Itäkaira Kemihaara

[Eräkulkuri]

Jos jatkatte paasilinjaa kohti etelää, niin osutte Kemijoen päähaaran alkulähteille Lakijängälle. Siinä Mosku tappoi Hirvas Mitrin ampumalla. Mosku oli väijyksissä ja odotti, kunnes koltat varastettuine poroineen saapuivat avoimelle paasilinjalle ja sai yhden koltista tapettua.

Sakari Kännö kertoo kirjassaan Moskun muistelleen kolttien ryöstöretkestä:
”Mosku törmäsi kolttien raitoon paasilinjan aukossa. Hän huomasi raidon ennen kuin koltat näkivät hänet. Sekunnissa hänelle selvisi se, että koltat pyrkivät notkelmasta Akanvaaraan – sinne tietysti ja sieltä edelleen vaarajonoa seuraillen Kemihaaroihin ja kohti itää. Kolttien reitti oli taas kaukana jokivarsien poluista. Kiireessä Mosku ei tuntenut olivatko koltat Suenjelin siidasta vaiko etelämpää Nuorttijärven siidasta tai Hirvasjärveltä.

Raitoa vetävä suippopartainen koltta käveli miltei kohti. Miehellä oli vanttuut pistettynä vyön alle. Mosku ampui häntä parinkymmenen metrin päästä vanttuiden yläpuolelle vatsaan. Koltta rääkäisi kuin haavoitettu jänis, mutta ei kaatunut vaan hyppäsi ottamaan kivääriä poron takasta. Moskun oli ammuttava toinen luoti ja koltta putosi riuhtovan poron jalkoihin. Seuraava mies pelastui, sillä hätäinen laukaus meni ohi. Koltat pyrähtivät kuin säikähtynyt riekkopoikue takaisin alarinteen metsään…

Ennen lähtöään taistelupaikalta Mosku palasi hämärissä linjalle. Sortumasijalleen olivat koltat jättäneet kaverinsa. Mosku väänsi naaman näkösille, katsoi tarkoin mutta ei tuntenut. Sitten hän nykäisi puukon tupesta ja nylki kolttarievulta pitkän parran. Linjan laidasta hän katkaisi ohuen männyn ja tökkäsi parran siihen. Parta oli pelotteena linjalla monia vuosia senkin jälkeen kun metsä oli ruumiille osansa tehnyt..."

Tarinan todenperäisyydestä kertoo se, että Mosku oli Vintilän erotusaidalla juovuspäissään "leuhkinut" tapauksella. Moskun puhe oli tallentunut erotuksen yhteydessä tehtyyn radiohaastatteluun. Paikalla oli myös Kurt Wallenius, joka varoitti Moskua puheistaan radioon.

[asentopaikan aave]

Paikallislehdessä tänään erään Itäkairan kulkijan muisteluksia.

Suuria upottavia aapasoita, loputtomia korpikuusikoita ja tiheitä purojen varsia. Hyvin vaikeakulkuista maastoa ja vielä tunnettu karhuistaankin. Ja niiden pyytäjistä. Ikä-Alpin erämaatalo oli Värriöjokivarressa.

Sellainen oli Kemihaarojen kaira jota myös itäkairaksi kutsutaan. Lähinnä aseen kanssa kulkevien metsästäjien ja poromiesten valtakuntaa.

Mutta sitten kaikki muuttui.

Kairaan ilmestyi yksinkulkeva, salaperäinen nainen, joka nukkuikin usein vain piilossa louteensa alla. En pelkää pimeää, jos ääniä kuuluu öisessä metsässä, niin tiedän että se on kelo, konkelo tai karhu.

Ja niin kaikki meni ihan sekaisin. Me miehet varsinkin. Onko Sirkka käynyt, mitä hän on kirjoittanut? Jokaisella meillä vain se asia oli ensimmäisenä, kämpälle tullessamme.

Me muut kulkijat jouduttiin kahteen ihan eri porukkaan, niihin onnellisiin, jotka olivat Sirkan tavanneet ja meikäläisen rupusakkiin. Olin ihan epätoivoinen ja lopulta jouduin nöyrtymään kirjeeseen.

Ilokseni sainkin kutsun hänen kotiinsa. Ja mitä sieltä löysin. Kuuden lapsen eli ison perheen äidin. Mutta löysin muutakin, ihmisen, jolla oli samanlaisia lapsuuden kipupisteitä ja niihin olimme aina hakeneet voimaa ja lohtua suurista metsistä. Kirjoittelimme vuosikymmeniä toisillemme kaikista retkistämme.

Sirkasta tulikin lapin kuuluisin retkeilijä. Hänestä tehtiin isoja juttuja kaikenlaisiin lehtiin ja lopulta kirjakin. Sirkka, Esko ja Jaakko, kaikista heistä tuli itäkairan elinkautisia.

Nuorena miehenä minulla oli omat tavoitteeni. Halusin kulkea kaikissa lapin erämaissa ja huiputtaa niiden tunturit. Lappi on niin laaja maa, ettei siihen yksi ihmiselämä riitä, minulle sanottiin. Mutta kyllä minä kovasti yritin.

Kirjoittaja on lapinkulkija, joka tässä sarjassa muistelee reissujaan.

[Eräkulkuri]

Itäkairassa joskus kauan sitten.

[diver]

Kysytäänpä vaikka tässä säikeessä että jos orposesta meinaa luirolle niin mikäpä on paras reitti?Kannattaako mennä kartalla näkyviä polkuja karapuljuun ja sieltä kautta vai oikoa suorempaan.Märkää näyttäisi olevan tuossa alkupuolella luvassa jos kesäkuun alkupuolella tuonne meinaisi.

[asentopaikan aave]

^Karapuljun vieraskirjasta olen useita kertoja tuon pätkän kulkeneen reittisuosituksen lukenut: kahlaten Kopsusjoesta yli laavun kohdalla, sitten kohti Männikkömaan lounaiskulmaa ja Kopsuskuusikon pohjoisnokkaan. Siitä meneekin sitten ura kämpälle, osaan itsekin sanoa sen olevan varsin helppokulkuinen pätkä.

[diver]

Kiitoksia tästä.Pitää panna harkintaan tuo lähtöpaikaksi.
Lieneekö tuonne tuo tie yleensä minkäkuntoinen elikkä kannattaako huomioda minkälaisella kulkuvälineellä tuonne ajelee?

[Pro]

Keskipakkojen laavun kaakkoispuolella n. 2,5 kilometrin päässä on kaksi puron ylitystä joihin ei ole siltaa merkittynä. Onkohan tuossa ongelmaa ylityksessä huonojalkaisella? Mantokämppien lähellä on Retkikartan mukaan silta, eli johonkin niitä ainakin merkitään.
Toinen juttu, kalastava Rouva mielii puronieriää maistelemaan (vierolaji kun on, niin niitä pitäisi poistaa ihan urakalla). Luvan se vaatinee, liekö puiston puolella mahdollistakaan? Kairiver asiaa mainostaa, eli ehkäpä sinne sitten.

[Nuortti]

Minulla on jonkinlainen muistikuva, että siltoja löytyisi poroaidan vierestä. Kannattaa käydä tarkastamassa mikäli polkua pitkin ylitys olisi hankalaa.
Tieto ei ole takuuvarma.

[13102013]

Muistaakseni nuo purot ei ole se suurin haitta vaan loppuun ajetut pitkospuut. Vaelluskengillä saa taiteilla mistä pääsee kuivin jaloin kulkemaan.

[tiku]

Minulla on jonkinlainen muistikuva, että siltoja löytyisi poroaidan vierestä. Kannattaa käydä tarkastamassa mikäli polkua pitkin ylitys olisi hankalaa.
Tieto ei ole takuuvarma.

Ilmakuvassa näkyy polun kohdalla silta kummankin puron yli
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... 6MTAwfV0-z
ja läntisemmän purohaaran yli näkyy silta myös karttaan merkityn poroaidan vieressä. Kuinka tuoreita sitten lienevät nuo kuvat ja poroaitamerkinnät.

[Pro]

Kiitos tiedoista. Ronttoset jalassa tuolla liikutaan, joten tohditaan käydä kurkkaamassa. Nuorempana (90-luvun lopulla) tuosta mentiin, mutta mitään ei ole jäänyt muistiin.
Kairijoelle mennään loppusaunaan ja Rouva saa siellä päättää haluaako yrittää eväkkäitä. Vuorokausilupa on 16 euroa, eli ei mikään mahdoton juttu.

[laphilainen]

Kännykällä kuvattu hiihtoreissu Itäkairasta toukokuulta.
Eritoten Eräkulkurille jos tämä saa muistot liikkeelle omilta reissuiltasi....

Keväinen reissu Itäkairasta

[Eräkulkuri]

Kiitos videosta!
Kun katselin tuon videon kiikkustuolissa istuen, niin mieleen tuli Runebergin sanat: ”Se korutont on kertomaa”. Siinä näkyi kuinka autio ja karu on lapinkorven maisema Itäkairassa. Se karuus kyllä näkyi myös miesten olemuksessa ja kamppeissa. Toivottavasti Itäkaira tulee säilymään luonnontilaisena laajojen jänkien ja naavaisten korpikuusien hiljaisena erämaana, jossa vanhat kämpät muistuttavat ja mahdollistavat perinteisen eränkäynnin ja pyynnin vielä tulevaisuudessakin.

Oli hienoa muistella tuttuja paikkoja.

[Hanu]

Mukava video. Kiitos! Hienosti hanki kantoi toukokuussa.

[diver]

Oli mukava video kiitos.Jostain kaukaa menneisyydestä hiipi clan piipputupakan tuoksu sieraimiin