Kelvollinen liukulumikenkä

[tst]

"Kirjoittaja Sauvakavelija » 13.09.2017 19:20

Lumi oli ihan sopivaa kävelyyn, ei upottanut, joten lumikengät olisivat vain hidastaneet menoa. Kallaktjåkkalla oli minisukset mukana, mutta eipä tullut juuri laskettua, koska näkyvyys oli niin huono. Lumesta on oikeastaan paljonkin hyötyä vaeltaessa ja olen siitä oppinut pitämään, kun ei tarvitse kivikoilla niin kulkea. Vesi sen sijaan haittaa kulkua ja vesistöjä joutuu varomaan."
Edellinen taisi olla Heitetty reissu säikeestä lainattu. Normi minisuksia tuli poikasena käytettyä erittäin paljon mm. mäkihyppyyn. Onko kukaan törmännyt sellaisiin jossa olisi kantasiteet eli kantapää nousisi ilmaan?

Onko ideoita sopivista kantasiteistä jotka saisi kiinnitettyä etuosan remmiin? Voi olla, että mulla onkin sellaiset vanhoissa puu Valtosissa kiinni eli niissa taitaa olla koukut siteen etuosassa jotka saisi varmaan viriteltyä remmiin ja noita siteitä kiristetään ruuvaamalla. Nuo 50 v vanhat sukset löytyikin ja sitten vaan karvaa pohjaan ja menoksi. https://www.karkkainen.com/verkkokauppa ... minisukset EDIT Ehkä: https://www.savenmaa.fi/tegsnas-epok-su ... gL4OvD_BwE

[Sauvakavelija]

Itse taas olen pohdiskellut ratkaisua, jossa kantapää olisi suksessa kiinni, minisukset ovat omalle jalkineelleni vähän pienet. Oma tarve suksille on kesäisille tunturilumille alamäkiosuuksille, vähän alppimaiden tyyliin: https://de.wikipedia.org/wiki/Firngleiter
Liukulumikenkä sopivalla siteellä voisi toimia.

[hankikanto]

Liukulumikenkäilystä tämän päivän Helsingin Sanomissa: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008551340.html

[StefanG]

Yhtä asiaa en ymmärrä: miksi kaikki nämä kaupalliset "liukulumikengät" ovat niin kapeita?
Kun katsoo alkuperäisiä, puusta tehtyjä, mitä Siperiassa käytetään niin ovat selvästi leveämpiä. Silmämääräisesti 20cm luokkaa.Eli huomattavasti parempi kantokyky pehmeässä lumessa.

[luuppi]

Yhtä asiaa en ymmärrä: miksi kaikki nämä kaupalliset "liukulumikengät" ovat niin kapeita?
Kun katsoo alkuperäisiä, puusta tehtyjä, mitä Siperiassa käytetään niin ovat selvästi leveämpiä. Silmämääräisesti 20cm luokkaa.Eli huomattavasti parempi kantokyky pehmeässä lumessa.

Sain aikoinaan kayttooni tuollaiset (leveydeltaan siis), silloin kun Karhulla oli vasta koesarja, joka lahti siita, etta rajamiestenkin taytyy paasta pois/ seuraavalle kampalle, jos kelkka nikottelee. Nykyaan niita saa kai "Hunter' nimikkeella ja kuka lie tekee (eikos Karhu ole vain tavaramerkki, jota on myyty eri valmistajille?).

Mutta itse asiaan: vahankaan kovemmalla pinnalla nuo eivat pysy suunnassa ja vaikka hiihto onkin reisilihaslaji, niin pdempia siirtymisia kovettuneita kelkkajalkia/ metsateita/ jaata pitkin on aika hankalaa, erityisesti sisareiden quad-lihaksille, koska suunnankorjaus on yhta kovaa hommaa kuin itse eteneminen.

[StefanG]

No minä asun Keskipohjanmaan lakeuksilla joten jos olisi tuolaiset niin tasamaata sitä kulkisi ja umpimetsässä eikä jäällä tai kelkkajälkiä.

[Sipe]

En ole testannut markkinoille nyt runsain mitoin tulleita halvempia liukulumikenkiä.
Kokemusta on kuitenkin Altai hokin 125cm mallista ja Oac:n kar-mallista (147cm). Altai hokkia saa myös 145 pitkänä, mutta sitä en ole testannut. Altai hok ja Oac siis kaksi erillistä merkkiä.
Altai hokissa on huomattavasti parempi kärki, se nousee selkeästi paremmin ja kevyemmin hangesta(-ssa) ylös, eikä muutenkaan tarjoa niin herkästi itseään uppeluksiin. Kevyellä ihmisellä Altain käyttämä karva pitää paremmin kuin oac:n.
Oac on mielestäni raskaampi ja sitä joutuu koko ajan nostelemaan enemmän hangessa kuin Altaita. Kärki on varsin matala. Karva pitää painavemmalla ihmisellä paremmin kuin Altain. Monet näillä kuitenkin hyvin tyytyväisenä kulkee.
Jonkinlaista eroa voi kokemuksissani tehdä tuo suksien eri mittaisuus, mutta ainakin tuo suksen kärki on asia mikä ei muutu pituuden mukaan, se on merkki kohtainen ominaisuus

[Pro]

Ostin Anar Hiking liukkarit 160 pitkinä kun niitä vielä sai Kärkkäiseltä. Paketissa oli siteet irrallisina ja käsissä pyörittelyn tuloksena päädyin liimaamaan kaikki ruuvit kiinni, sen verran huonosti tuntuivat pysyvän kiinni. Nilkkaremmin laitoin ensin maksimipituuteen (käy vielä kyllä esim. eukonkin kengälle). Toiseen sukseen (siis vain toiseen) oli ystävällisesti porattu reiät siteen kiinnitykseen, eipä tartte pähkäillä millä kaavalla lasketaan siteen paikka. Jokohan olisi tarvittu neljättä desimaalia... Kiinnitysruuvit olivat kovin lyhyet, ja kun ei huvittanut lähteä etsimään sopivampia niin varmistin parilla ulkoasennus-Wronicilla pysymisen. Toki liimaa näihinkin ruuveihin. Naparetkelle en näillä aiokaan joten pysynevät kyydissä minkä tarttee. Sidepaketissa ei ole kuten ennen reikäkuviota painettuna, pitää itse kopioida toisesta suksesta paperilla tai merkata siteen avulla. Pohjalevy on nivelöity eikä siteen räikän toiminnassa tuntunut olevan vielä mitään outoa. Ovat ensimmäiset tämän sorttiset siteet, niin enpä tiedä paremmastakaan. Siteen pituussäätö on kyllä aikamoista ähräystä rautalankajousineen, siitä on varmaan kalliimmissa siteissä toimivammat versiot. Takaosan voi vetäistä kokonaan pois ja käyttää etusidettä mäystimenä, jolloin käyttö on kätevää kuten edelläolevalla videollakin nähtiin.
Ensimmäinen lyhyt koelenkki jäällä ja rantapenkoilla paljasti aika huonon luiston, pitoa sitten kyllä riitti. Umpihankea ei löytynyt, kymmenkunta senttiä uutta lunta ja sitten kantava kuori. Loppukuusta Raattamaan ja sieltä varmaan löytyy höttöäkin. Laitoin pohjavoiteet enimmälle alalle (kestivät raudankin) ja luistoa tuli selvästi lisää. Pohjaus on kova homma latusuksiin verrattuna, varsinkin kun karvoja sai väistellä. Ehkä olisivat kestäneet irroittamisen, mutta en alkanut kokeilemaan tuuriani. Joka on yleensä huono.
"Sukset" ovat tasaleveät kymmensenttiset ilman teräsreunoja. Sen sijaan paljaista reunoista tarttui kuituja käsiin ja viimeistelin ne sutaisemalla ohennettua puuliimaa pensselillä.
Vielä on mietinnässä hurautanko siteiden etuosan korokkeet pois jotta huopakumpparien kärki mahtuu paremmin. Nyt niille en ole keksinyt mitään järjellistä käyttöä, kun side ei kuulemma tykkää jos kengälle jättää liian tiukan pesän. Eli kärjessä pitää olla aina tyhjää.

Rouva halusi myöhemmin itselleenkin vastaavat, ja tilasi valmiina pakettina Juhalta Arctixsport 145 Skin -tyyppiset jutut. Niissä oli ruuvit tiukalla ja siteitten alle kurkkimalla näkyi muttereita insertoituina, joten taitavat olla koneruuveilla kiinni. Noissakin siteissa on kärjessä korokkeet eivätkä ole suinkaan sileät kuten kuvissa. Ja ovat vielä nivelettömät, eli vanhempaa tyyppiä. Noita en ole vielä kokeillut koska pituussäätö on samankaltaisella systeemillä kuin Anareissakin ja ulkona värkkäily ei houkuttanut. Ehtiipä tuota.

[Sauvakavelija]

Itse taas olen pohdiskellut ratkaisua, jossa kantapää olisi suksessa kiinni, minisukset ovat omalle jalkineelleni vähän pienet. Oma tarve suksille on kesäisille tunturilumille alamäkiosuuksille, vähän alppimaiden tyyliin: https://de.wikipedia.org/wiki/Firngleiter
Liukulumikenkä sopivalla siteellä voisi toimia.

Nyt on hyvät kesäalamäkisukset! Pulttasin pari minisuksea päällekkäin ja niihin vielä Kärkkäisen liukulumikenkäsiteen (31,90 pari), kantapääosankin pulttasin sukseen kiinni. Idea on vapaasti kopioitavissa

[Pepi]

Kerran Sarekissa heinäkuiset lumet kantoivat vaelluskenkääkin niin paljon, että tukevaan sauvaan nojaten sai pelkillä anturoilla liukuen kunnon alamäkilaskut. Jopa turhankin hurjat. Låddebáktelta Snávvájávrrelle tuli aika lujaa. Ilman seiväshypyn kestävää sauvaa (Manfrotton järein yksijalka) olisi pysähdys rantalouhikkoon voinut olla vähemmän hallittu.

[Metsän Omena]

Kerran Sarekissa heinäkuiset lumet kantoivat vaelluskenkääkin niin paljon, että tukevaan sauvaan nojaten sai pelkillä anturoilla liukuen kunnon alamäkilaskut. Jopa turhankin hurjat. Låddebáktelta Snávvájávrrelle tuli aika lujaa. Ilman seiväshypyn kestävää sauvaa (Manfrotton järein yksijalka) olisi pysähdys rantalouhikkoon voinut olla vähemmän hallittu.

Siis hyppäsitkö seiväshypyn tapaan rantalouhikon ylitse järveen?

[naavahauki]

Vai astuiko Pepi jo aamulla korkkiin

Joo...muistan kun penskana Hiittenharjulla lasketeltiin rinnettä ilman suksia, sauvat haarojen välistä takatukena, hauskaahan se oli. Takaisin ylös meno ei ollut yhtä hauskaa kun ankkurihissiin ei kelpuutettu ilman suksia.

[Pepi]

Siis hyppäsitkö seiväshypyn tapaan rantalouhikon ylitse järveen?

En sentään. Mutta seiväshyppyotteella syvältä kyntävä takakenojarrutus onnistui pysäyttämään. Kavereilla oli samanlainen varuste ja jalustalla jarruttaessa sen päästä lentävä lumisuihku oli aika komea. Paikkaa tuntemattomille: Suora rinne, lumikentän osuudella korkeuseroa reilu 500 metriä noin 1100 metrin matkalla. Valtavassa maisemassa vauhtia ei aluksi huomannut ja sitten sitä olikin jo kohtuuttoman reippaasti varusteisiin nähden.

Seiväshyppyä jalustalla pääsi kokeilemaan joidenkin pienten purojen ylityksessä. Ei taida niin jämerä yksijalka kuulua monenkaan vaelluskuvausvarusteisiin nykyisin. Painaa puolitoista kiloa.

[Metsän Omena]

Poikina joudutettiin menoa aina jossakin kohtaa vaellusta lumenviipymillä liukuen joka kesä. 17-vuotiaana oltiin vaelluksella Norjan Romsdalenin seudulla. Silloin otin opiksi ja päätin etten enää liu'u kesävaelluksella lumella. Vauhti kiihtyi huomaamatta liian kovaksi, eikä pysähtyminen ennen kivikkoa onnistunut. Onneksi selvisin repeytyneillä housuilla ja naarmuilla.

[Louestaja]

Onko kellään kokemuksia näistä uusista edullisemmista versioista? Näkyy olevan hintaluokassa 100 - 200€. Vuosia tuollaisia miettinyt, mutta 300 - 400 € on liikaa käyttötarpeeseen nähden.