Kerro suokokemuksiasi: suopurot, vajoamiset ja kulkusauva

[Pepi]

Kun heinäsuolla työskenneltiin, jouduttiin kääntyilemään paikoillaan ja niittämään omien jalkojen edestä. Sulloin karpposten piti olla lyhyet ja kantavuuden takia leveät. Pitkät suosukset voivat olla kapeat menettämättä kantavuuttaan ja niillä on helpompi ylittää poikittaisia noroja. Ne soveltuvat paremmin matkantekoon.

[sahamies]

Aamulehti kirjoitti tänään läheltäpiti-tilanteesta Kärsämäen seuduilla.Siellä oli hiihtäjä lähellä menettää henkensä pudottua jään petettyä kaulaa myöten metsäojaan.
Isompi oja lienee kyseessä, eihän tavallisessa metsäojassa voisi noin käydä. Oli kuitenkin lähtenyt umpiseen metsäautotieltä, hiihti ojan jäälle ja jää petti. Sai hälytettyä apua puhelimellaan, mutta tunnin ajan joutui olemaan kaulaansa myöten vedessä kunnes apu saapui.
Loppu hyvin, kaikki hyvin tässä tapauksessa. Ehkäpä joku tämänkin tapauksen kuultuaan osaa välttyä moiselta kohtalolta, ja varoa vaaran paikkoja.

[Hanu]

Ojat ovat petollisia. Jäätymisen jälkeen on usein vesi valunut alta pois ja jää ei kanna, koska onkin ohutta ja ilmassa. Monta kertaa on allani pettänyt, mutta en onneksi ole uskaltanut liian isoille ojille. Joskus suksilla ja joskus jalan. Viimeksi pari vuotta sitten. En ojaan jäänyt, mutta jalka kastui. Jalan olin.

[Heikki]

Tuohon Sahamiehen uutiseen viitaten meillä on tuo pelastustoiminta vielä aika hyvässä jamassa. Viime viikolla, aivan Pariisin keskustassa vilkasliikenteillä kadulla, kaatui 85 vuotias mies kadulle eikä päässyt itse ylös. Hänen ohitseen kulki 9 tunnin aikana tuhansia ihmisiä joista kukaan ei pysähtynyt auttamaan häntä. Viimein joku laitapuolen kulkija oli hälyttänyt apua, mutta se tuli liian myöhään ja uhri oli jo kuollut. Arvioitiin, että hän oli ollut kaatumisen jälkeen hengissä 5-6 tuntia. Pahaksi on maailma mennyt ainakin tuolla tiheimmin asutuilla alueilla, toivottavasti ei meillä koskaan.

[Päivi2]

Kyselin taannoin kokemuksianne suopuroista ja suohon vajoamisista. Nyt tämäkin aineisto on jalostunut kirjamuotoon: "Retki suolle" on valmis ja se julkaistaan lähiviikkoina. Haluan kiittää kaikkia teitä osallistujia arvokkaasta avustanne!

Kuten kerroitte, erämaavaelluksilla voi tulla vastaan myös vaikeakulkuisia soita. Kirjassa opastetaan seikkaperäisesti, miten märillä soilla voi liikkua: Mihin kannattaa astua? Mistä suon erilaiset pinnat voi tunnistaa? Miten suopuroista pääsee yli? Ja miten syvälle suohon oikeastaan voi vajota - tarvitseeko soita pelätä?

Olen kirjoittanut teoksen yhdessä Teemu Saloriutan kanssa. Teemu opastaa kirjoittamassaan luvussa, miten ilmakuvia voi hyödyntää suomaastoihin suuntautuvan reissun suunnittelussa. Tämä saattaa olla uutta tietoa kokeneillekin vaeltajille. Koska pelkästään meidän oma suotietoutemme ei riittänyt, haastattelin kirjaa varten lukuisia kokeneita luonnossa liikkujia. Omia suoretkimuistojaan teoksessa kertovat muun muassa luonnonvalokuvaaja Jorma Luhta, teatteriohjaaja Juha Hurme, kuvataiteilija Kaija Kiuru ja emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi.

Kirjan sisällysluetteloon ja johdantoon voi tutustua täällä:
https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/ret ... le/4524957

Teemun blogisivulla pääsee tutustumaan hänen ottamiinsa valokuviin, joita kirjassa on esillä. Suomen suot ovat upeita retkikohteita kaikkina vuodenaikoina!
https://www.luonnonvalo.net/retki-suoll ... oluontoon/

[diver]

Soillakaan ei vuodet ole veljiä keskenään.vetisenä kesänä voi joku suo olla lähes ylipääsemätön hyölö ja kuivana kesänä sama suo ihan huomaamatta ylitettävä.

[Päivi2]

Soillakaan ei vuodet ole veljiä keskenään.

Näinhän se on. Tosin mun haastattelemat ihmiset olivat sitä mieltä, että jos joku suo on ylityskelpoinen, se on sitä sateidenkin jälkeen. Eli että jos tietää jonkin reitin hyväksi, siihen voi melko lailla luottaa keleistä riippumatta. Sateen vaikutus on kuitenkin suhteellisen pieni verrattuna siihen, miten paljon pohjaveden korkeus noin ylipäätään vaihtelee kahden eri suon ja suon eri osien välillä.

Mutta en mitenkään halua kiistää kokemustasi. Voi olla, että haastattelemani ihmiset olivat tavallista paksunahkaisempia kenkien kastumisen ym suhteen Olen minäkin kuullut myös sitä kommenttia, että lumisen talven jälkeisenä vuonna hillatkin jäi poimimatta, koska suot oli tavallista vetisempiä vielä elokuussakin (Käsivarressa).

[LauriA]

Itsellä oli Lemmenjoen alueelle muutama vuosi sitten reissu ja plänissä oli joitakin suo ylityksiä. Nämä ei paikan päällä olleet kuitenkaan puolta säärtä syvempiä. Mutta varauduin nippuside/rautalanka virityksin rakentamaan koivun kränistä itselle suosukset.
Oliko tutkimuksessa miten muut reissaajat syvemmät suot ylittää noin niikun reissun päällä?

[diver]

Niin no nämä nyt on vain tämmöisiä omakohtaisia kokemuksia.Hyviä esimerkkejä löytyy kyllä paljonkin tarvittaessa vaikkapa eräs vakiintunut suo missä olen muutamia kymmeniä vuosia latvalinnustanut.Kun teeren pudottaa suon taakse niin yhtenä syksynä saa paikka paikoin kikkailla ja etsiä reittiä ja toisena taas saa kävellä suorinta reittiä saaliinsa hakemaan.Yksittäinen sadepäivä taida paljon vaikuttaa,mutta koko kesän kun sataa niin sitten sen jo huomaa.

[Hanu]

Kova vahti korvaa pitävän jalan alustan. Eli nopealla kävelyllä ei ehdi vajota.

[Päivi2]

Itsellä oli Lemmenjoen alueelle muutama vuosi sitten reissu ja plänissä oli joitakin suo ylityksiä. Nämä ei paikan päällä olleet kuitenkaan puolta säärtä syvempiä. Mutta varauduin nippuside/rautalanka virityksin rakentamaan koivun kränistä itselle suosukset.
Oliko tutkimuksessa miten muut reissaajat syvemmät suot ylittää noin niikun reissun päällä?

Itselläni on joillain lyhyillä yöretkillä ollut mukana lumikengät sekä vaellussauvat. Lumikenkien kanssa suon kantavuus kasvaa todella paljon. Pääsee yli suorastaan ihmeellisistä paikoista: jos suolla kasvaa sammaleen lisäksi ainakin harvaa saraikkoa, pystyy melkein kävelemään vetten päällä. Mutta kevyimmätkin lumikengät painaa jonkin verran, joten harvapa niitä vaelluksille ottaa mukaansa. Tai jaksaa suon laidassa rakennella omia näreviritelmiä

Pitäisin helppokulkuinen/vaikeakulkuinen -karttaluonnehdintoja varsin luotettavina (poikkeuksista kerron sit kirjassa). Kunhan pikkuisen kiertelee, helppokulkuiseksi merkitystä suosta pääsee käytännössä aina yli niin, että pitkävartiset saappaat eivät hörppää. Mulla on sellainen tuntuma, että lähes kaikki retkeilijät karttavat vaikeakulkuisiksi merkittyjä soita, mikäli suolla ei ole sopivaa jännettä/jänteitä (eli kuivempaa mätässiltaa). Mutta kerron kirjassa myös muuttohaukkarengastajista, jotka liikkuvat erittäin vetisilläkin soilla myös jänteiden ulkopuolella. Heillä on sit apuvälineitä mukana, esimerkiksi metsäsukset. Kokeilipa eräs henkilö kumiveneitäkin...

[Päivi2]

Kova vahti korvaa pitävän jalan alustan. Eli nopealla kävelyllä ei ehdi vajota.

Tämä on tärkeä huomio. Vähemmän soilla liikkuneille sanottakoon myös: sitten kun päättäväisen ripeä askellus ei enää riitä, ei hätää. Jos suo alkaa vajottaa vähän liikaa, aina voi palata takaisin siihen suuntaan, mistä tulikin ja kokeilla jotain muuta reittiä. Suon vetisyys kasvaa yleensä vähitellen, ei yhtäkkiä. (Ja jos kasvaa yhtäkkiä, sen avovesilampareen kyllä hoksaa väistää.)

[Ursus]

On se komia näky kun hirvi juoksee sellaisen lettosuon ylitse, jonka ylittämistä tervejärkinen ihminen ei edes yritä.

[diver]

Kyllä yleensä askel rupeaa automaattisesti nopeutumaan sitämukaa kun suo upottaa