Kiilopään alueella kadonnut

[Ursus]

- "Tuollaiset onnettomuusraportit pysäyttäisivät ihan eri tavalla miettimään sitä omaa suhtautumista harrastukseen."
Tuohon en usko ollenkaan, sillä moottoriurheilu olisi noin ajatellen loppunut kauan sitten. Olisi muutenkin saanut loppua!
Toinen harrastusryhmä, johon valistus ja uutisointi ei ole vaikuttanut on pilkkijät. Joka vuosi joku ainakin pelastetaan kevät- tai syysjään pettäessä, ja valitettavasti jokunen menehtyykin.

[rar]

Ihan outoja ajatuksia täällä siitä, että tutkiminen olisi jotenkin kuolleen ihmisen rienaamista tai jälkiviisastelua. Samoin ajatus siitä, että asiat olisi pitänyt tietää etukäteen kyllä. Lukekaapa ajatuksella läpi vaikkapa allaolevia linkkejä tai muuta materiaalia. Niistä tulee selkeästi esiin se, että useiden virheiden ja huonojen olosuhteiden aiheuttamat yhdistelmät johtavat kohtalokkaisiin tilanteisiin. Raporteissa nimenomaan pyritään puuttumaan yleisiin linjoihin. Esimerkkinä voisi olla vaikka se, tässä Kiilopään onnettomuudessa annettaisiin suositus siitä, että retkeilijöille tiedotetaan reitin olosuhteista (ja vaikka märistä polttopuista) tai tuotaisiin esiin että suksiside X voi tietyissä olosuhteissa rikkoontua.

PAri esimerkkiä hyvästä tiedottamisesta:
https://turvallisuustutkinta.fi/fi/inde ... .2021.html

http://www.relaa.com/node/52088

[hannes]

^Onhan se nyt hyvä varautua niihin asioihin vaelluksilla, joista on tietoa, mm. varusteiden, sään oman kunnon /terveyden muutoksiin.
Yllätyksiä tulee aina jossain muodossa vastaan - mitättömiltäkin ensin tuntuvia jotka sitten kasvavat kohtalokkaasti.

Kiilopäällä menehtynyttä kuvailtiin kokeneeksi hiihtäjäksi. Mieleen tuli , että jos latusuksilla valmista uraa oli tarkoitus mennä ja alueella oli aika kova tuuli, joka puhalsi uran tukkoon. Mikäli silloin eksyy, on pulassa , varsinkin latusuksilla.
Siis en tiedä asiasta , mutta kaikenlaista käy mielessä!

Itse olen usein nähnyt tunturissa, kuinka nopeaan tuuli puhaltaa oman ladun umpeen.

[Aaro]

Hanneksella yllä hyvä esimerkki. Uutisoinnin voisi lopettaa lauseeseen: latusuksilla harhautui pyryssä umpihankeen eikä jaksanut hakeutua ....

Tällöin lukija ymmärtää hyvin ongelman eikä henkilökohtaisia asioita juuri tarvitse paljastaa. Päinvastoin kun menneenä kesänä täällä Porvoon saaristossa kun lehdessä oli kuva pikaveneestä kymmenen metriä metsähallituksen puolella ja sopivasti tekstiä veneilijöiden kunnosta ja merimiestaidoista.

[Mr_C]

Itse olen kyllä tiedon jakamisen kannalta ja mielestäni se voitaisiin tehdä ilman kyseisen henkilän tai sukulaisten yksityisyydensuojan rikkomista kun tässäkin ketjussa on monta kertaa esitetty. Esim joku lyhyt onnettuumusraportti missä on listattu faktat, ei siellä mitään ruumiinavauspöytäkirjaa tarvitse olla. Juurikin siten kuin vaikka hukkumiskuolemissa. Monestihan se lopullinen kuolinsyy on jo sivuseikka, se siihen johtanut tapahtumaketju olisi monelle meistä se hyödyllinen tieto.

Asianmukainen varustus ei auta jos sitä ei käytetä oikein tai se vaurioituu. Untuvatakki ei auta jaksamiseen, eikä jalkojen lämpimyyteen, varsinkaan kastuttua. Ei auta myöskään eksymiseen ja ja kuluttaessa voimat loppuun jolloin ei jaksa tehdä suojamajoitetta, jos se olisi mahdollistakaan.

Vaelluskaveri ei välttämättä pysty auttamaan / pelastamaan sairaskohtauksen kohdallakaan. Riippuu sairaskohtauksen vakavuudesta ja avuntarpeen nopeudesta. Jos ei olla puhelinkentän alueella, niin voi mennä aikaa ennen kuin pystyy hälyttämään apua ja satelliittiviestimelläkin voi olla viivettä pahassa kelissä, joka voi haitata avun paikalle pääsemistäkin.

Kaikki ihan totta, mutta ongelmahan on, tai voi olla, se että uhri ei ole välttämättä näitä asioita mieltänyt tai sisäistänyt. Ja riski on että ei ole seuraavakaan kuolonuhri, tai sitä seuraava, tai sitä seuraava, ...

... joten mitä lisäarvoa saisi siitä että kerrottaisiin ettei esim tulitikkujen kastumisen takia saanut sytytettyä tulta ja kuivateltua vaatteita, tai että sai sairaskohtauksen jonka takia kuoli. Vaikka oli vaelluskavereita mukana jotka myös hälytti apua satelliittihälyttimellä.
Miksi tarvitsisi tirkistellä että joku kuoli sairaskohtauksen takia ?

Nuo muut syyt ja niiden estäminen / välttäminen on jo opastettu retkeilyoppaissa ja koulutuksissa neuvottu.

Jos niitä ei ole kerrottu tarpeeksi hyvin, niin eikö kannattaisi parantaa ohjeita, sen sijaan että kerrottaisiin henkilö X:n kuolleen kun hänen tulitikut kastui.
Ja edelleen jätettäisiin kertomatta miten vältetään niiden kastuminen.

Oppaissa olevaan tietoon vetoaminen on vähän niin ja näin. Kyllähän oppaissa on tietoja että veneessä on hyvä olla tai pitää olla pelastusliivit päällä tai jäällä naskalit mukana, heikoille jäille ei saa mennä, autoa ei saa ajaa kännissä, katso aina oikealla ja vasemmalle kun ylität tien, tupakka tappaa jne jne. Kaikista on ohjeistukset, toisista jopa lait, mutta kyllähän näitä asioita pitää silti jatkuvasti toitottaa, jotta edes osa ihmisistä tietää, muistaa tai välittää näistä ohjeista. Ohjeista ja säännöistä pitää myös kertoa aktiivisesti, ei voida luottaa siihen että tänä päivänä kaikki osaavat itse etsiä sen tiedon.

Tänä päivänä tuolla retkeilee niin paljon uusia retkeilijöitä, jotka eivät ole eläessään yhtään oikeaa "opasta" lukeneet, on katsottu pari hype youtube videota retkeilystä ja lähdetty reissuun. Monelle oppaiden lukeminen tai tiedon selvittäminen on jo lähtökohtaisesti kielteistä, mieluummin katsotaan hienoja videoita ja valitettavasti youtubesta löytyy paljon upeita ja mukaansa tempaavia videoita joiden antama kuva retkeilystä on täysin väärä tai annetaan jopa puhdasta misinformaatiota. (Toki siellä on myös paljon hyviä ja erittäin hyödyllisiä videoita.) On oikeasti ihmisiä jotka luulevat että saavat aikaan kitkatulet tai kyhäävät hetkessä hätämajotteen luonnon materiaaleista, koska ovat katsoneet aiheesta youtubevideon vuosi sitten.

Tuollaiset onnettomuusraportit pysäyttäisivät ihan eri tavalla miettimään sitä omaa suhtautumista harrastukseen. Ei sen tarvitsisi olla mikään mässäilly sillä tapahtumalla, asiallinen raportti, mutta kuitenkin sellainen joka ylittää uutiskynnyksen jotta sen sisältö tavoittaa mahdollisimman monen. Ei tietenkään asinaomaisten nimiä tai muita henkilötietoja, ei sairaushistorioita, ei ruumiinavauspöytäkirjoja vaan kylmät faktat tapahtumine kulusta.

Valitettavasti ihmiset ei toimi tuolla tavalla.
Nuo onnettomuusraportit ei "herätä" eikä pysäytä niitä jotka eniten sitä tarvitsisi. Niitä jotka ei lue mitään ohjeita tai oppaita, koska he ei lukisi niitä raporttejakaan. Ja jos sattuisi lukemaan, niin ei niillä olisi vaikutusta,

Heikoista jäistä uutisoidaan paljon, mutta silti niille (heikoille jäille) menee ihmisiä ilman tarvetta, eli pelkästään kävelemään, riskin-ottaja-pilkkijöiden lisäksi. Ja siinä yhteydessä kuolleista uutisoidaan, eli tiedotetaan varmemmin havaittavasti kuin jonkin raportin kertomana että hukkui kun meni heikoille jäille. Silti mennään pelaamaan venäläistä rulettia "jääluodeilla".

Ylipositiivisista videoista voi saada väärän kuvan riskeistä, mutta henkilö joka pelkästään "helppo nakki"-tyyppisen videon perusteella lähtisi retkelle talvella tai kesällä, ei lukisi mitään onnettomuusraportteja. Hän ei todennäköisesti huomaisi sellaisia olevankaan.

Ihmiset ei välttämättä ole sisäistänyt niitä riskejä, mutta siihen ei mitkään onnettomuusraportit auta, vaan enemmän on apua kun on selkeät ohjeet helposti saatavilla ja tarvittaessa niitä parannetaan, ymmärrettävimmiksi ja varmemmin eteen tuleviksi. Eli niin ettei niitä voisi huomaamatta ohittaa niin helposti, jos olisi menossa vaikka lappiin hiihtoretkelle.

Mikäli jossain raportissa lukee esim että henkilö ei huonon kelin takia (esim kostea upottava umpihanki) ollut päässyt perille majoituspaikkaan b lähdettyään a:sta, väsyttyään ja tuuperruttuaan hankeen. Niin siinä ei ole mitään jota ei ole jo kymmeniä / satoja kertoja tiedotettu riskitekijänä. Jos tulisi yksi raportti jossa kerrotaan että näin käynyt, niin se ei tavoita niitä jotka oikeasti olisi sillä pitänyt saada ymmärtämään riskit.
Jos ei ole lukenut / katsonut mitään talviretkeilyn ohjeita tai videoita (muitakin kuin yhtä), niin ei hän lue mitään onnettomuusraporttiakaan.

Retkelilyn yhteydessä kuolleiden määrä ei onneksi ole hirveän iso. Paras tietysti kun ei olisi yhtäkään, mutta ihmiset kuolee kotonakin ja työn ääressä ilman onnettomuuksiakin, ihan sairaskohtauksiin.
Pääsääntöisesti harvempi odottaa että "nyt on tulossa sydänkohtaus" ja lähtisi viikoksi retkelle, mutta suurin osa tuleekin odottamatta.

[Mr_C]

Ihan outoja ajatuksia täällä siitä, että tutkiminen olisi jotenkin kuolleen ihmisen rienaamista tai jälkiviisastelua. Samoin ajatus siitä, että asiat olisi pitänyt tietää etukäteen kyllä. Lukekaapa ajatuksella läpi vaikkapa allaolevia linkkejä tai muuta materiaalia. Niistä tulee selkeästi esiin se, että useiden virheiden ja huonojen olosuhteiden aiheuttamat yhdistelmät johtavat kohtalokkaisiin tilanteisiin. Raporteissa nimenomaan pyritään puuttumaan yleisiin linjoihin. Esimerkkinä voisi olla vaikka se, tässä Kiilopään onnettomuudessa annettaisiin suositus siitä, että retkeilijöille tiedotetaan reitin olosuhteista (ja vaikka märistä polttopuista) tai tuotaisiin esiin että suksiside X voi tietyissä olosuhteissa rikkoontua.

PAri esimerkkiä hyvästä tiedottamisesta:
https://turvallisuustutkinta.fi/fi/inde ... .2021.html

http://www.relaa.com/node/52088

Ei asioiden tutkimista pidetä ongelmallisena, kuolemantapauksen yhteydessä poliisi ja asiaan kuuluvat viranomaiset tekee tutkimuksen kuolemansyystä ja siihen vaikuttaneista seikoista. Se ei vain ole julkista tietoa, paitsi jos tulee jotain yleistä ja tärkeää tietoa.
Esim jos siinä yhteydessä havaittaisiin vaikka tuo tietyn suksisiteen poikkeuksellinen rikkoutumisvaara, niin siitä viranomaiset olisi velvollisia tiedottamaan jo nykyisten lakien ja käytännön perusteella.

Mainituissa linkeissä oli rikottu hissin huollon ja valvonnan velvollisuuksia ja toisessa (kertomuksen perusteella) lähdetty selvästi puutteellisilla varusteilla liikkeelle.
Jos joku lähtisi minisuksilla viikon tunturihiihtoretkelle ja jouduttaisiin pelastamaan, niin olettaisin että siitä viranomaiset tiedottaisi ja uutisoitaisiin. Niinkuin aina välillä muistuttavat mitä huomioitava kun lähtee maastoon, kun on joku haettu maastosta.

Ihminen on vastuussa omista teoistaan ja samalla on vastuussa että ottaa selvää suunnittelemansa toiminnan perusteista. Myös retkelle lähtiessä, niin kuin tieliikenteessäkin.
Jos kuvitellaan että henkilö on lähdössä hiihtoretkelle jossa yövytään autiotuvassa / -tuvissa, jotka ovat umpihangessa hiihtämisen takana ja hän EI ota ollenkaan selvää tarvittavasta toimintatavasta ja tarvitavista varusteista ja vaikuttavista olosuhteista, jos ei lue mitään ohjeita.
Silloin on turha kuvitella että hän lukisi mitään onnettomuusraportteja.

[akallio]

Valitettavasti ihmiset ei toimi tuolla tavalla.
Nuo onnettomuusraportit ei "herätä" eikä pysäytä niitä jotka eniten sitä tarvitsisi. Niitä jotka ei lue mitään ohjeita tai oppaita, koska he ei lukisi niitä raporttejakaan. Ja jos sattuisi lukemaan, niin ei niillä olisi vaikutusta,

No, kyllä heistä osa lukee. Onnettomuusuutiset keräävät paljon lukijoita, joten ne jo suoraan tavoittaisivat riskiryhmäläisiä.

Ehkä tärkeämpi kuitenkin on, että niitä lukisivat ihmiset, jotka kirjoittavat vaellusoppaita, blogeja, pitävät kursseja, tekevät Youtube-videoita ja ovat haastateltavana lehtijutuissa. On paljon reittejä, joita pitkin tieto lopulta kulkeutuu eritasoisille vaeltajille.

Osallistuin viime kesänä eräensiapukurssille, jota piti Lapissa työskentelevä ensihoitaja. Kurssi oli hyvä, erityisesti sen vuoksi, että kurssittaja pystyi pohjaamaan kaiken sisällön suomalaiselle vaeltajalle relevantteihin käytännön kokemuksiin ja suhteuttamaan, että mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Tällaista arvokasta tietoa on, mutta tällä hetkellä ainoa tapa saada sitä on suullisen perinteen kautta osumalla kurssille, jonka vetäjä on itse ollut paikalla lukuisissa onnettomuustilanteissa.

Heikoista jäistä uutisoidaan paljon, mutta silti niille (heikoille jäille) menee ihmisiä ilman tarvetta, eli pelkästään kävelemään, riskin-ottaja-pilkkijöiden lisäksi. Ja siinä yhteydessä kuolleista uutisoidaan, eli tiedotetaan varmemmin havaittavasti kuin jonkin raportin kertomana että hukkui kun meni heikoille jäille. Silti mennään pelaamaan venäläistä rulettia "jääluodeilla".

Tämä logiikka ei toimi, koska oletat, että jos varoittavien esimerkkien voima toimisi, niin silloin ei olisi ollenkaan varomattomuutta jäällä liikuttaessa. On aika ilmeistä, että ei se niin mene. Varoittavat esimerkit ovat hyödyksi, mutta eivät ne koskaan kaikkia pelasta.

Retkelilyn yhteydessä kuolleiden määrä ei onneksi ole hirveän iso. Paras tietysti kun ei olisi yhtäkään, mutta ihmiset kuolee kotonakin ja työn ääressä ilman onnettomuuksiakin, ihan sairaskohtauksiin.

Se on totta ja siksi retkeilyn turvallisuuskulttuurin kehittäminen paremmalla tiedon jakamisella ei ole niin tärkeää kuin joissain muissa harrastuksissa. Mutta se, että asiat ovat jo ihan hyvin, ei minusta tarvitse estää sitä, että niitä yritetään saada vielä paremmalle tolalle.

[Mr_C]

Valitettavasti ihmiset ei toimi tuolla tavalla.
Nuo onnettomuusraportit ei "herätä" eikä pysäytä niitä jotka eniten sitä tarvitsisi. Niitä jotka ei lue mitään ohjeita tai oppaita, koska he ei lukisi niitä raporttejakaan. Ja jos sattuisi lukemaan, niin ei niillä olisi vaikutusta,

No, kyllä heistä osa lukee. Onnettomuusuutiset keräävät paljon lukijoita, joten ne jo suoraan tavoittaisivat riskiryhmäläisiä.

Ehkä tärkeämpi kuitenkin on, että niitä lukisivat ihmiset, jotka kirjoittavat vaellusoppaita, blogeja, pitävät kursseja, tekevät Youtube-videoita ja ovat haastateltavana lehtijutuissa. On paljon reittejä, joita pitkin tieto lopulta kulkeutuu eritasoisille vaeltajille.

Osallistuin viime kesänä eräensiapukurssille, jota piti Lapissa työskentelevä ensihoitaja. Kurssi oli hyvä, erityisesti sen vuoksi, että kurssittaja pystyi pohjaamaan kaiken sisällön suomalaiselle vaeltajalle relevantteihin käytännön kokemuksiin ja suhteuttamaan, että mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Tällaista arvokasta tietoa on, mutta tällä hetkellä ainoa tapa saada sitä on suullisen perinteen kautta osumalla kurssille, jonka vetäjä on itse ollut paikalla lukuisissa onnettomuustilanteissa.

Tietysti voi toivoa että tuolla tavalla riskiryhmään kuuluvia "joutuisi" altistumaan tiedolle ja vähentäisi heidän vaaratilanteita.
Mutta edelleen ongelma on että niille kursseille ei hakeudu isommin riskejä ottavat ja he ei lue niitä onnettomuusraportteja tai jos sattuu lukemaan, niin katsovat ettei koske heitä, "kun eivät tee tuollaisia virheitä", jotka aiheutti onnettomuuden.

Heikoista jäistä uutisoidaan paljon, mutta silti niille (heikoille jäille) menee ihmisiä ilman tarvetta, eli pelkästään kävelemään, riskin-ottaja-pilkkijöiden lisäksi. Ja siinä yhteydessä kuolleista uutisoidaan, eli tiedotetaan varmemmin havaittavasti kuin jonkin raportin kertomana että hukkui kun meni heikoille jäille. Silti mennään pelaamaan venäläistä rulettia "jääluodeilla".

Tämä logiikka ei toimi, koska oletat, että jos varoittavien esimerkkien voima toimisi, niin silloin ei olisi ollenkaan varomattomuutta jäällä liikuttaessa. On aika ilmeistä, että ei se niin mene. Varoittavat esimerkit ovat hyödyksi, mutta eivät ne koskaan kaikkia pelasta.

En oleta että ei tapahtuisi ollenkaan. Noiden määrä vain on niin iso, että tietyt henkilö käyttäytyy riskihakuisesti tai ei ymmärrä riskejä, vaikka se lyötäisiin naulalla otsaan kiinni.
Kun huomioidaan heiikojen jäiden varoitusten ja uutisoinnin määrä ja siitä huolimatta taahtuva onnettomuuksien määrä, niin retkeilyonnettomuuksien julkisesta raportoinnista ei olisi vaikutusta riskihenkilöiden toiminnalle. Erityisesti kun huomioidaan retkeilyonnettomuuksien suhteellisen pieni määrä. Se antaa helposti virheellisen (lievemmän) kuvan riskien vakavuudesta.

Retkelilyn yhteydessä kuolleiden määrä ei onneksi ole hirveän iso. Paras tietysti kun ei olisi yhtäkään, mutta ihmiset kuolee kotonakin ja työn ääressä ilman onnettomuuksiakin, ihan sairaskohtauksiin.

Se on totta ja siksi retkeilyn turvallisuuskulttuurin kehittäminen paremmalla tiedon jakamisella ei ole niin tärkeää kuin joissain muissa harrastuksissa. Mutta se, että asiat ovat jo ihan hyvin, ei minusta tarvitse estää sitä, että niitä yritetään saada vielä paremmalle tolalle.

Olen samaa mieltä, liian hyvin asiat ei ole koskaan, aina on mahdollista parantaa. Se vaihtelee, mikä parantaa tilannetta ja millä tavalla ja mitä haittaa tai jää vaikuttamatta.
Siinäkin on aiheellista miettiä mihin panostetaan ja miten. Erilaista toimintaa tarvitaan niihin jotka on jo itse ottanut jotain selvää, kuin niihin jotka on menossa hurlumhei tyylillä ja henkselit paukkuen, välittämättä varoituksista ja neuvoista.

[rar]

Akallion pointti on juuri se, mitä haen takaa: turvallisuuskulttuurin kehittämistä. Retkeily on niin turvallinen harrastus, ettei täällä tarvitse kenenkään kuolla. Lisäksi taustalla on todennäköisesti hyvin paljon onnettomuuksia ja läheltä piti -tapahtumia, joista ei uutisoida.

Yhtenä perusteluna täällä on toistunut se, ettei asioista tiedottaminen vaikuta mihinkään ja ettei niitä lueta. Tämä on outo argumentti. Suomessa on varsin valistunutta väkeä retkeilijöiden parissa. Silti osa tapahtumista on niin harvinaisia, ettei niitä omalle retkeilyuralle satu montaa. Siksi niistä on tärkeä puhua, jotta muut voisivat ne välttää. Jokainen uutisoitu tapaturma on yleensä muuttanut minun toimintaani tai ainakin pakottanut miettimään, olisiko itse voinut välttää turman. Se, että tätä muilla aloilla varsin tavallista jälkipyykkiä ei saisi käydä retkeilyssä on käsittämätöntä. Ei jokaiseen tilanteeseen voi valmistautua edes kotona saati sitten vaelluksella.

Pari esimerkkiä: kerran etsimme tupaa toista tuntia keskellä kaamosta ja tasaisessa maastossa. Yhtenä syynä oli se, että 1:100000 kartassa tuvan symboli peitti kartan yksityiskohdat tuvan lähistöltä. Onnettomuutta ei tullut, mutta sen jälkeen mukana on ollut tarkempi kartta tupien ympäristöstä.

Tai vaikka tämä Kiilopään tapaus. Olen miettinyt, että jos syystä tai toisesta majoitetta ei olisi itselläni repussa mukana, niin sinne voisi laittaa ainakin 100 gramman bivipussin.

[MrKnowItAll]

Yksityisyyden suoja perusteena olla antamatta tietoa kuolemantapaukseen liittyvistä seikoista on ontuvaa, koska vainaja ei enää ole henkilö jolla olisi mainittua suojaa. Tästä on muistaakseni joku ennakkotapauskin olemassa.

Jos hänellä on edelleen tuo suoja, niin valittakoon hallinto-oikeuteen.

[Mr_C]

Yksityisyyden suoja perusteena olla antamatta tietoa kuolemantapaukseen liittyvistä seikoista on ontuvaa, koska vainaja ei enää ole henkilö jolla olisi mainittua suojaa. Tästä on muistaakseni joku ennakkotapauskin olemassa.

Jos hänellä on edelleen tuo suoja, niin valittakoon hallinto-oikeuteen.

Suomen laki on hieman eri mieltä yksityisyyden suojasta.
Jos oletko sitä mieltä, että kun kuolet niin seuraavana päivänä kuka tahansa saa lukea ja levittää vapaasti kaikkia sinun terveystietoja ja muita tietoja joita rekistereistä löytyy ?

[Micke]

Se että on kokenut hiihtäjä tai vaeltaja ei auta yhtään siinä vaiheessa, kun se parasta ennen päiväys on mennyt, jos ei osaa sopeuttaa toimintaansa laskeneeseen suorituskykyyn. Edelleen olen itsekin se 30-vuotias mies joka jaksoi vaikka mitä 2000-luvun alkuvuosina, paitsi nyt vaatii Ylläksen hiihtoviikoillekin normaalin hiihtopäivän jälkeen kevyen päivän, jota ei vielä 4 vuotta sitten tarvinnut...??? Ehkä van flunssaa tai sitten ikääntyminen vie veronsa, nuoria ja vahvoja tuolla pohjoisessa ei ole tainnut vielä mennäkään. Mikähän tämän syy on???

Edelleen yhden päivän maksimisuoritus kykyni on aika lähellä sitä, mitä se oli 20 vuotta sitten, mutta kun vanha ukko ei palaudu niin niiden 3. ja 4. päivän suorituskyky on aika kaukana siitä, mitä se joskus oli. Vanhenevalle vaeltajalle ei ole häpeäksi kantaa mukanaan parinsadan gramman painoista PLB:tä, se on viisautta. Se mahtuu juomavyöhönkin, jos niikseen tulee. En minäkään sitä Ylläksen hiihtolenkeillä mukana pidä, en yleensä pidä puhelintakaan, mutta ei se iso vaiva olisi.

Mutta ei tätä turvallisuuskulttuuria saada eteenpäin, jos ensisijainen asia on "virheen" tehneen kulkijan suojelu. Ei se asian "repostelu" häntä haittaa, eikä pitäisi oikeasti haitata omaisiakaan.

[akallio]

En oleta että ei tapahtuisi ollenkaan. Noiden määrä vain on niin iso, että tietyt henkilö käyttäytyy riskihakuisesti tai ei ymmärrä riskejä, vaikka se lyötäisiin naulalla otsaan kiinni.

Tietyt henkilöt varmasti käyttäytyvät riskihakuisesti riippumatta kaikesta valistuksesta, ainakin tietyssä elämänvaiheessa. Mutta sen ei pitäisi estää sitä, että meitä loppuja henkilöitä, suurta enemmistöä, pyritään suojelemaan riskeiltä parhaan saatavissa olevan kokemusperäisen tiedon pohjalta.

[MrKnowItAll]

Yksityisyyden suoja perusteena olla antamatta tietoa kuolemantapaukseen liittyvistä seikoista on ontuvaa, koska vainaja ei enää ole henkilö jolla olisi mainittua suojaa. Tästä on muistaakseni joku ennakkotapauskin olemassa.

Jos hänellä on edelleen tuo suoja, niin valittakoon hallinto-oikeuteen.

Suomen laki on hieman eri mieltä yksityisyyden suojasta.
Jos oletko sitä mieltä, että kun kuolet niin seuraavana päivänä kuka tahansa saa lukea ja levittää vapaasti kaikkia sinun terveystietoja ja muita tietoja joita rekistereistä löytyy ?

Eipä tuo minua haittaisi ollenkaan.

[OS]

Kirjahyllystä löytyy kolme kirjaa, joissa käydään läpi Amerikassa sattuneet melontaonnettomuudet:

The American Canoe Association
RIVER SAFETY REPORT 1982-1985

The American Canoe Association
RIVER SAFETY REPORT 1986-1988

The American Canoe Association
RIVER SAFETY REPORT 1989-1991

Teksteissä käydään varsin kattavasti läpi melontakohteiden vaativuus ja luonne ja onnettomuushetkien olosuhteet sekä myös uhrien kokemattomuus/kokeneisuus. Muutamaa tapausta lukuunottamatta uhrien nimi ja ikä mainitaan.