Kungsledenin vaellus

JN
Viestit: 27
Liittynyt: 28 Helmi 2017 18:40

Kungsledenin vaellus

Viesti Kirjoittaja JN »

Löytyyköhän täältä monia, jotka ovat vaeltaneet Kungsledenin kokonaisuudessaan yhdellä kerralla? Olen suunnitellut kesäksi yhtä pitkää vaellusta ja Kungsleden on mitä luultavimmin kohteena, koska se tuntuisi olevan omalle kokemustasolleni melko sopiva matalamman kynnyksen kohde. Tavoitteena on käyttää tähän noin 4 viikkoa ja sisällyttää mukaan jokunen huiputus. Tupia tarkoitus hyödyntää mahdollisimman vähän, lähinnä siis jos tulee ikäviä yllätyksiä tai varusteiden kuivatus vaatii, eli yöpyisin teltassa ja tekisin täydennyksiä eväisiin yms. noin viikon välein. Lähtöpaikkana Hemavan ja sieltä kulku kohti Abiskoa.

Sellainen käytännön seikka on kuitenkin mietityttänyt, että pitäisi mennä autolla johonkin pisteeseen, josta auton saa myös kuukauden päästä haettua pois. Onko kellään tiedossa tähän mitään hyvin toimivaa ratkaisua?


pussukka
Viestit: 334
Liittynyt: 30 Loka 2006 20:41

Viesti Kirjoittaja pussukka »

Tarkoitus siis kävellä Hemavanista Kilpisjärvelle ? Mietin vain sitä, mihin tässä omaa autoa tarvitaan? Mutta jos tarvitaan, ehkä järkevintä olisi jättää auto Kemi/Tornio/Haaparanta -akselille, josta sen saa otettu sitten Kilpisjärveltä tullessa ilman isompaa lenkkiä. Haaparannasta sitten Länstrafiken busseilla Uumajaan.
https://ltnbd.se/tidtabeller_print4web/ ... 181208.pdf
Uumajasta bussilla Hemavaniin.
www.print4web.fskab.se/ac/Stomlinjer/17 ... 181208.pdf

Jos olisin itse menossa niin tekisin niin, että menisin Vaasasta Uumajaa laivalla ja siitä jatkaisin linja-autolla Hemavaniin. Koko matkan siis julkisilla. Eli ensin pitäisi siirtyä jollakin pelillä Vaasaan; juna tai linja-auto.

Riippuu nyt ehkä siitäkin mistä olet lähdössä? Jos olet jo Oulussa asti, ei Vaasaan ehkä kannata mennä. :-)

Kilpisjärveltä sitten pääseekin Helsinkiin asti yhdellä bussilla, jos haluaa.
Avatar
Mr_C
Viestit: 3121
Liittynyt: 12 Tammi 2006 01:07

Viesti Kirjoittaja Mr_C »

Jos aikoo kulkee Kungsleden-reitin, niin Abiskosta pitäisi päästä busseilla / junalla ja busseilla Haaparantaan / Tornioon. Ei kannata kiertää Kilpisjärven kautta.
Yksi vaihtoehto on mennä Vaasasta Uumajaan laivalla ja sieltä busseilla Hemavaniin eteläiseen päähän Kunsledeniä ja pohjoispäästä Abiskosta palata junalla Uumajaan ja laivalla Vaasaan.
Meneekö Vaasaan omalla autolla vai julkisilla riippuu kuinka monta on matkassa ja mistäpäin Suomea on lähdössä.
luuppi
Viestit: 5544
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

Tuossa
https://www.svenskaturistforeningen.se/ ... mation.pdf
on jo sinallaan hyvaa tietoa, ml. etappien aika-arvioita.

Mutta viimeisella sivulla on myos miten ladata "STF Tunturissa" app
... eli suunnitelmaa voi viritella sen mukaan, miten sujuu ja faktat on koko ajan hyppysissa
- mitenkahan svedujen mobiiliverkon peitto (onko yhta huono kuin Telialla meidan Lapissa?)
J_u_k_k_a
Viestit: 98
Liittynyt: 11 Elo 2017 10:02
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja J_u_k_k_a »

luuppi kirjoitti:Mutta viimeisella sivulla on myos miten ladata "STF Tunturissa" app
... - mitenkahan svedujen mobiiliverkon peitto (onko yhta huono kuin Telialla meidan Lapissa?)
Toimii varmaankin offline eli kaikki data & kartat on puhelimessa ladattuna mukana eikä verkkoa ei edes tarvita.
En tiedä, mutta näin voisin kuvitella.
PeteBee
Viestit: 1084
Liittynyt: 28 Huhti 2006 14:57

Viesti Kirjoittaja PeteBee »

Kyllähän sinne julkisilla pääsee, kyse on vain siitä mikä miellyttää.

Etelän kautta voi mennä myös Tukholman kautta. Yksillä messuilla mulle kaupattiin lentoa Arlandasta Hemavaniin ja sitten junalla Abiskosta takaisin Tukholmaan. Ainoa "huono puoli" tuossa on että kaasu pitäisi sitten ostaa Hemavanista.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Minä ajaisin oman tankatun auton maalipaikalle Abiskoon ja sieltä junalla tai bussilla Storumaniin ja loppu bussilla Hemavaniin.
Paljon kivempi hypätä omaan autoon reissun jälkeen ja hurauttaa heti minne haluaa, eikä jumittaa pysäkille odottelemaan julkisia.
Kyllä Siperia opettaa!
PeteBee
Viestit: 1084
Liittynyt: 28 Huhti 2006 14:57

Viesti Kirjoittaja PeteBee »

Jäi huomaamatta tuo oma auto tuossa alkuosassa.

Jos noilla määreillä pitäis reissu tehdä eli autolla jonnekin josta sitten julkisilla, niin auton jättäisin joko Vaasaan tai Uumajaan. Uumajaan jos tullaan pohjoisen suunnasta ja svedulandiaan on helppo livahtaa, muuten Vaasaan. Jos Ruotsissa haluaa ajaa, niin sitten autokin yli, muuten siitä on turha maksaa ellei autopaketti tule halvemmaksi kuin pelkät matkustajat.

Uumajasta on helppo lähteä bussilla Hemavaniin jokusen kerran päivässä ja Abiskosta on helppo tulla Uumajaan junalla kaks kertaa päivässä. Kun aika-arvio on noin 4 viikkoa niin noiden julkisten odottelusta tuskin aiheutuu sen suurempaa haittaa :D
pussukka
Viestit: 334
Liittynyt: 30 Loka 2006 20:41

Viesti Kirjoittaja pussukka »

Aukko sivistyksessä. Olen kuvitellut, että Kungsleden menee Kilpisjärvelle. Tai ainakin Peeran kohdille. Väärä mielikuva. Kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta se, että ajaisi auton Abiskoon ja matkustaisi sieltä sitten julkisilla Hemavaniin. Auto olisi odottamassa määrän päässä.
Abiskosta pääsee varmaan junalla Uumajaan ja siitä sitten bussilla Hemavaniin.
JN
Viestit: 27
Liittynyt: 28 Helmi 2017 18:40

Viesti Kirjoittaja JN »

Kiitoksia kaikille vastauksista! Voipi tosiaan olla, että auton ajaminen Abiskoon odottelemaan on kaikista järkevin ratkaisu paluumatkan kannalta ja silloin todennäköisimmin myös helppo autokyyti maistuu. Luulisin Abiskon olevan myös luotettavampi paikka auton säilyttämiseen kuin isommat kaupungit. Tuota vaihtoehtoa hieman tuumailinkin jo, mutta selkenee hommat mukavasti kun pääsee muidenkin ajatuksia kuulemaan. Voi toki käydä niin, että erinäiset asiat pakottaa ajamaan myös suoraan Hemavaniin ja hakemaan sitten auton sieltä myöhemmin, mutta nämä nyt on lopulta sivuseikkoja kokonaisuuden suhteen.

Olen aiemmin noita bussi- ja junayhteyksiä tutkaillut, mutta on vaikuttanut melko sekavalta. Nyt kun katselin niin helpostihan tuo Abisko - Uumaja - Hemavan -osuus näyttäisi menevän yhdellä vaihdolla. Unohtui aloitusviestissä mainita, että lähden Rovaniemeltä liikenteeseen, joten ei tarvitse etelästä asti lähteä. Olen aiemmin Helsingissä asuessani ajanut sekä Hemavaniin, että Abiskoon erinäisillä reissuilla, mutta tuolloin ei ollut tarvetta miettiä sitä, että vaelluksen päättyessä olisi yli 400 kilometriä toisessa suunnassa, heh. Olen harkinnut kokonaan julkisiakin kulkuneuvoja, mutta valitettava faktahan on, että yksityisautolla ajaminen tulee tässä tilanteessa halvemmaksi.

Jos kaikki sujuu kuten pitää, niin näyttäisi siltä että ehdin Abiskoon juuri sopivasti siten etten jää alle kun vuosittainen Fjällräven Classic -vaellustapahtuma käynnistyy ja polku on täynnä kulkijoita :) Käsitykseni mukaan Ammarnäs - Kvikkjokk -välillä, jossa ei ole tupia, saa olla sen verran rauhassa, että ehkä sen jälkeen ei pistä pahakseen jos joku joskus tulee vastaankin.
cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Viesti Kirjoittaja cobbo »

Olen sanonut toisessakin ketjussa, mutta resrobot (googleen) tai sj.se antaa mahdollisuuden hakea koko matkan ruotsin sisällä. Ei tarvitse siis etsiä erikseen bussi- ja junapätkiä, samasta hausta tulee molemmat ja lipunkin saa ostettua.
JN
Viestit: 27
Liittynyt: 28 Helmi 2017 18:40

Viesti Kirjoittaja JN »

cobbo kirjoitti:Olen sanonut toisessakin ketjussa, mutta resrobot (googleen) tai sj.se antaa mahdollisuuden hakea koko matkan ruotsin sisällä. Ei tarvitse siis etsiä erikseen bussi- ja junapätkiä, samasta hausta tulee molemmat ja lipunkin saa ostettua.
Kiitos tästä vinkistä! Tuli tarpeeseen kun etsin kyytejä takaisin autolle.

Lopulta en nyt tällä kertaa kulkenut koko Kungsledeniä läpi. Budjetin suhteen alkoi opiskelijana tulla yllättäviä haasteita kun vasta joiltain vastaantulijoilta sain ajantasaista tietoa esim. joidenkin niiden venekyytien hinnoista, jotka eivät ole stf:n operoimia, mutta joita ei käytännössä voi myöskään soutaa itse. Venekyyti esim. Jäkkvikin jälkeen Vuonatjvikeniin 350 kruunua, pyöreästi noin 35 euroa siis. Päätin lopettaa tällä kertaa Jäkkvikiin, palata lähtöpisteeseen ja nyt loppuajan käydä Hemavanin lähiseutujen tuntureita huiputtamassa ja kulkemassa missä huvittaa ilman aikatauluja. Ehkä käväisen Norjankin puolella.

Alkoi tuntua reittiä kulkiessa, että kaikista hienoista paikoista ainoastaan kävellään ohi ja tämä kävi parin viikon aikana tympimään. Yllätyin myös aika paljon siitä kuinka sosiaalista toimintaa tuon reitin kulkeminen on sekä hyvässä, että pahassa. Nämä vähemmän kuljettuina mainitut Kungledenin osat eivät todellakaan ole vähän kuljettuja vaan kyllä siellä saa olla diskuteeraamassa :) Välillä se oli ihan tervetullutta ja hauskaakin, mutta toisinaan tuntui että oma vaellusharrastukseni perustuu niin pitkälti rakkauteen kaikkia Lapin seutuja, tuntureita ja vuoria kohtaan, että koin olevani melko vahvasti eri aaltopituudella joidenkin ympäri maailmaa reissaavien "thru-hikereiden" kanssa. Minulle kävely on keino päästä näihin paikkoihin viettämään aikaa, eikä niinkään itsetarkoitus. Nyt kävely maistui hetkittäin pakkopullalta. Säästä ei ehkä kannattaisi valittaa kun aurinko paistoi melkein koko ajan, mutta vajaa 30 asteen helteessä päiväkausia kulkeminen ei ole kovin tervettä touhua :) Tämä oli yksittäisistä kunnon päälle käyneistä tekijöistä varmasti pahin ja vaikutti selkeästi negatiivisesti tunnelmiin joinakin päivinä.

Joka tapauksessa hyvää oppia tästä sai monella tavalla ja lisää näkemystä siitä millaisesta vaeltamisesta pidän eniten ja monissa paikoissa oli paljon upeaa nähtävää. Neljä päivää tuolla osuudella pääsi kulkemaan lähes pelkästään tunturissa ja ne hetket nousivat selkeästi koko reissun kärkeen. Luultavasti käyn joskus myöhemmin kulkemassa vielä Kvikkjokk - Abisko -osuuden kunhan olen hieman eheytynyt rahallisesti.
hartsuherra
Viestit: 140
Liittynyt: 31 Heinä 2013 09:13

Viesti Kirjoittaja hartsuherra »

Sanonta maassa maan tavalla pitää paikkansa tässäkin. Rakennetut suositut vaellusreitit ovat väyliä, joissa ei tarvitse yksin olla ja se on hyväksyttävä jos niille haluaa mennä. On hyväksyttävä sata kertaa hej tai bonjour päivässä ja lisäksi moni haluaa vaihtaa vielä tarkemmat kuulumiset. Sosiaalinen harrastus siis. Olen samaa mieltä että lapin vaellukset polkujen ulkopuolella tuntuvat usein näin perinteiseltä lapin kävijältä parhailta. Mutta kiinnostus luontoon ja halu nähdä kuuluisia kohteita houkuttelee minuakin matkustamaan säännöllisesti ulkomaille. Kungsledeniltahan pääsee helposti rauhallisempaan ympäristöön kun siirtyy hieman sivuun reitiltä siellä missä se on mahdollista.

Seuraavan saa ottaa miten haluaa eli on vain minun näkemykseni eräästä näkökulmasta. Monissa maissa suurten massojen vaellusharrastus ei aina tunnu vaeltamiselta siinä merkityksessä kuin itse vaeltamisen joskus olen sisäistänyt vaan lähempänä esimerkiksi suorittamista. Tärkeämpää on rakennetun reitin läpäisy mahdollisimman nopeasti kuin ympäristön kokeminen ja siellä rauhoittuminen ja siksi vieressä olevat luontokohteet jätetään väliin. Hyvä sosiaalinen harrastus ja tapa matkailla kuitenkin. Sitten kirjoitetaan blogeja ja saadaan ehkä sosiaalista hyväksyntää. Toisaalta samalla me muut saamme arvokasta tietoa vaelluskohteista.
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

^^ ja ^ Samanlaisia ajatuksia. Noin se menee, sekä hyvässä että pahassa.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
JN
Viestit: 27
Liittynyt: 28 Helmi 2017 18:40

Viesti Kirjoittaja JN »

Juu, eipä siinä sen kummempia ja kenenkään muiden vaellustyylin suhteen ei minulla ole kauheasti vastaansanomista, jos luontoa kunnioitetaan ja toimitaan vastuullisesti. Nuo olivat omia tunnelmia yleisesti ja jotkut kohdatut asiat aiheuttivat pienimuotoisen pettymyksen, vaikkei haudanvakavista jutuista kyse olekaan. Enemmänkin tietystä mentaliteetista, joka yllätti minut, eikä se niinkään ole sosiaalisuuden tai ihmiskohtaamisten määrästä riippuvainen. Kuitenkin syy miksi jätin reitin lopulta kesken, ei toki johtunut muista vaeltajista vaan aiemmin mainitsemistani syistä.

Ettei synny liian negatiivista kuvaa, mikä olisi aivan vääräkin, niin myös muutama erinomainen kohtaaminen matkalla oli ja päädyin jakamaan pari vaelluspäivää erään ruotsalaisen kanssa, joka oli samaan suuntaan menossa. Tämä antoi parhaimmillaan paljonkin energiaa raskaina päiviä. Aigertin tuvan isäntänä toiminut Stephan oli myös mainio henkilö, jonka kanssa ehdin hyvän tovin keskustella kaikenlaista. Hän kertoi olleensa aiemmin Pältsan tuvalla töissä, joten lienee tuttu monille suomalaisille vaeltajille.
Vastaa Viestiin