Suomen keskuspuisto?
-
- Viestit: 133
- Liittynyt: 10 Kesä 2010 13:05
Suomen keskuspuisto?
Hei kaikki,
Helsingissä on keskuspuisto. Siis koko kaupungin halkova metsäinen/puistomainen alue jossa kulkee kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä polkua ja hiekkatietä. Ihan älyttöman hienoa. En tiedä onko vastaavanlaisia alueita muissa Suomen kaupungeissa.
(Lisäksi mainitsen että Keskuspuiston pohjoispäästä pääsee peltoja pitkin itään Vantaanjoen varteen, jota etelää merenrantaan Vanhankaupunginlahdelle, jota puolestaan taas itään Herttoniemen suuntaan, josta Hallainvuoren ja Kivikon kautta Jakomäen suolle, josta taas pääsee idän kautta kiertämään takaisin etelään Vuosaaren mustavuoreen. Helsingissä siis pääsee muutaman ykjsittäisen tien ylittämällä pysymään puistossa/metsässä kymmeniä kilometreja).
Satelliittikuva ohessa:
https://www.google.com/maps/@60.2172315 ... a=!3m1!1e3
Sitä kysyn, arvoisat homo sapienssit, miksi Suomessa ei ole (tai voisi olla) koko Suomen keskuspuistoa? Siis sellaista etelärannikolta Utsjoelle ulottuvaa yhtenäistä metsävyöhykettä. Vaikak Porkkalasta Nuuksion kautta Hämeen järvialueelle, josta sitten jotain reittiä kohti päijännettä ja sieltä vaikka Itä-Suomen kautta Lappiin.
Minä ainakin tykkäisin. Eläinpopulaatiot varmasti myös. Jonkun matkan varrelle osuvan kunnan elinkeinoelämälle sellainen tekisi myös varmaankin hyvää. Ja siis että voisi vaikka maastopyöreäillä (hyvänä lumitalvena hiihtää) koko Suomen halki metsäisessä maastossa ilman asfalttiteitä ja autoja jne.
Kertokaa minulle, te paremmin yhteiskunnan rakenteita ja kuvioita ymmärtävät, miksi tällaista ei ole.
Jään seuraamaan.
Helsingissä on keskuspuisto. Siis koko kaupungin halkova metsäinen/puistomainen alue jossa kulkee kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä polkua ja hiekkatietä. Ihan älyttöman hienoa. En tiedä onko vastaavanlaisia alueita muissa Suomen kaupungeissa.
(Lisäksi mainitsen että Keskuspuiston pohjoispäästä pääsee peltoja pitkin itään Vantaanjoen varteen, jota etelää merenrantaan Vanhankaupunginlahdelle, jota puolestaan taas itään Herttoniemen suuntaan, josta Hallainvuoren ja Kivikon kautta Jakomäen suolle, josta taas pääsee idän kautta kiertämään takaisin etelään Vuosaaren mustavuoreen. Helsingissä siis pääsee muutaman ykjsittäisen tien ylittämällä pysymään puistossa/metsässä kymmeniä kilometreja).
Satelliittikuva ohessa:
https://www.google.com/maps/@60.2172315 ... a=!3m1!1e3
Sitä kysyn, arvoisat homo sapienssit, miksi Suomessa ei ole (tai voisi olla) koko Suomen keskuspuistoa? Siis sellaista etelärannikolta Utsjoelle ulottuvaa yhtenäistä metsävyöhykettä. Vaikak Porkkalasta Nuuksion kautta Hämeen järvialueelle, josta sitten jotain reittiä kohti päijännettä ja sieltä vaikka Itä-Suomen kautta Lappiin.
Minä ainakin tykkäisin. Eläinpopulaatiot varmasti myös. Jonkun matkan varrelle osuvan kunnan elinkeinoelämälle sellainen tekisi myös varmaankin hyvää. Ja siis että voisi vaikka maastopyöreäillä (hyvänä lumitalvena hiihtää) koko Suomen halki metsäisessä maastossa ilman asfalttiteitä ja autoja jne.
Kertokaa minulle, te paremmin yhteiskunnan rakenteita ja kuvioita ymmärtävät, miksi tällaista ei ole.
Jään seuraamaan.
Totta kai sellainen olisi mukava! Erinomaisen kiva meille retkeilijöille ja tietysti paljon tärkeämpi kaikenlaisille eliölajeille. Olisiko se vain se, että nyky-yhteiskunta arvostaa aina ja kaikessa rahaa ja talouskasvua.
Kuten kaptu vinkkasikin, niin pitkiä retkeilyreittejähän Suomessa on. Kannattaa googlata Euroopan kaukovaellusreittejä E10 ja E6. Eivät ole nämä reittihahmotelmat olemassaolevia ja hyvinhuollettuja reittejä koko matkaltaan, mutta tosiaan esimerkiksi Joensuusta Saariselälle, tai vielä paremmin Ilomantsin Möhköstä Hossan ja Syötteen kautta Oulangalle ja edelleen Saariselälle on ihan mahdollista patikoida retkeilyreittiä pitkin. Ja Saariselän korkeuksilta tietysti löytyy sitten hyviä vaellusmaastoja ihan mihin vain pohjoiseen kolkkaan, vaikka sinne Utsjoelle. Ei tosin ole säästettyä metsää näillä taipaleilla kuin aina silloin tällöin suojelualueilla, talousmetsää on maisemassa paljon.
Kuten kaptu vinkkasikin, niin pitkiä retkeilyreittejähän Suomessa on. Kannattaa googlata Euroopan kaukovaellusreittejä E10 ja E6. Eivät ole nämä reittihahmotelmat olemassaolevia ja hyvinhuollettuja reittejä koko matkaltaan, mutta tosiaan esimerkiksi Joensuusta Saariselälle, tai vielä paremmin Ilomantsin Möhköstä Hossan ja Syötteen kautta Oulangalle ja edelleen Saariselälle on ihan mahdollista patikoida retkeilyreittiä pitkin. Ja Saariselän korkeuksilta tietysti löytyy sitten hyviä vaellusmaastoja ihan mihin vain pohjoiseen kolkkaan, vaikka sinne Utsjoelle. Ei tosin ole säästettyä metsää näillä taipaleilla kuin aina silloin tällöin suojelualueilla, talousmetsää on maisemassa paljon.
Jounin kirjamyymälä: Vaeltajan erämaat, Talviretkeilijän opas, Vaellustarinoita, Retkeilijän kansallispuistot, Pohjois-Suomen vaellusreitit, Suomen autiotuvat...
Eiköhän sitä pääse melko hyvin läpi Suomen metsien kautta jos kiertää vastaantulevat taajamat. Ei ne taajamat niin tiheässä ole kun pääsee KehäIII;sen ulkopuolelle. Vaatii vain että on hyvä kartta mukana.
Otetaanpa esimerkiksi tämä sähkölinja jota olen karttalinkissä merkinnyt "lähtöpaikka", seuraa sitä pohjoiseen. Sitä seuraten saa kulkea melko paljon taajamien ulkopuolella.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... A100%7D%5D
Otetaanpa esimerkiksi tämä sähkölinja jota olen karttalinkissä merkinnyt "lähtöpaikka", seuraa sitä pohjoiseen. Sitä seuraten saa kulkea melko paljon taajamien ulkopuolella.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... A100%7D%5D
-
- Viestit: 3078
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Eero Paloheimo aikanaan ehdotti perustettavaksi laajaa ekologisien käytävien verkostoa, joka muodostuisi eri asteisten luonnonsuojelualueiden kautta. Siinä vähäpätöisetkin eliöt, mukaan lukien samoajat, pääsisivät solmukohtien kautta siirtymään esteettä useampaan suuntaan. Visiossa eri maiden rajoilla huomioitaisiin jatkumo. Nyttemmin Eero taitaa olla keskittynyt Saharan metsittämiseen.
-
- Viestit: 133
- Liittynyt: 10 Kesä 2010 13:05
Juuri näin. Kuten sanoit, kyllä suomessa yhtenäistämetsäpätkää löytyy, ja varsinkin sieltä Kolin suunnalta on hyvä kävellä pohjoiseen. Se, minkä avausviestistäni unohdin, oli se minkä lisäsit; olisi mukavampaa kävellä luonnon metsässä kuin sellukattiloita varten kasvatetussa talousmetsässä tai hakkuuaukeilla.Jouni kirjoitti:Totta kai sellainen olisi mukava! Erinomaisen kiva meille retkeilijöille ja tietysti paljon tärkeämpi kaikenlaisille eliölajeille. Olisiko se vain se, että nyky-yhteiskunta arvostaa aina ja kaikessa rahaa ja talouskasvua.
Kuten kaptu vinkkasikin, niin pitkiä retkeilyreittejähän Suomessa on. Kannattaa googlata Euroopan kaukovaellusreittejä E10 ja E6. Eivät ole nämä reittihahmotelmat olemassaolevia ja hyvinhuollettuja reittejä koko matkaltaan, mutta tosiaan esimerkiksi Joensuusta Saariselälle, tai vielä paremmin Ilomantsin Möhköstä Hossan ja Syötteen kautta Oulangalle ja edelleen Saariselälle on ihan mahdollista patikoida retkeilyreittiä pitkin. Ja Saariselän korkeuksilta tietysti löytyy sitten hyviä vaellusmaastoja ihan mihin vain pohjoiseen kolkkaan, vaikka sinne Utsjoelle. Ei tosin ole säästettyä metsää näillä taipaleilla kuin aina silloin tällöin suojelualueilla, talousmetsää on maisemassa paljon.
Pidänkin hienoisena ihmeenä että Helsingissä kuitenkin on keskuspuisto; paineet rakentamiselle ovat kuitenkin suuret. Tätä vertailukohtaa vasten yhtenäisen (ja about luonnontilaisen) metsäalueen järjestäminen harvaan asuttuun (ja kaupunkeihin muuttavaan) maahan luulisi olevan helppoa.
Eikös Keski-Suomesta jonkin sortin käytävä mene Turun seudulle? Sitä pitkin alueelle ilmeisesti susiakin kulkenut.
Oikeastaan tulin tänne vain hehkuttamaan Helsingin keskuspuistoa. Hyvälumisena talvena on kotioveltani muutaman sadan metrin päässä latu, josta parin kilsan hiihdon jälkeen on keskuspuistossa. Lumi vaientaa kolmostien melun ja tunnelma paksujen kuusten keskellä suorastaan erämainen. Kesäisin olen tehnyt keskuspuistoon pyörälenkkejä, joilla puolivahingossa aina vähän eksyn. Jossain kohtaa sitten putkahdan ulos metsästä ja koitan saada itseni takaisin kartalle.
Oikeastaan tulin tänne vain hehkuttamaan Helsingin keskuspuistoa. Hyvälumisena talvena on kotioveltani muutaman sadan metrin päässä latu, josta parin kilsan hiihdon jälkeen on keskuspuistossa. Lumi vaientaa kolmostien melun ja tunnelma paksujen kuusten keskellä suorastaan erämainen. Kesäisin olen tehnyt keskuspuistoon pyörälenkkejä, joilla puolivahingossa aina vähän eksyn. Jossain kohtaa sitten putkahdan ulos metsästä ja koitan saada itseni takaisin kartalle.
Jos ei talousmetsän anna haitata, niin taajamien ja peltojen kiertäminen on helppoa. Joskus haaveillut, että lähtisi kotoa kulkemaan kunnon vaellukselle. Aika hyvin pääsisi kyllä. Ihan kivoja metsiä pitkin. Ja sama varmasti pääosassa Suomea. Nykyään ilmakuvilla voi suunnitella etukäteen aika hyvin reitit kiertämään aukkoja ja taimikoita, jos haluaa. Tietenkin ihan uusimat ei näy. Talousmetsissä on etelässäkin rauha ihmisistä paremmin kuin ruuhkaisilla retkeilyalueilla. Kuka sitten mitä arvostaa... Perjantaina juuri kuljin oikein hienolla kalliolla ja ihan talousmetsässä. Ja vastaavia paikkoja tiedän runsaasti. Kallioita, puroja, lampia, soita ja varttunutta metsääkin. Talousmetsissä siis. Pientä karttatiedustelua ilmakuvien kera ja löytyy.
Vielä 1970-luvulla olisin pystynyt lähtemään satojen kilometrien hiihtovaellukselle suoraan kotiovestani. En enää, koska jo ensimmäisillä kilometreillä joutuisin ottamaan sukset jalastani moneen otteeseen.
Jo valtateiden tienmaat ovat nykyisin niin leveitä, että ne ovat monien lajien kannalta merkittäviä katkoja viherkäytävässä.
Jo valtateiden tienmaat ovat nykyisin niin leveitä, että ne ovat monien lajien kannalta merkittäviä katkoja viherkäytävässä.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
- Eräkulkuri
- Viestit: 3122
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Niin. Junnu Vainiota lainatakseni: "Aika entinen ei koskaan enää palaa." Onneksi saimme elää sen.Pepi kirjoitti:Vielä 1970-luvulla olisin pystynyt lähtemään satojen kilometrien hiihtovaellukselle suoraan kotiovestani. En enää, koska jo ensimmäisillä kilometreillä joutuisin ottamaan sukset jalastani moneen otteeseen.
Jo valtateiden tienmaat ovat nykyisin niin leveitä, että ne ovat monien lajien kannalta merkittäviä katkoja viherkäytävässä.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä