästä eikä pyri menemään hiihtäjän ohi, kuten aisavedossa oleva ahkio.
- Jyrkässä alamäessä ahkion kannattaa ottaa "lyhyeen hihnaan" vierelle, jolloin meno on todella hallittua. Jyrkässä alamäessä laskeminen vaatii tietysti jämäkämmän suksi-mono -kombinaation kuin Järvisen Lapponia, Kuusamon Uistimen Erä-side ja Nokian pakkassaappaan.
- Sivurinteessä ahkion saa kulkemaan kaatumatta hiihtäjän sivulla, kun laittaa vetoköyden kulkemaan ahkion keulasta perään ja kiinnittää vetoköyden keskeltä vetovaljaisiin. Tällöin ahkio ei pääse kaatumaan kuten ristikkäisaisoilla usein käy.

Kaiken kaikkiaan köysiveto oli todella positiivinen yllätys verrattuna ristikkäisaisaan. En ole koskaan kokeillut jämäkkää suoralla aisalla olevaa ahkiota, esim. Fjellpulkenia, mutta tämän kokeilun myötä en koe tarvetta kokeillakaan.

[LauriA]

Itsellä ei kokemusta köysivedosta mutta mielikuvissa vähän vastaaviin johtopäätöksiin päässyt.
Aino poikkeus oli viime reissulla tuo fjellun suorien aisoje tuoma hyöty kun ahtaassa koivikossa piti tulla suoraan alas jyrkkää rinnettä poikittain lappoonioilla. Piti myös sauvoilla tukea itseään ettei kaatunut. Eli itse olin täysin toinen kylki ahkioon päin ja sukset poikittain rinteessä, pikku askeltamppauksilla alas.
Tapoja on monia joita jotkut kiroo ja toiset kehuu. Jos tuntuu hyvältä, niin antaa mennä vaan

[f7391]

Itsellä ei kokemusta köysivedosta mutta mielikuvissa vähän vastaaviin johtopäätöksiin päässyt.
Aino poikkeus oli viime reissulla tuo fjellun suorien aisoje tuoma hyöty kun ahtaassa koivikossa piti tulla suoraan alas jyrkkää rinnettä poikittain lappoonioilla. Piti myös sauvoilla tukea itseään ettei kaatunut. Eli itse olin täysin toinen kylki ahkioon päin ja sukset poikittain rinteessä, pikku askeltamppauksilla alas.

Näin jyrkässä laskussa köysivetoisen ahkion voisi laskea hiihtäjän eteen (=alapuolelle) siten, että lyhyt vetoköysi on kiinnitetty ahkion perään.

[LauriA]

Jeps, voishan se noinkin tehdä kunhan ei vaadi kolmatta kättä.
Suorat aisat ei kyllä aina toimi ahtaassa koivikossa kun pulkka jää jonkun kränän taa ja silti olen hengissä selvinnyt kotiin. Mutta kuullut vastaavaa myös naruvedosta. Itseasiassa nyt ei ole vastaan tullut ristikkäis aisoja vähään aikaan.
Ehkä valitus on vain tekniikasta ja tekijästä kiinni. Mutta ei muuta kuin kokelemaan. Monet valintani on syntynyt kantapään kautta.

[Lyde]

Itse tein juuri ensimmäisen ahkioreissun naruvetosysteemillä. Narussa oli kumiköydestä tehty jousto. Henk kohtaisesti en tykännyt systeemistä niin paljoa vaan seurv kerran lähden taas vetoaisoilla. Muutan omatekemäni vetoaisan kiinnityksen pikakiinnitykseen jolloin aisat saa napattua irti vetovaljaista nopeasti. Ja muutan ristiaisat suoriksi. Uusi kokeilu jää ensi talveen. Saa nähdä estääkö jämäkät suorat aisat ahkion kaatumista paremmin kuin ristiaisat.

Ei narulla veto ole huono mutta itse en siitä tykännyt. Nimenomaan puustoisilla alueilla ja laskuissa kun ahkio ei seuraa vetäjää. Pyrkii väärälle puolelle puita. Toki ahkion voi vetää hiihtäjän viereen lyhyeen naruun kuten tein toisinaan. Tosi jyrkässä alamäessä laitoin narun ahkion takapäähän ja siitä lasku mäkeä alas. Oli se hankalaa noinkin kun ahkiossa oli paljon painoa. Ahkio vei miestä eikä toisin päin. Lopulta otin narun irti ja laskin ahkion menemään yksinään.

Jokaisen täytyy kokeilla mistä itse tykkää, aisoista vai narusta. Siitä se selviää...

[seppo]

Minulla on ollut naruvetosysteemi keväästä 2004 lähtien, silloin aisat rikkoontuivat Madjoen tuvan nousussa. Köysi oli varalta mukana ja laitoin sen. Alamäet olivat hankalia ja niin vieläkin alamäki hyvällä luistolla on hankala, ahkio pyrkii menemään ohi. Mutta niin meni aisavetoinen ahkiokin hiihtäjän ohi laskussa Lossun tuvalle.

Naruvetoinen on kätevä hankalassa ylämäessä, ahkion voi aina vetää köydestä lähemmäs hiihtäjää ja sitten hiihtäjä voi taas hiipiä metrin tai kaksi eteenpäin eikä ahkio liiku mihinkään, kunnes taas ahkio vedetään lähemmäs.

Tauot ovat mukavia, ei muuta kuin peruuttelee suksilla ahkion luo, istahtaa ahkion päälle ja ottaa termospullon esiin.

Alamäessä joka reissulla ahkio menee puun väärältä puolelta ja tulee äkkipysähdys.

[f7391]

Itse tein juuri ensimmäisen ahkioreissun naruvetosysteemillä. Narussa oli kumiköydestä tehty jousto. Henk kohtaisesti en tykännyt systeemistä niin paljoa vaan seurv kerran lähden taas vetoaisoilla. Muutan omatekemäni vetoaisan kiinnityksen pikakiinnitykseen jolloin aisat saa napattua irti vetovaljaista nopeasti. Ja muutan ristiaisat suoriksi. Uusi kokeilu jää ensi talveen. Saa nähdä estääkö jämäkät suorat aisat ahkion kaatumista paremmin kuin ristiaisat.

Miten suunnittelit saada suoran aisavedon riittävän jäykäksi? Kokeilin joskus oman ahkion ristikkäisaisavetoa myös suorana, mutta systeemi toimi selkeästi huonommin kuin ristikkäisaisat. Syy oli se, että aisasysteemi ei ollut riittävän jäykkä toimiakseen suorana; siinä olisi pitänyt olla aisojen puolivälissä poikittainen putki, joka olisi jäykistänyt rakenteen. Fjellpulkenin aisahan on tällainen H-mallinen todella jäykkä systeemi.

[diver]

Eikö kukaan alamäissä istu ahkion päällä sukset kahta puolen ahkiota ja laske kuin pulkalla.Pältsan kierroksella aikanaan tuota harrastettiin paljonkin eikä ollut ongelmia.
Aisat nippuun ahkion päälle ja menoksi.

[kpa]

Naruvedossa on varmastikin omat hyvät puolensa ja kerran olen pakon edessä yhden reissun tehnyt (kun unohdin aisat kotiin) naruvetoisesti, mutta Fjellpulken suoralla napakalla aisalla on ainakin omassa käytössä (25+ v) toiminut hyvin aika monenlaisessa maastossa ja naru saa pysyä osaltani muussa käytössä (ellei dementia taas tee tepposiaan). Saa sen Fjellpulkeninkin toki (kuormauksestakin riippuen) nurin esim. nyt pääsiäisreissulla (Sarekin) Suorvan laskuissa meni kerran nurin, mutta osasyynä oli hieman epäonnistunut ajolinjan valinta. Ainakin tunturihiihtovarustuksella pystyy kohtuullisen hyvin kontrolloimaan menoa Fjellpulkenin kanssa. Alamäissä en mielelläni ottaisi taakseni kintuille narun päässä säntäilevää muutaman kymmenen kg:n pulkkaa ja toisaalta jossain moottorikelkan levyisessä jyrkemmässä rännissä pulkan vieminen narussa vieressä ei mahdollista kovin leveää aura-asentoa (jarrutusta varten).

Jos alamäki on kovin jyrkkä, voi laittaan pohjan ali jarrunarun, joka jarruttaa enemmän tai vähemmän paksuudesta/määrästä riippuen. Eli Fjellpulkenin Expedition-malleissa on sivuissa teräslenkit, joihin saa sulkurenkaalla/pikalukolla narun nopsaan kiinni,jos siltä tuntuu.

Naruahkioillakin varmasti pääsee alas, mutta kuten poika vieressä tätä lukiessa totesi, että Fjellpulkenilla niitä alamäkiä voi laskea ihan nauttien eikä se ole niinkään alamäestä selviämistä.

[Lyde]

Itse tein juuri ensimmäisen ahkioreissun naruvetosysteemillä. Narussa oli kumiköydestä tehty jousto. Henk kohtaisesti en tykännyt systeemistä niin paljoa vaan seurv kerran lähden taas vetoaisoilla. Muutan omatekemäni vetoaisan kiinnityksen pikakiinnitykseen jolloin aisat saa napattua irti vetovaljaista nopeasti. Ja muutan ristiaisat suoriksi. Uusi kokeilu jää ensi talveen. Saa nähdä estääkö jämäkät suorat aisat ahkion kaatumista paremmin kuin ristiaisat.

Miten suunnittelit saada suoran aisavedon riittävän jäykäksi? Kokeilin joskus oman ahkion ristikkäisaisavetoa myös suorana, mutta systeemi toimi selkeästi huonommin kuin ristikkäisaisat. Syy oli se, että aisasysteemi ei ollut riittävän jäykkä toimiakseen suorana; siinä olisi pitänyt olla aisojen puolivälissä poikittainen putki, joka olisi jäykistänyt rakenteen. Fjellpulkenin aisahan on tällainen H-mallinen todella jäykkä systeemi.

Voi olla etten saa aisakiinnitystä riittävän jäykäksi ahkion päästä. Minun aisat ovat armeijan lasikuituaisat. Fjellpulkenin H-mallia ajattelin, pitää se poikkituki miettiä miten sen kiinnittää aisojen väliin. Ahkiossa on hydraulikkaletkun pätkät joiden sisään aisat työnnetään ja klemmarilla kiinni.

[Lyde]

Eikö kukaan alamäissä istu ahkion päällä sukset kahta puolen ahkiota ja laske kuin pulkalla.Pältsan kierroksella aikanaan tuota harrastettiin paljonkin eikä ollut ongelmia.
Aisat nippuun ahkion päälle ja menoksi.

Tuo voisi olla vaihtoehto. Mutta kun kovalla hankikannolla vauhti kiihtyy liikaa, kuinka tapahtuu jarrutus ainakin jos sukset on jalassa ? Eihän näihin kylläkään ole mitään yhtä ja ainutta hyvää ratkaisua. Maastot ja lumiolosuhteet voivat olla niin monenlaisia.

[diver]

Mielikuva on että siinä istuessa pystyi auraamaan suksilla ihan hyvin,mutta en tosiaan muista että olisi ongelmia ollut.
Mäet oli kyllä pitkiä ja jyrkkiäkin,mutta puuttomia eikä kovin ahtaita rännejä jäänyt mieleen.Taisi olla joku jyrkin kohta mistä piti tulla kävellen alas ahkio edellä koska näkyvyys oli tuulen ja sateen takia nolla.

[akallio]

Varmaan se on niin, että olipa systeemi mikä tahansa, niin sitä pitää oppia ajamaan oikein. Fjellpulkenin H-aisoja kannattaa ajaa kuin junaa, siis mahdollisimman suoraan kaikesta läpi. Tähän auttaa jos sukset on jossain määrin laskuhenkiset ja pohjassa reippaat nousukarvat. Paksummat petäjät tosin joutuu kiertämään silloinkin.

[cobbo]

Naruvedossa narun mitta on vähän kompromissi...pitkä naru on miellyttävämpi polveilevilla lumi"dyyneillä" mennessä, koska ahkio ja hiihtäjä eivät osu niin helposti yhtäaikaa ylämäkeen, mutta puita väistellessä minimimittainen naru on tietysti kätevämpi.

Vetonaruun kannattaakin mielestäni tehdä lenkki tai pari joista ahkion saa joko käsivetoon, tai jotka saa nopeasti klipsautettua vetovaljaisiin, jolloin narun mittaa voi säätää hyvinkin nopeasti tarpeen mukaan. Tuossa hommassa on kätevä, jos vetoköyden kiinnitys esim. rinkan lantiovyöhön ei ole tehty yhteen pisteeseen hiihtäjän takana (johon ei yllä rinkka selässä), vaan vaikka lantiovyön sivuille kiinnittyvällä, rinkan alla roikkuvalla köysilenkillä, jossa kiinnityskarabiineri tms. pääsee liikkumaan sivulta toiselle. Tuo kiinnitys vähentää hiihtäjää ympäri pyöräyttävää nykäisyä jos ahkio jumiutuu johonkin.

Itsellä on paris pulkaan tehtynä ristikkäiset lasikuituaisat, mutta tasaisella seudulla lulkiessa tulee käytettyä poikkeuksetta naruvetoa edellämainittujen etujen takia.

[zwak]

En kyllä ole koskaan havainnut hankalaksi avata vetovyötä ja vetää ahkiota aisasta luokse taukoa varten. Ahkio ei myöskään kovin helposti kaadu, jos se on riittävän iso ja jos se taas ei ole iso niin yleensä oikenee terävällä lantion liikkeellä.

Tuo jarrutusefekti on ollu tarkoitus tehdä aisoillekin. Mikäänhän ei estä pistämätä keulaan paksua narunpätkää jossa vaikka apinannyrkisolmu, ja sitten ohuella narulla kiinni vetovyöhön niin että jarrun voi laittaa jyrkemmässä mäessä päälle. Ei vaan ole saanu vielä aikaiseksi tehdä.

Narun kanssa ahkiota ei voi peruuttaa, mikä on mun mielestä se helpoin tapa irroitta kiinni tarttunut ahkio. Yleensä joku 10 cm taakse ja kiepautus sivulle riittää.

Ahkion päällä laskeminen toimii lasikuituahkioilla, jotka ei oikein luista. Muovipohjaisella vauhtia tulee enemmän kuin suksilla ja jarruttaminen on vaikeampaa...