Kevytvaellus
Kevytvaellus
Törmäsin vahingossa aiheeseen vanhoissa turinoissa, tuossa muutama kommentti, jotka kuvastavat asennetta aiheeseen reilut viitisentoista vuotta sitten:
"Eläköön GST:t ja kilogrammat! Ei too tien pää heti näkyvissä! =)"
"Hurraa eläköön kunnon varusteet. Grammaviilarit joutaa menemään retkeilyn historiaan omituisena joukkiona. Tässä se nähdään että kunnon GST on se joka jyllää ja lisääntyy edelleen. Jos on niin huono kunto että ei jaksa painavemmissa vermeissä niin silloin on parempi jäädä kotiin. Ja jos haluaan ahnehtia kilometrejä niin ihan vaan tiedoksi viilareille että on kehityetty monenlaisia teknisiä apuvälineitä liikkumiseen esim moottorikelkat ja mönkijät. Ekologinen vaihoehto kilometrien ahnehtimiseen on polkupyörä"
"Ei ole muuten näkynyt yhtään grammaviilaria talvireissuilla. Olishan se kokemus kun näkis jonkun ajokoiran näkösen grammaviilarin pitävän pakkasta polypropyleeni kerrastossaan ja 3-kerroskuoritakissaan kun me käristellään kaikkea hyvää ja epäterveellistä nuotiolla. Eihän voi olettaa että jokin grammaviilari jättäisi grammojen viilailun vain varusteisiin. Siinä sopisi viilarin purra vapaasti jotain energiapatukkaa ja ryystää jotain energialitkua henkensä pitimiksi"
Liekö asenteet yhtään muuttuneet kellään, kun reppukin on alkanut painamaan enemmän?
Vaellusnettiin on kautta aikain liittynyt 6758 jäsentä, liekö kuinka monta aktiivista vielä mukana (satoja?).
Facebookin muutaman vuoden toiminut Kevytretkeilijät -ryhmä juhlii juuri nyt 10 000 jäsenen rikkoutumista.
Maailma muuttuu, ihminen muuttuu, tavat muuttuu (niin hyvät kuin huonotkin), kehitystä ei voi estää, elämä jatkuu.
"Eläköön GST:t ja kilogrammat! Ei too tien pää heti näkyvissä! =)"
"Hurraa eläköön kunnon varusteet. Grammaviilarit joutaa menemään retkeilyn historiaan omituisena joukkiona. Tässä se nähdään että kunnon GST on se joka jyllää ja lisääntyy edelleen. Jos on niin huono kunto että ei jaksa painavemmissa vermeissä niin silloin on parempi jäädä kotiin. Ja jos haluaan ahnehtia kilometrejä niin ihan vaan tiedoksi viilareille että on kehityetty monenlaisia teknisiä apuvälineitä liikkumiseen esim moottorikelkat ja mönkijät. Ekologinen vaihoehto kilometrien ahnehtimiseen on polkupyörä"
"Ei ole muuten näkynyt yhtään grammaviilaria talvireissuilla. Olishan se kokemus kun näkis jonkun ajokoiran näkösen grammaviilarin pitävän pakkasta polypropyleeni kerrastossaan ja 3-kerroskuoritakissaan kun me käristellään kaikkea hyvää ja epäterveellistä nuotiolla. Eihän voi olettaa että jokin grammaviilari jättäisi grammojen viilailun vain varusteisiin. Siinä sopisi viilarin purra vapaasti jotain energiapatukkaa ja ryystää jotain energialitkua henkensä pitimiksi"
Liekö asenteet yhtään muuttuneet kellään, kun reppukin on alkanut painamaan enemmän?
Vaellusnettiin on kautta aikain liittynyt 6758 jäsentä, liekö kuinka monta aktiivista vielä mukana (satoja?).
Facebookin muutaman vuoden toiminut Kevytretkeilijät -ryhmä juhlii juuri nyt 10 000 jäsenen rikkoutumista.
Maailma muuttuu, ihminen muuttuu, tavat muuttuu (niin hyvät kuin huonotkin), kehitystä ei voi estää, elämä jatkuu.
Kyllä Siperia opettaa!
Jokainen kulkekoon tyylillään. Kaikille tilaa on. Niin kevyillä kamppeilla reippailijoille kuin painavammilla kamoilla kulkijoille. Turhan karsiminen varmaan kannattaa molemmilla. Sellaista olen ollut havaitsevinani, että kulkijat, joille vaeltaminen on yksi urheilumuoto muiden urheilulajien joukossa, ovat lisääntyneet. Mikäpäs siinä, kunhan ei itse tarvitse siihen joukkoon liittyä. Ja toivonmukaan nämä urheilijat muistavat vauhdissa myös käytöstavat maastossa.
Nuo urheiluvaeltajat ovat vissiin bernsteinilaisia, joille liike on tärkeämpää kuin päämäärä. Meille wanhan tyylin vaeltajille taasen perillä oleminen on tärkeintä - ja perillä ollaan koko ajan eikä vain päivämatkan jälkeen päämäärään ehdittyä.
Liiasta ja ylimääräisesti olisi hyvä kyllä jokaisen vähentää muuallakin kuin vaeltaessa.
Liiasta ja ylimääräisesti olisi hyvä kyllä jokaisen vähentää muuallakin kuin vaeltaessa.
Viimeksi muokannut Ursus, 09 Elo 2021 16:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Minä olen pikkuisen eri mieltä tuosta, että kevytvaeltaja olisi perillä vasta ollessaan perillä. Idea on kuitenkin siinä, että tehdään liikkumisesta sujuvaa ja mukavaa. Sama juttu uudenlaisissa liikkumisen tavoissa, kuten maastopyörissä, laskusuksissa ja packrafteissa. Voisi ajatella, että ero on siinä onko keskittyminen omassa liikkumisessa vai ympäristössä (tai oman pään sisässä).
Kun kunto on riittävä ja liikkuminen vaivatonta, voi matkanteko olla leppoisan nautinnollista, vaikka se huonokuntoisemmasta näyttäisikin armottomalta rehkimiseltä. Muistan joskus parhaassa kunnossa ollessani kuvailleeni kaverille parinkymmenen kilometrin juoksulenkkiä: "Hyppään jalkojeni päälle ja nautin puolitoista tuntia maisemista".
Toinen juttu onkin, mitä reissun muuna aikana tapahtuu ja miten siihen varustautuu.
Toinen juttu onkin, mitä reissun muuna aikana tapahtuu ja miten siihen varustautuu.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
-
- Viestit: 3038
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
-
- Viestit: 1209
- Liittynyt: 06 Helmi 2006 22:22
Sanos muuta olen tehnyt ja teen joka retkelle oman varustelistan. Se on hyvin usein kopio edellisestä samanlaisesta listasta (kevät-kesä-syys-ahkio tms) vähäisin mutoksin. Olen myös merkinnyt jälkeenpäin, mitä varustetta en ole tarvinnut ja niiden painon. Ahkioreissuilla (tietenkin) turhan kuljetus on ollut usein 4-8 kg, no... ahkiossahan nuo kulkevat, yxhailee kiloista. Rinkkaretket on ongelma ja pahenee vanhetessani...esim.:"täydellisen rinkan" etsintä lienee elinikäinen, nykyinen Arcteryx 90 painaa 3,5 kg tyhjänä, siitä pitäis ainakin reilu kilo saada pois jne... Rinkan lähtöpaino on yleensä 21-24 kg, se on liikaa, lohtuna on, että kevenee päivien mittaan ruoan vähetessä....