Jos irtipitoaikana viiään kiimanen narttu tieten tahtoen mettään missä pyyetään elukoita ja julistetaan että jokanen uros joka siitä kiinnostuu tekee viimosen temppunsa niin saa kait tuohonkin jotain sanoa. Parempi pysytellä kotona tuollasella asenteella, tai tyytyä siihen lähiretkeilyyn. Suoraan sanoen *ituttaa nämä uhoajat jotka ei ota muita huomioon. On tiettyjä asioita joita pystyy maalaisjärjellä päättelemään, kuten kiimasen nartun vieminen mettään irtipitoaikana. Järkeä voi käyttää, ja näin vältytään konflikteilta.
Jos irtipitoaikana viiään kiimanen narttu tieten tahtoen mettään missä pyyetään elukoita ja julistetaan että jokanen uros joka siitä kiinnostuu tekee viimosen temppunsa niin saa kait tuohonkin jotain sanoa. Parempi pysytellä kotona tuollasella asenteella, tai tyytyä siihen lähiretkeilyyn. Suoraan sanoen *ituttaa nämä uhoajat jotka ei ota muita huomioon. On tiettyjä asioita joita pystyy maalaisjärjellä päättelemään, kuten kiimasen nartun vieminen mettään irtipitoaikana. Järkeä voi käyttää, ja näin vältytään konflikteilta.
Muokkasit kommenttiasi vastattuani siihen, joten jatkan tästä. Saahan siihen mielipiteensä sanoa, mutta toisen koiran ampumisesta puhuminen on ainoastaan mautonta. Metsästäjänä myös varmasti tiedät, että sellaiset puheet rikkovat ampuma-aseluvan haltijalle asetettuja ehtoja.
Koira pitää olla kansallispuistossa koko ajan kytkettynä ja toki myös omistajan valvomana. Koskee myös alle 5kk ikäisiä pentukoiria kansallispuiston alueella. Ei sitten kuitenkaan koske metsästyskoiria jotka ei ole omistajansa valvonnassa ajaessaan. Yhtä loogista kuin pyöräilykielto poluilla jossa ajetaan mönkijöillä.
Eilen katselin talletuspankistani ohjelmaa, jossa mm. biologi, metsästäjä ja viimeisen päälle luontoihminen lausui, että liian paljon on tullut metsästettyä esim. vaikkapa riekkoja, kannat käsivät kovasti liiallisesta metsästyksestä!
Ehdottaisinkin, että vähentäkää hyvät pyssymiehet sitä ampumista ja erityisesti koirien ja ihmistenkin ampumista ja miksei jo pelkkää uhkailuakin.
TREKKING kirjoitti:Eilen katselin talletuspankistani ohjelmaa, jossa mm. biologi, metsästäjä ja viimeisen päälle luontoihminen lausui, että liian paljon on tullut metsästettyä esim. vaikkapa riekkoja, kannat käsivät kovasti liiallisesta metsästyksestä!
Ehdottaisinkin, että vähentäkää hyvät pyssymiehet sitä ampumista ja erityisesti koirien ja ihmistenkin ampumista ja miksei jo pelkkää uhkailuakin.
Minä kuljen vain suur- ja pienpetojen perässä. Lintuja ei raaski ampua. Esim. karhuille on syystäkin kiintiöpyynti täälä pohjosessa.
Ja onko oikein hakata metsästyskoira vaikkapa karahkalla hengiltä 1000km päästä tulleen vaeltajan toimesta joka on raahannut kiimaisen narttunsa irtipitoaikana metsästysalueelle. Kun vallan hyvin tiedetään tilanne koiraihmisenä.
Ja moni ukko kulkee karhun perässä 20vuotta ampumatta laukaustakaan. Ei se ampuminen ole pääasia. Hirvenpyyntikin on ekologista siihen verrattuna että ostat sieltä marketista sen muoviin pakatun jauhelihan joka päivä ja syöt sitä enemmän kuin olisi tarvis koska sie olet kovapalkkasessa töissä. Kalastaakaan ei varmaan saisi, koska norjasta pyydettyä, puolassa pakattua, ja sieltä suomeen raahattua kalaa saa kaupasta. Herra Jeesus.
Täälä on maata kulkea, ja järkeä käyttämällä, lakeja kunnioittamalla, sekä ajattelemalla asioita joskus muista kuin omista lähtökohdista itsekkäästi tullaan kaikki toimeen.
4lbert kirjoitti:Koira pitää olla kansallispuistossa koko ajan kytkettynä ja toki myös omistajan valvomana. Koskee myös alle 5kk ikäisiä pentukoiria kansallispuiston alueella. Ei sitten kuitenkaan koske metsästyskoiria jotka ei ole omistajansa valvonnassa ajaessaan. Yhtä loogista kuin pyöräilykielto poluilla jossa ajetaan mönkijöillä.
Loogista on se, että sie tulet tänne vieraana, ja kyllä kylässä ollessa yleensä eletään niin että isäntäväen touhuja kunnioitetaan eikä aiheuteta harmia. Suomalainen eränkäynti ja pyyntikulttuuri on hieno, ja riistaa kunnioittava perinne. Nämä nirppanokkaiset maailmanomistajat ei ole.
Valtion metsissä olen kulkenut joten isäntä lienee metsähallitus. Sääntöjäkin olen aina noudattanut. Ei se silti sitä tarkoita että niitä ei voisi kyseenalaistaa ja keskustella niistä.
4lbert kirjoitti:Valtion metsissä olen kulkenut joten isäntä lienee metsähallitus. Sääntöjäkin olen aina noudattanut. Ei se silti sitä tarkoita että niitä ei voisi kyseenalaistaa ja keskustella niistä.
Valtiota minäkin olen pitänyt isäntänä Lapin kansallispuistoissa ja erämailla.
Keskustelusta olen samaa mieltä kuin 4lbert; Säännöistä ja toimintatavoista pitääkin keskustella aina tarvittaessa. Yleisesti täytyy sanoa, että tässä keskusteluketjussa on esitetty hyviä kommentteja koirista yhdestä jos toisesta lähtökohdasta. Toisenlaisten näkökulmien kuuleminen herättelee pohtimaan myös omaa toimintaa uudella tavalla, kun arjessa niitä ei kuitenkaan juuri pääse kohtaamaan. Samanlaiset kokemukset minulla on käytännössäkin koiran kanssa liikkumisesta: pyritään kaikki ottamaan huomioon toisten tarpeet ja toiveet.
Muutama kommentti on sitten ollut sitä tasoa, että olisi ollut parempi, jos niitä ei olisi kirjoitettukaan. Tarkoitan nyt lähinnä tämän isäntämiehen koiranampumispuheita ja Polarctisin naisvihaa pursuavaa tilitystä "hulluista koira-akoista". Kyllä käytöstapoja voi sentään noudattaa, vaikka anonyymisti keskustellaankin.
Micke kirjoitti:Kyllähän se on niin, että oli pelko perusteltu tai ei, niin koira lähtee tuvasta, jos joku niin toivoo. Ei tarvitse olle allergioita, vaan pelkkä tahto kyllä riittää siihen, ettei koirat sisälle jää.
Onko minulla koiranomistajana ja koiran kanssa vaeltavana vastaavasti joitain oikeuksia? Voinko esimerkiksi "toivoa", että se aivan käsittämättömän äänekkäästi kuorsaava lähtee tuvasta? Häiriö hänestä on luokkaa 1000x verrattuna koiraan. Entä voinko äänestää pihalle sen joka haluaa että tuvan lämpötilaksi saatetaan 45 celsius-astetta? Jälleen kyseessä on henkilö, joka estää kaikkien muiden nukkumisen eli häiriö hänestä vähintään 10000x verrattuna koiraan. Ai en vai? Miksei? Siksi, että joku koirienvihaaja on nuo metsähallituksen typerät ukaasit kirjoittanut. VMP. Niillä voi ja pitää pyyhkiä ersettä.
Ja sit vielä lisäksi. Jos ulkona on -25, niin se koiran tuvasta lähtemistä toivova voi toivoa sitä ihan vapaasti. Koira ja minä emme lähde tuvasta. Jos tämä osoittautuu isommaksi ongelmaksi, tuo vinkuja lähtee niska-perse -otteella itse vilvoittelemaan. Tämä ei ole uhoamista, vaan ihan fakta, koiran terveyttä ei vaaranneta jonkun vinkujan toiveiden vuoksi. Piste. Vinkuja voi siitä ulkona viettämästään yöstä Metsähallituksen ohjetädille sitten ihan vapaasti reklamoida.
Ei näytä tietyn sortin ihmisiä toisten hyvinvointi ja tarpeet tai oikeudetkaan kiinnostavan. Naapurissamme asuu vanharouva jonka mielestä taloyhtiön olisi ensin anottava tupakointikieltoa, että hänen kanssaan asuva ikämiespoika voisi olla polttamatta tupakkia parvekkeellaan. Pakko olla lainvoimainen kielto, että se voisi tapahtua. Tuon yleisen kiellon hankkiminen tulee hänenkin mielestään liian kalliiksi, joten kaikkien yläpuolella asuvien on vain hengitettävä tupakansavua raikkaan kesäisen kukkaistuoksun sijasta.
Kuitenkin tuota vanharouvaa näyttää itseään häiritsevän asia, koska ottaa asian jatkuvasti puheeksi. Ikään kuin yrittäisi saada meidät pitämään tupakansavusta puhumalla.
Koiran äideistä ja isistä olisi niin monta ihan jokapäiväistä samantapaista tarinaa etten viitsi niitä edes kertoa, vaikka se liittyy itse aiheeseen, toisin kuin tupakointi.
TREKKING kirjoitti:Jokohan se alkais kohta taas olla kevätsiivouksen aika....
Juurikin näin.
Toiset oksentaa pahaa oloaan nettipalstoilla . Mutta tuollainen tyyli kai lisääntyy edelleen että minä minä.
Tai sitten ne on vaan kovia jätkiä,omasta mielestään. Säälittävää sinänsä.
Koiran omistajana minulla on lähes aina vaelluksillani koira mukana. Se on mukavaa seuraa, sille on hauska rupatella ja kyllä koirasta jonkinlaista turvallisuuden tunnettakin saa. Lisäksi koirani nauttii vaellusreissuista jopa enemmän kuin minä. Olisi sääli jättää se kotiin tai johonkin koirahoitolaan.
Myös ihan vaellukselle pääsemisenkin takia otan koiran mukaan. On todella vaikeaa näin yksineläjänä saada koira jonnekin hoitoon reissun ajaksi, jotka yleensä venyvät melkein kolmen viikon pituisiksi ja reissuja vuodessa on useita.
Tuvilla ollessa otan aina muut kulkijat huomioon. Jos joku haluaa, että nukun teltassa talvipakkasella, niin sitten nukun. Talvireissuillahan varusteet mahdolliseen pakkasyöpymiseen on kuitenkin aina mukana. Yöksi yksin ulos en koiraani laita.
Myöskin reittivalinnoissa pyrin käyttämään alueita/aikoja, missä suurta ruuhkaa ei olisi.
Koirani olen yrittänyt kouluttaa mahdollisimman hyväkäytöksiseksi ja sosiaaliseksi muita kohtaan. Kysyn aina ensin, voiko koira tulla tervehtimään toisia kulkijoita tai saako se olla tuvassa. Ainoastaan kerran kymmenen vuoden aikana, kun pohjoisen tuntureita olen koiruuden kanssa kulkenut, on toinen kulkija pyytänyt koiran ulos tuvasta.
Uskon, että molemminpuolinen suvaitsevaisuus, niin koiran kanssa vaeltajia kuin koirattomia kulkijoitakin kohtaan, mahdollistavat sen, että kaikki voivat toteuttaa vaelluksensa siten kuin haluavat, ilman erimielisyyksiä.
Meitä kulkijoita kun on niin monen laisia, kuten minä koirani Unnan kanssa.
- Se on vapaa, joka elää niin kuin on itse valinnut -