Ihan hyvin varsinkin Suomen Lapissa yo tavalla voi seikkailla onnistuneesti, Mutta silloin on hyvä olla erilaisia tilanteita varten reserviä laittaa peliin. Vanhemmiten kuljetun matkan suhteen saattaa voimat loppua jos matka venyy/hankaloituu. Myös talvella varsinkin kämppäretkeilijällä on jo riittämiin yllättäviä hidasteita uhkaamassa kuten takku, uppo, uran katoaminen eikä siihen turvallisesti enää paljoa lisäyllätyksiä halua ehdoin tahdoin.Metsän Omena kirjoitti:Provosoidaanpa hieman. Omaan kokemukseen perustuen väitän että harharetket ovat vaeltamisen suola. Moni hieno seutu, ennalta uskomaton paikka ja yllättävä kohtaaminen olisivat jääneet kokematta ilman niitä. Yhteistä näille kaikille ovat olleet epätarkat kartat. Satelliittikuvia olisi ollut saatavilla, mutta miksi eristää itsensä sattumuksien summalta, siis itse elämältä, ja estää otteen herpaantuminen jos riittävä turvallisuus muutoin on taattu. Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.
Mutta mielestäni reitin valinta pitää tehdä kyvykkyytensä mukaan mukaanlukien eri apuneuvot. Eihän lyhyt ja helppo päivämatka välttämättä tee retkipäivästä huonoa, antaa ehkä Ompon kuuluttamalle sattumallekin enemmän tilaa. Mutkikas reitti GPS:llä voi olla yhtä haastava kun selkeämpi kartalla ja kompassilla ja tämä pitää huomioida itse kunkin ja olla tyytyväinen omaan suoritukseensa vertaamatta sitä muihin. Ylämäkeen ei kannata lähteä haastamaan polkupyörällä sähköpyörää.
) Ehdottomasti paras ja toimivin turvaväline on aina kuitenkin vaeltaja itse: valitsee olosuhteet, määränpäät ja varusteet sekä tekee päätökset yllättävissä tilanteissa.