Kiilopään alueella kadonnut
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Vaellus- tai retkeilykuolemien ja läheltäpititapausten osaltahan homma menee niin että.
1. Jos tapaukseen osallinen kuolee, tapaus vaietaan eikä syitä tapahtuneeseen kerrota. Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa mitään osallisten toiminnasta, on kusipää...
2. Jos tapaukseen osallinen selviää, vaikka puhtaalla tuurilla, niin pyritään muodostamaan sankaritarina, jossa kutakuinkin mikään ei ole kriittisesti tarkastellen kestävää tarinankerrontaa. Tästä esimerkkinä on noin 10 vuoden takainen "suunnistajien" toilailu Käsivarressa maaliskuussa. Tuurilla mies selvisi hengissä ja yhden yhtä kriittistä lehtijuttua ei tullut, vaan enemmän sankaritarinoita. Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa mitään osallisten toiminnasta, on kusipää...
Mitä me halutaan jatkossa? Sitä että retkeily tulisi turvallisemmaksi, vai harrastuksessa menehtyneiden virheiden piilottelua? Sairaskohtauksille tms ei voi oikein mitään ja itsekin kuolen mielummin onnellisena harrastuksien parissa, mutta jos kuolemaan johtaa puutteelliset varusteet, niin onhan se ihan hölmöä olla tuomatta esiin puutteita varusteissa.
Omaksi käsityksekseni on muodostunut se, että puutteellinen varustus ja riittävän varustuksen käytön harjoittelu on ollut osana liki kaikissa kairassa tapahtuneissa kuolemissa. Ehkä kärkevää, mutta mielestäni totta. Sairaskohtauksia en laske kaira kuolemiin, ne voi tulla kotonakin, tai sitten niinden riski on reissuun lähtiessä hyväksytty. Puutteelisilla varusteilla lähtevät eivät kyllä mieti vähääkään sitä vaihtoehtoa Ö....
1. Jos tapaukseen osallinen kuolee, tapaus vaietaan eikä syitä tapahtuneeseen kerrota. Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa mitään osallisten toiminnasta, on kusipää...
2. Jos tapaukseen osallinen selviää, vaikka puhtaalla tuurilla, niin pyritään muodostamaan sankaritarina, jossa kutakuinkin mikään ei ole kriittisesti tarkastellen kestävää tarinankerrontaa. Tästä esimerkkinä on noin 10 vuoden takainen "suunnistajien" toilailu Käsivarressa maaliskuussa. Tuurilla mies selvisi hengissä ja yhden yhtä kriittistä lehtijuttua ei tullut, vaan enemmän sankaritarinoita. Jos joku uskaltaa kyseenalaistaa mitään osallisten toiminnasta, on kusipää...
Mitä me halutaan jatkossa? Sitä että retkeily tulisi turvallisemmaksi, vai harrastuksessa menehtyneiden virheiden piilottelua? Sairaskohtauksille tms ei voi oikein mitään ja itsekin kuolen mielummin onnellisena harrastuksien parissa, mutta jos kuolemaan johtaa puutteelliset varusteet, niin onhan se ihan hölmöä olla tuomatta esiin puutteita varusteissa.
Omaksi käsityksekseni on muodostunut se, että puutteellinen varustus ja riittävän varustuksen käytön harjoittelu on ollut osana liki kaikissa kairassa tapahtuneissa kuolemissa. Ehkä kärkevää, mutta mielestäni totta. Sairaskohtauksia en laske kaira kuolemiin, ne voi tulla kotonakin, tai sitten niinden riski on reissuun lähtiessä hyväksytty. Puutteelisilla varusteilla lähtevät eivät kyllä mieti vähääkään sitä vaihtoehtoa Ö....
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Viranomaiset toimivat kuten heidän tulee. Mutta varsinkin iltapäivälehdet revittelevät näistä juttuja sekä surullisella tavalla päättyneiden tapausten että onnekkaiden selviämisten kohdalla. Irtolehtien marketin kassan luota ostaminen ja klikkaukset riittävät motiiviksi uutisointiin ja tapaan uutisoida.
Myönteistä kotimaisesta uutisoinnista on kuitenkin mainittava se, että meillä on periaatteessa mahdollisuus vaihtoehtoiseenkin tapaan uutisoida.
Jos tällä saitilla viitsii vähänkään ajatuksen kanssa lukea, niin tietoa tarvittavasta varustuksesta eri vuodenaikoina kyllä löyttyy sekä ohjeita ongelmatilanteissa toimimiseen.
Erilaiset retkeilyyn/vaellukseen liittyvät sarjat saattavat houkutella tietämättömiä ja kokemattomia lähtenään liian vaativille reissuille. Nyt nettiaikana tämä korostuu verrattuna vanhaan aikaan, jolloin oli opeteltava pitkälti itse yrityksen ja erehdyksen kautta, ja sitä kautta lähtemään vähitellen vaativammillekin reissuille.
Myönteistä kotimaisesta uutisoinnista on kuitenkin mainittava se, että meillä on periaatteessa mahdollisuus vaihtoehtoiseenkin tapaan uutisoida.
Jos tällä saitilla viitsii vähänkään ajatuksen kanssa lukea, niin tietoa tarvittavasta varustuksesta eri vuodenaikoina kyllä löyttyy sekä ohjeita ongelmatilanteissa toimimiseen.
Erilaiset retkeilyyn/vaellukseen liittyvät sarjat saattavat houkutella tietämättömiä ja kokemattomia lähtenään liian vaativille reissuille. Nyt nettiaikana tämä korostuu verrattuna vanhaan aikaan, jolloin oli opeteltava pitkälti itse yrityksen ja erehdyksen kautta, ja sitä kautta lähtemään vähitellen vaativammillekin reissuille.
Viimeksi muokannut Ursus, 16 Huhti 2022 15:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Kyllä, mutta jopa virallisesti jäälle menosta pelotellaan syksy ja kevättalvella ja jokseenkin kaikki hyvin ja pahoin päättyneet tapaukset uutisoidaan perusteellisesti ansioituneiden auttajien palkitsemista myöten. Talvinen luonto on monesti huonosti varautuneelle myös vaarillinen eikä kaupungistuminen mitenkään lisää tämän vaaran ymmärtämistä. On yhtä perusteltu informoida myös todellisten tapausten kautta talviretkeilijöitä kuin jäällä liikkujiakin.
Yhtenä erillistapauksena tulee mieleen moottorikelkkaonnettomuudet. Niistä uutisoidaan useasti talven aikana, osasssa uutisista alkoholilla osansa kun ajetaan rantapuuhun niin että henki lähtee tai sulaan jäällä yöllä jne.
Yhtenä erillistapauksena tulee mieleen moottorikelkkaonnettomuudet. Niistä uutisoidaan useasti talven aikana, osasssa uutisista alkoholilla osansa kun ajetaan rantapuuhun niin että henki lähtee tai sulaan jäällä yöllä jne.
-
- Viestit: 293
- Liittynyt: 14 Maalis 2011 15:36
Re: Kiilopään alueella kadonnut
R.I.P.
En ymmärrä, mitä tärkeää tietoa saisimme näiden onnettomuuksien yksityiskohtien kertomisesta.
Yleisiä syitä menehtymiseen vaelluksella ei liene kovin monta: puutteelliset varusteet, eksyminen, yllättävä säämuutos, sairaskohtaus, tapaturma tai näiden kombinaatio.
En ymmärrä, mitä tärkeää tietoa saisimme näiden onnettomuuksien yksityiskohtien kertomisesta.
Yleisiä syitä menehtymiseen vaelluksella ei liene kovin monta: puutteelliset varusteet, eksyminen, yllättävä säämuutos, sairaskohtaus, tapaturma tai näiden kombinaatio.
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Mielestäni on selvää että varustautuminen on vaatimattompaa päivä tai yli yön retkelle, kuin pariviikkoiselle vaellukselle. Lehtitietojen mukaan näin oli varustauduttu, mutta jokin meni vikaan, varusterikko, loukkaantuminen, sairaskohtaus, mikä lie.
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Tämä hyvä pointti. Jos ollut tarkoitus käydä yhdellä laavun ja tuvan kautta takaisin. Kahdella marspatukalla vetelee sen 40km.
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Pointtini on se että varoitetaan esimerkein. Eihän jäälläkään ole syynä muu kuin heikko jää, mutta sen esiintuominen moneen kertaan vuodessa esimerkein katsotaan tarpeelliseksi. Samoin pakkanen talvella lienee onnettomuuden lopullinen niitti. Ihmettelen ettei siitä haluta perille menevästi varoittaa - kuka näitä tapauksia kaipaa lisää?.lepposasti kirjoitti: ↑16 Huhti 2022 14:10 R.I.P.
En ymmärrä, mitä tärkeää tietoa saisimme näiden onnettomuuksien yksityiskohtien kertomisesta.
Yleisiä syitä menehtymiseen vaelluksella ei liene kovin monta: puutteelliset varusteet, eksyminen, yllättävä säämuutos, sairaskohtaus, tapaturma tai näiden kombinaatio.
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Porukka on jakaantunut kahteen leiriin, toiset kaipaa tietoa ja haluavat oppia välttämään virheitä, toinen osa haluaa salata kaiken.
Yksi alalaji on kokeneet vaeltajat jotka osaavat itse kaiken mutta miettivät, oppikoot muut kantapäänkautta.
Vaikka tietäisivät mitä on tapahtunut niin toimivat hyvävelitapaan ja vaikenevat.
Yksi alalaji on kokeneet vaeltajat jotka osaavat itse kaiken mutta miettivät, oppikoot muut kantapäänkautta.
Vaikka tietäisivät mitä on tapahtunut niin toimivat hyvävelitapaan ja vaikenevat.
"Ockhamin partaveitsi"
Re: Kiilopään alueella kadonnut
^Salaliittonäkökulma tästä vielä puuttuikin
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Minusta retkellä , vaelluksella tai yleensä luonnossa kuolleen menehtymisen syiden miettiminen vaikka turinoissa ei ole mikään tabu.
Itsellä tuli heti mieleen miten olisi itselle käynyt vastaavassa tilanteessa noilla varusteilla , eli:
30-40l rinkka , makuupussi, alusta, varavaatteita. Ei telttaa , laavukangasta (aluminoitu mahtuu pieneen tilaan), eväät vai ruokaa , keitin?ei tietoa..
Taivasalla ei varmaan ole ollut tarkoitus majoittua kun mitään majoitetta ei mukana.
Eksyminen ja uupuminen tulee ensin mieleen. Väsyneenä, märissä kamppeissa , luultavasti ohkaisella makuupussilla -8c, tuuli, on jo kylmä ulkona.
Nuotiotakaan ei niin vain tehdä jos sytyt ym. puuttuvat.
Olisi voinut käydä itsellä myös huonosti - riippuu väsymyksen määrästä.
Sairaskohtaukselle ei voi mitään, jos oli sellainen.
Todella ikävää että näin kävi.
Julkisen pohtimisen kautta joku muu voi tulevaisuudessa pelastua , kun alkaa miettiä varusteitaan.
Itsellä tuli heti mieleen miten olisi itselle käynyt vastaavassa tilanteessa noilla varusteilla , eli:
30-40l rinkka , makuupussi, alusta, varavaatteita. Ei telttaa , laavukangasta (aluminoitu mahtuu pieneen tilaan), eväät vai ruokaa , keitin?ei tietoa..
Taivasalla ei varmaan ole ollut tarkoitus majoittua kun mitään majoitetta ei mukana.
Eksyminen ja uupuminen tulee ensin mieleen. Väsyneenä, märissä kamppeissa , luultavasti ohkaisella makuupussilla -8c, tuuli, on jo kylmä ulkona.
Nuotiotakaan ei niin vain tehdä jos sytyt ym. puuttuvat.
Olisi voinut käydä itsellä myös huonosti - riippuu väsymyksen määrästä.
Sairaskohtaukselle ei voi mitään, jos oli sellainen.
Todella ikävää että näin kävi.
Julkisen pohtimisen kautta joku muu voi tulevaisuudessa pelastua , kun alkaa miettiä varusteitaan.
-
- Viestit: 3038
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Re: Kiilopään alueella kadonnut
90-luvulla pari kokenutta hiihtäjää, vaikkeivat varsinaisia hiihtäjiä enää olleetkaan, kävivät huhtikuussa päiväseltään pikitien varresta Luirojärvellä saunassa Sokostin lisälenkin kera.. Varustuksena juomavyö ja lisäpusakka. Samanlaisia hiihtäjien päiväretkiä on nähty Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi-välillä. Harvoin hiihtäjät jäävät kuitenkaan pulaan, koska kurjassakin säässä pysyvät lämpimänä kun vuosien rankan kestävyysharjoittelun myötä jaksavat tarvittaessa puskea hankalassakin kelissä lähes pelkillä rasvoilla päivätolkulla. Tapaturman tai eksymisen sattuessa voivat olla pulassa, muttei muistu nyt yhtään tapausta mieleen jossa hiihtäjä olisi ollut osallisena.
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Mutta entä ne perässähiihtäjät,yo tarinat ovat aika vaarallisia, koska "vähättelevät" tava tallaajalle riskiä. Minullakin oli riskiraja nuorena se että vuorokauden hiihdolla piti johonkin turvaan päästä, mutta aikaa myöten vauhti ja aika pienenivät ja nykyään vaimo ei enää uskalla minkanlaiselle vaellukselle kanssani eli riski pitää osata sopeuttaa myös selviytymiskykyyn.
-
- Viestit: 520
- Liittynyt: 06 Huhti 2008 20:42
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Oiskohan niin, että vakaviin ongelmiin joutuminen on varsin harvinaista, jos
1.varustus kunnossa suhteessa reissun vaativuuteen
2.kokemus ja taitotaso riittävää suhteessa reissun vaativuuteen
3.ei oteta isoja riskejä silloinkaan, vaikka edellä mainitut seikat olisivatkin kunnossa
Tuntuu siltä, että aina kun muutaman kerran olen tavannut ongelmia kohdanneita vaeltajia, syy on ollut lähinnä kohta 2. Ei voi kuin ihmetellä jos esim ensimmäiselle talvivaellukselle lähdetään kaamosaikaan UKK:hon. Toki huono tuuri on tekijä, joka voi iskeä kaikista varotoimista huolimatta.
1.varustus kunnossa suhteessa reissun vaativuuteen
2.kokemus ja taitotaso riittävää suhteessa reissun vaativuuteen
3.ei oteta isoja riskejä silloinkaan, vaikka edellä mainitut seikat olisivatkin kunnossa
Tuntuu siltä, että aina kun muutaman kerran olen tavannut ongelmia kohdanneita vaeltajia, syy on ollut lähinnä kohta 2. Ei voi kuin ihmetellä jos esim ensimmäiselle talvivaellukselle lähdetään kaamosaikaan UKK:hon. Toki huono tuuri on tekijä, joka voi iskeä kaikista varotoimista huolimatta.
Re: Kiilopään alueella kadonnut
^^^Yksi tuttu on tuon tehnyt, eli hiihtänyt Luirolle Kiilopäältä päiväseltään ja pistäytynyt Sokostilla samalla reissulla. Mutta se oli hyvällä 1980-luvulla kun hyvät kantohanget olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Minulta kyseli kerran reissunsa kilometrimääriä, kun ei itse ollut varma. Suurin riski tuossa oli, sairauskohtaukset poislukien sää. Entäpä jos säätila olisikin äkkiä muuttunut lumimyrskyksi? Siinä olisi kapeilla suksilla hyväkuntoisellakin hiihtäjällä tullut ongelmia.
Tuo mahdollinen säätilan muutos on siksi lisättävä ^ yllä olevaan kohdaksi 4.
Tuo mahdollinen säätilan muutos on siksi lisättävä ^ yllä olevaan kohdaksi 4.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Re: Kiilopään alueella kadonnut
Hiihto hankikannolla hyvässä säässä on tietysti helppoa ja matka joutuu nopeasti ja nautinnollisesti kun voi mennä mistä vain.
Olen itse kahlannut helmikuun lopulla pehmeässä lumessa Luirojärveltä kohti Suomunruoktua. Vauhti hidastui Vintiläntunturia lähestyessäni ja oli enää noin 400-500 metriä tunnissa. Välillä suksi takertui vaivaiskoivun latvaankin. Noin 4 kilometrin päässä Suomunruoktulta päätin, että jään maastoon yöksi, koska arvioin loppumatkan kestävän vielä 8 tuntia.
Majoitetta minulla ei ollut, mutta puukko ja kirves ja tietysti tulitikut. Tein tulet kuivan pystykelon viereen katkomalla kuusien kuivia alaoksia ja 10 metrin päästä kävin hakkaamassa toisen 15 cm paksun kelon poikki ja tein siitä parimetrisiä puita, joita polttelin nuotiossa yötä myöten. Hienoa siinä oli tulilla istuskella ja seurata yön yli kuun kulkua 25 asteen pakkasessa.
Kun aamulla aikaisin lähdin kohti Suomunruoktun kämppää, niin 50 metrin päässä yöpymispaikastani ilmestyi eteeni tuntemattoman hiihtoporukan jälki, joka veikin minut sitten vajaassa kahdessa tunnissa kämpälle. Eipähän harmittanut, sen verran hieno yö minulla oli ollut.
Nykyisin pakkaan mukaani muutaman syttypalan helpottaakseni tulen tekemistä.
Toinen hankala keli on huhti/toukokuussa paksu soselumi. Suksi tunkee syvälle lumeen eikä sitä jaksa sieltä pois nostaa. Käytännössä hiihtäminen on mahdotonta.
Olen itse kahlannut helmikuun lopulla pehmeässä lumessa Luirojärveltä kohti Suomunruoktua. Vauhti hidastui Vintiläntunturia lähestyessäni ja oli enää noin 400-500 metriä tunnissa. Välillä suksi takertui vaivaiskoivun latvaankin. Noin 4 kilometrin päässä Suomunruoktulta päätin, että jään maastoon yöksi, koska arvioin loppumatkan kestävän vielä 8 tuntia.
Majoitetta minulla ei ollut, mutta puukko ja kirves ja tietysti tulitikut. Tein tulet kuivan pystykelon viereen katkomalla kuusien kuivia alaoksia ja 10 metrin päästä kävin hakkaamassa toisen 15 cm paksun kelon poikki ja tein siitä parimetrisiä puita, joita polttelin nuotiossa yötä myöten. Hienoa siinä oli tulilla istuskella ja seurata yön yli kuun kulkua 25 asteen pakkasessa.
Kun aamulla aikaisin lähdin kohti Suomunruoktun kämppää, niin 50 metrin päässä yöpymispaikastani ilmestyi eteeni tuntemattoman hiihtoporukan jälki, joka veikin minut sitten vajaassa kahdessa tunnissa kämpälle. Eipähän harmittanut, sen verran hieno yö minulla oli ollut.
Nykyisin pakkaan mukaani muutaman syttypalan helpottaakseni tulen tekemistä.
Toinen hankala keli on huhti/toukokuussa paksu soselumi. Suksi tunkee syvälle lumeen eikä sitä jaksa sieltä pois nostaa. Käytännössä hiihtäminen on mahdotonta.