hannes kirjoitti: ↑16 Kesä 2022 08:10Eilen menin kahvikupposen kanssa terassille , niin ei montaa minuuttia ja tintti tuli parin metrin päähän pihlajan oksalle ilmoittamaan että häivy : niinpä menin sisälle juomaan loput kahvit...
Jokin aika sitten kävi hieman samalla lailla. Sahasin käsisahalla joitain laudanpätkiä saunapuiksi, kun lähellä olevan pöntön asukas (tintti) tuli myöskin pihlajan oksalle esittämään mielipiteensä poikasten ruokinnan häiritsemisestä.
Matoja venyttäviä räkättirastaita tuntuu olevan pihassa tänä kesänä poikkeuksellisen paljon.
^Samanlaisia kokemuksia pelottoman mustarastas koiraan kanssa. Mustarastailla on pesä liiterissä ja olen pitänyt ovea auki, että pesintä hoituu onnellisesti loppuun asti. Nyt poikanen onkin jo tullut lentokykyiseksi. Hipsin välillä istuskelemaan tuohon lähelle aurinkoiseen ja tuulettomaan paikkaan ja monta kertaa tuo koiras on tullut aukiolevan oven päälle tuijottamaan silmiin 1,5 m päähän. Joskus se on hyppinyt ihan viereen kaiveskelemaan matoja maasta. Naaras on paljon varovaisempi. Muita pelottomia pihapiirin asukkeja on yksi sepelkyyhky, ukko fasaani ja nyt pari oravan poikaa, mutta tuo mustarastas on ilman muuta pelottomin.
Ursus kirjoitti: ↑16 Kesä 2022 12:36
Olen käyttänyt pesäpönttöjen ripustamiseen killua tai muuta sähköjohtoa. Puun ja johdon väliin kapulat ettei puu vaihgoitu.
Kaikenlaisia virityksiä on vuosien saatossa tullut tehtyä - myös tuollaisia.
Riippuu paikasta miten saa laitettua..
Ostin viime vuonna tien varresta kaksi valmispönttöä, jotka on sorvattu koivupuusta ontoksi. Pohja on vesivaneria - samoin sivuun kääntyvä katto. Erikoisuutena on katon kiinnittävässä ruuvissa oleva reilu koukku. Siitä on pönttö helppo ripustaa oksanhankaan.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Rannan tervalepästä kuului kimalaisten pörinää. Useampi oli vähän ylempänä lehtien kimpussa, en siis nähnyt tarkkaan mitä oli tekeillä. Varmaankin jotain ruokaa keräsivät tai sitten aamukastetta. Olisihan rantaniityllä ollut kukkiakin tosin aamun aurinko ei kukkiin vielä yltänyt.
Pari metsopoikuetta kohdattiin Savukosken yläosilla kuluvalla viikolla.
Aika sykähdyttävä kokemus toisen poikueen kanssa. Kävelimme koira hihnassa jokipenkkaa, tulvaniittyä, niin koppelo "räpiköi" joen suuntaan. Se aivankuin istui veden päällä, pyrstösulat kastuen. Aika hienoa kehon hallintaa tuon kokoiselta linnulta.
Ei vain ollut kamera valmiina tilanteessa, joka oli ohi sekunneissa.
Tulin juuri metsälenkiltä ja yllätin teeripoikueen. Koppelo esitti haavikkoa mutta kun en lähtenyt perään ja ympärilläni poikaset metelöivät hädissään?, kääntyi se minua päin siivet levällään ja ääntä pitäen. Pysähtyi vasta 4-5m päässä. Ei ole ennen noin hurjaa emoa tullut vastaan vaikka joka vuosi poikueita kohtaan.
Viikko sitten pyy esitti myös teatterinsa poikasten turvaksi. Harvemmin nähty!
Talitintin poikanen pelastui täpärästi kun olin autolla lähdösä liikkeelle. Värjötteli lätäkössä eturenkaan edessä - onneksi näin sen. Kyllä on pieni ja heiveröinen vielä tuossa vaiheessa. Vein turvaan.
Juhannusaunaa lämmitellessä kuuntelin kuikan voimakasta huutoa, välitavut ja kaikki. Ainoa, että ääni oli hiukan liian tumma ja voimakas. Oikeitakin kuikan huutoja kuului vastauksena. Paikallistin tuon ensiksi mainitun naapuri mökkiläisen kärjelle.
Muistin tuon naapurin joskus kertoneen opetelleensa kuikan kanssa viestintää.
Toki, olen itsekkin joskus osannut matkia reviiri hakuisia siivekkäitä, jopa menestyksellä. Mutta tuo kuikkaa matkiva huuto oli sykähdyttävä, kesäillan katveessa.
Hillaa sattaa tulla taas hyvä sato korpipaikoille ainakin. Pakkanen ei ole käynyt poimimassa marjoja koko keväänä. Mustikka tarvitsisi tasaisesti kosteutta joten kunpa hellejakso ei olisi liian pitkä. Variksenmarjan osat kuulemma lyövät jopa muuntuneen sairaalabakteerin, niin onhan näistä moneksi. Puolukatta ei ole koskaan tarvinnut jäädä, niitä on joka vuosi poimia saakka. Hillalla on usein totaalisia katovuosiakin jolloin parempi luovuttaa heti alkuunsa siltä osin ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Mutta kahden vuoden takainen hillasato oli kyllä ennennäkemättömän suuri.
Niin ja kyllä "korpi"hilloja rämeelläkin kasvaa, semmoisella puustoisella varjoisalla rämeellä. Mitä lie tuo "korpi"hilla sitten tarkoittaakaan.
Pihapuissa oli kaksi havaittua linnunpesää poikasineen. Ensimmäisen, räkättirastaan, pesän kimppuun hyökkäsi varikset ja veivät poikaset mukanaan, tämän kuulin ja osittain näinkin. Toinen, nyt repaleinen ja roikkuva pienemmän linnun pesä, koki kaiketi samanlaisen hyökkäyksen. Kuinkahan paljon poikasista kokeekaan tämän kohtalon ( maallikkoarvio 30%)?
^ Kovin optimistinen maallikkoarvio. Vain harvat linnunpoikaset selviytyvät aikuisiksi. Muutenhan kannat kasvaisivat tolkuttomasti. Mitä useampia munia lintulajilla on, sitä suurempi on sen poikaskuolleisuus.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Mökkipihamaan reunalla mustarastas säksättää toiselle poikueelleen ohjeistuksia. Aika huonolla lentotaidolla lähtevät elantoaan hankkimaan.
Ensimmäisessä pesinnässä oli viisi poikasta. Paria niistä opastin ikkunalasin toiselle puolelle.
Mustarastaat ovat pesineet jo useampana vuotena navetanpääty latomme tukihirren päällä. Siinä mielessä hyvä paikka, että pesärosvot eivät löydä sitä.
Nämä mustarastaat ovat paljon siistimpiä hyyryläisiä, mitä haarapääskyt samaisessa ladossa. Pääskynpesän alle levittelinkin pahvit, jotta siivoaminen kävi helpommin.
Aamuyöllä ropsautti reippaasti laskien aamupäivän lämpötilan kävelykelpoiseksi. Niinpä kävelin mökkitietä pientareita sillä silmällä tarkkaillen kilometrin verran ja kyllä; sinisiä mustikoita, pieniä kanttarelleja ja mansikoita parhailla paikoilla näkyi.
laulua.