akallio kirjoitti: ↑17 Tammi 2022 09:35
Olen miettinyt, että jos itse lähtisin kehittämään liukulumikengän ideaa nimenomaan kiinteän karvan pohjalle, niin kokeilisin sellaista ratkaisua, jossa karva on suksien reunalla molemmin puolin koko suksen pituudella, mutta ei keskellä. Eli tavallaan kuin täyspitkä kapea irtokarva, mutta käänteisesti
OACeihin erityisesti liittyen, niin niissähän karvan sijainnilla ei siinä mielessä ole väliä, että suksen kaarevuus on tosi lätty. Eli karva on enemmän vähemmän kosketuksissa lumeen koko ajan, eikä vain silloin kun hiihtäjä potkaisee ja suksi joustaa.
Siinä mielessä luistavuudessa ei ehkä hirveästi hävittäisi oli karvaosuus sitten missä tahansa. Suoraan jalan alla tietysti karva hyötyy pitomielessä siitä, kun hiihtäjän paino painaa sen kiinni pintaan ylämäkea tepsutellessa.
Tuo saattaisi ollakin se suurin ero verrattuna siihen että karva olisi muualla kuin keskellä...en tiedä sitten olisiko kokonaishyöty positiivinen vai negatiivinen Omilla OACeilla ainakin välillä on selkeästi tarvetta polkaista voimalla ja hiihtäjän painolla karvat kiinni lumen pintaan, ja tuo voisi toimia huonommin päissä olevalla karvalla.
^Näin tarkoitin. Karva olisi siis kontaktissa lumen kanssa, riippumatta siitä millaisen möykyn yli on menossa tai millaisella kaltevalla hiihtää. Ja sitten kun on koko suksi kontaktissa, niin sitä karvaa ei olisi kuitenkaan ihan mahdottomasti menoa hidastamassa.
Joskus käytin telemarkeissa osakarvoja eikä niistä oikein hyviä kokemuksia jäänyt. Ihan hyvä silloin kun liima on priimaa ja alusta hyvä. Sitten kun suksi lipsahtelee (jää, pieniä kohoumiä tms) johonkin suuntaan, niin osakarvan reunaa tuleva paine/törmäys irrottaa liiman ja väliin menee lunta... loppumatka onkin sitten varomista että karvaa pysyy edes jotenkin paikoillaan. Varmaan sama ongelma tulee oli karva sitten pituus- tai leveyssuuntaan pätkitty. Keskisuksen karva on myös ongelmallinen silloin kun lumi on kovettunut aalloiksi, silloin karva on välillä kokonaan ilmassa. Jos taas karva ei yllä reunoille niin vinottain nouseminen on hankalaa tai mahdotonta niillä suksilla (monoilla) joilla pystyy kanttaamaan.
Siirryin melko nopeasti takaisin täyskarvoihin.
En tiedä oliko tämä kommentti todellisiin täyspitkiin irtokarvoihin vai tuohon kuvitteelliseen "reunakarvasukseen". Jälkimmäisessä tapauksessa olisi kyse kiinteästä karvasta, kuten nykyisissä liukulumikengissä, joten karvan irtoaminen ei ole ongelma.
Mitä taas tulee täyspitkiin kapeisiin irtokarvoihin, niin vähän ihmettelen tuota kokemusta. Itselläni ei ole vastaavaa ongelmaa ollut ja esim. 35 millin täyspitkä Colltex Mix on yleisesti käytetty ratkaisu tunturisuksissa. Minulla on itsellä tuollaiset suorat 35 milliset tunturisuksissa ja suorat 65 milliset skimoissa, joissa kummissakaan ei ole takakiinnitystä. Jos niiden kanssa on ongelmia, niin silloin rupeavat perästä irtoamaan. Niin kauan kun etukiinnike on kiinni, niin ei sinne lunta ole mennyt. Jos nyt hankkisin skinejä, niin miettisin takakiinnitystä myös. Varsinaisissa laskusuksissa on sellaiset ja ovat kyllä hyvät.
Minulla on ollut myös Madshus Intelligripit, pikkuskinit joissa on luistoalue edessä. Ne tekivät juuri noin eli lunta alkoi kertyä vähän kaikkialle reunoille. Olivat mielestäni epäonnistunut tuote tai sitten eivät vaan toimineet omien suksieni kanssa.
Keskisuksen karvan osalta tosiaan minulla on sama kokemus, että aallot ja kinkamat ovat hankalia, kun välillä lipsuu ja välillä tökkää.
Sain muistaakseni 2012 vuodenvaihteessa ekasta Suomessa valmistetusta erästä Altai Ski Kar 147 (nimi vaihtui jossain vaiheessa OAC: kiksi) liukulumikengät joten kokemusta noista on suht paljon. Kirjoitin silloin Turinoihin kokemuksia ekana käyttötalvena näin:
"Olen luisutellut nyt jo melko paljon Altai Skis Kar 147 liukulumikengillä ja ajattelin jakaa kokemuksiani enemmän tännekin.
Joulun jälkeen olen vähintään kerran viikossa tehnyt noilla 2 - 3 tunnin päiväretkiä lähiympäristön metsissä ja yrittänyt saada mahdollisimman paljon kilometrejä erilaisissa tämän talven olosuhteissa. Maastot ovat tyypillistä etelän rikkonaista mäkistä ja melko tiheäpuista talousmetsikköä eli mielestäni suht haastavaa alustaa omien latujen hiihtelijälle. Luntakin on onneksi riittänyt kunnolla. Suojakelit ovat tiivistäneet hankia, mutta koko ajan on myös tullut uutta lunta päällimmäiseksi kerrokseksi.
Tänään oli aivan täydellinen keli näille pätkäpeleille. Kun alla on kantavaa lunta ja päällä höttöä puuteria, on meno todella helppoa. Viikko sitten, ennen tätä suurempaa lumimyräkkää, kun suojan jäljiltä hangen pinnalla ei ollut kuin ohut helposti rikkoutuva kuorikerros, olivat Altait hieman hankalahkot liikkumisvälineet, koska tuo ohut kuori rikkoutui ja näin upposit aina kuoren läpi jolloin ei pystynyt kunnolla hyödyntämään liukua ja homma meni enemmän jalkojen nosteluksi. Luultavasti pitkällä metsäsuksella olisi vielä kuoren päällä pystynyt pintaa rikkomatta hiihtää. Altain teräskantti saattaa vielä edesauttaa tuota pinnan rikkoutumista. Eli mitä enemmän on puuterimaista lunta, sitä helpompaa on luisuttelu näillä. Leveä kärki nostaa liikkujan hötön päälle. Sen näkee hyvin omasta jäljestäkin eli taakse jäänyt latu on selvästi aaltomainen.
Suurin etu Altait vastaan pitkät metsäsukset, tulee talvisen liikkumisen monipuolistumisesta. Altait on todelliset maasturit. Niillä pääsee paikkoihin minne ei tulisi mieleenkään yrittää sukset jalassa eli esim. kallioitten päälle, tihekköihin yms, vaikeisiin paikkoihin. Jos ajatellaan retkeilyä vaan "vakavasti", eihän noihin hankaliin paikkoihin edes tarvitsisi mennä, mutta jos taas haluaa nimenomaan pitää hauskaakin välillä talvisessa metsässä, on nämä oivat pelit. On mukava kiivetä miltei täydellisen pidon avittamana kalliomäen päälle ja sitten lasketella suksien lyhyyden, teräskanttien, myös sopivasti liian vauhdin poistavien karvojen ja näin helposti hallittavien minisuksien avulla taas turvallisesti alas. Lumikengillä ei voi laskea eikä hiihtää kuten näillä. Ainakin nämä Kar:it ovat oikeasti jopa ihan hiihdettävätkin. Eihän vauhti tosin ole mitään latusuksien lentoa, mutta kyllä näillä yhtälailla eteenpäin pääsee kuin metsäsuksillakin. Ei metsäsuksillakaan vauhti päätä huimaa.
Jos lähtisin selkeään, ei niin tiheään tai jyrkkäpiirteiseen metsään, suolle, jäälle tai vaikka tunturimaastoon, ottaisin kulkupeleiksi edelleen pitkät metsäsukset. Muualle ja varsinkin näihin etelän metsiin ovat Altait sitten paremmat ja hauskemmat liikkumisvälineet. Varsinkin päiväretkille ihan ehdottomat pelit. Ihan uusia talvimaisemia on näillä päässyt bongaamaan."
Edelleen olen tosi tyytyväinen näihin. Omistan tietty myös pitkät Lapponiat ja teräskantti tunturisukset, mutta kun varsinaiset ahkion vetovaellukset pohjoisessa on jääneet viime vuosina väliin, eniten on käyttöä ollut lättysuksilla. Kovalla alustalla nuo ovat suht surkeat, muuten hyvinkin toimivat.
Hyviä kommentteja lukijoilta. Kuten niistä tulee ilmi niin ei ole olemassa yhtä ainoaa optimiratkaisua. Jo yksistään lumiolosuhteet vaihtelevat niin paljon.
Joudun työni puolesta liikkumaan Itä-Suomalaisessa metsässä umpihangessa. Lumikenkiä käytän vähän koska harvoin ne kantaa kunnolla ja ovat hitaat. Pääsääntöisesti liikun umpihangessa 2 metrisellä metsäsuksilla joissa on pohjassa kuumaliimalla kiinni puolipitkä ja noin 3 cm leveä nousukarva kärjestä siteen etuosaan asti. Nuo pitävät hyvin umpihangessa ja eivät luista liikaa kun metsässä laskee alamäkiä. Jos upottaa niin suksea pystyy työntämään eteenpäin ja kärkeä lumen pintaan kuten kaikki tiedämme.
Eli toimivuus vastaa varmaan liukulumikenkää ?
Lapin hiihtovaellukselle lähden aina 285 cm pitkillä Lapponioilla. Suksi on aina paras ja nopein. Lisäksi metsäsuksilla pärjää aina, keliolosuhteista ja hankikannosta riippumatta. Nimittäin muutamia kertoja on hiihtovaellukselle sattunut huono hankikanto siten että se jopa heikkenee hiihtoviikon aikana. Tuolloin olisi suoraan sanoen ollut kusessa esim. tunturisuksilla ja kaukana autosta. Nuo em. tapaukset johtui siitä kun ei ollut kuin heikohko hankikanto ja sitten tuli suojasää. Hanki pehmeni, aamuyöstä oli heikko hankikanto pitkillä Lapponioilla kun hiihti silleen nätisti hiivittäen...
Edit : On ne nousukarvat noin 5 cm leveät jos tarkkoja ollaan ..
Liukulumikengistä ei ole kokemusta, mutta myöskin paljon metsässä liikkumaan joutuvana/pääsevänä jotain kokemusta. Lumikengät voittaa sukset vain, jos tarvitsee paljon käsiä muuhun kuin etenemiseen. Maastolla ei oikeastaan ole niin väliä. Lumikegätkin vaikeat tai mahdottomat jyrkillä rinteillä tai pusikossa.
Vuosi sitten jouduin kulkemaan aika vähäisen lumen aikana juuri raivattua taimikkoa. Korkea risumatto nosti vähäisenkin lumen ylös, mutta metsäsuksilla pystyi hiihtämään risujen päällä.
^ Vuosia sitten vierailin lippukuntani talvileirillä tunturisuksilla hiihtäen. Paikalle oli erään pojan isä tullut lumikengillä ja hehkutti ruokottomasti niiden ylivertaisuutta suksiin nähden hankalissa paikoissa. Hän otti vastaan haasteeni "seuraa johtajaa"-leikistä lähimaastossa. Aloitin kiipeämällä tunturisukset jalassa männynrunkoa pitkin vieressä olevan kolmimetrisen kiven päälle. Kisa loppui siihen.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Altai HOK.
Näitä näköjään saa vieläkin. Näistähän ne OAC KARit taisivat evoluoitua..? https://www.tokmanni.fi/liukulumikengat ... 8212090115
Itse ostin nuo hintaan 299€ silloin 2010 (tai 2011), mutta saattavat olla vain 125cm pitkät.
Hyvät pelit etelän metsiin. Kaikenmoisia paikkoja niillä tuli koluttua Usmi/Kytäjä seuduilla. Eka talvena ei näkynyt vastaavia jälkiä, mutta seuraavana näkyi. Oliskohan ollut nimim. Usmin jätöksiä
Noilla pääsee ihme paikkoihin tai ihme paikoista...puuhun en kuitenkaan kiivennyt, mutta alas on tultu "turvallisesti" ihme paikoista.
Lumikenkiä tuli ensin ostettua erinäisiä. Ainoat "toimivat" oli varustelekasta ostetut magnesiumrunkoiset jenkki tai kanadan armeijan "tennismailat". Kannattavat ihan hyvin, mutta pitoa ei ole mihinkään suuntaan.
Jep. 125cm hokit mulla on. En tiedä oliko niitä edes pidempinä silloin aluksi..? Mukava niiden kanssa oli koheltaa ~80kg elopainolla. https://ibb.co/xYQ1ky7
Hintahan nousi 100€ heti seuraavalle talvelle ja olisiko ne 145cm versiot tullut silloin myyntiin...en muista.
Hyvin nuo nousee hangen pinnalle kun vaan liu'uttaa kenkää eteen. Suosittelen. Vaikka on näköjään ainakin karvoitus muuttunut vuosien saatossa.
Lyde kirjoitti: ↑21 Tammi 2022 09:04
Lapin hiihtovaellukselle lähden aina 285 cm pitkillä Lapponioilla. Suksi on aina paras ja nopein. Lisäksi metsäsuksilla pärjää aina, keliolosuhteista ja hankikannosta riippumatta. Nimittäin muutamia kertoja on hiihtovaellukselle sattunut huono hankikanto siten että se jopa heikkenee hiihtoviikon aikana. Tuolloin olisi suoraan sanoen ollut kusessa esim. tunturisuksilla ja kaukana autosta. Nuo em. tapaukset johtui siitä kun ei ollut kuin heikohko hankikanto ja sitten tuli suojasää. Hanki pehmeni, aamuyöstä oli heikko hankikanto pitkillä Lapponioilla kun hiihti silleen nätisti hiivittäen...
Edit : On ne nousukarvat noin 5 cm leveät jos tarkkoja ollaan ..
No, haku vastasi jo kysymykseeni, eli 285.
Mutta ei metsasuksilla 'parjaa aina'.
Jaista tunturinkylkea, omalla kyljella laskeminen ei ole ole hauskaa. 200cm , 10,5 leveilla expedition suksilla... Oikeat kantit, eika mitaan 'hickorya' niinkuin joskus silloin. Niilla mennaan
Lyde kirjoitti: ↑21 Tammi 2022 09:04
Lapin hiihtovaellukselle lähden aina 285 cm pitkillä Lapponioilla. Suksi on aina paras ja nopein. Lisäksi metsäsuksilla pärjää aina, keliolosuhteista ja hankikannosta riippumatta. Nimittäin muutamia kertoja on hiihtovaellukselle sattunut huono hankikanto siten että se jopa heikkenee hiihtoviikon aikana. Tuolloin olisi suoraan sanoen ollut kusessa esim. tunturisuksilla ja kaukana autosta. Nuo em. tapaukset johtui siitä kun ei ollut kuin heikohko hankikanto ja sitten tuli suojasää. Hanki pehmeni, aamuyöstä oli heikko hankikanto pitkillä Lapponioilla kun hiihti silleen nätisti hiivittäen...
Edit : On ne nousukarvat noin 5 cm leveät jos tarkkoja ollaan ..
No, haku vastasi jo kysymykseeni, eli 285.
Mutta ei metsasuksilla 'parjaa aina'.
Jaista tunturinkylkea, omalla kyljella laskeminen ei ole ole hauskaa. 200cm , 10,5 leveilla expedition suksilla... Oikeat kantit, eika mitaan 'hickorya' niinkuin joskus silloin. Niilla mennaan
Ei tuo Lappooniakaan aivan autuaaksi tee. Viime keväänä upposi polveen asti nuoskassa ja kun ahkio perässä ko. hiihtourassa, niin oli kuin ankkuria olisi vetänyt. Se vaellus päättyi moottorikelkkauraa 50km hiihtelyyn eestaas.
Omilla OACeilla ainakin välillä on selkeästi tarvetta polkaista voimalla ja hiihtäjän painolla karvat kiinni lumen pintaan, ja tuo voisi toimia huonommin päissä olevalla karvalla.
