Koiran kanssa Lapissa

[heluna74]

Olen monen eri koiran (tyttären sakemanni, omat 3 kultsua ja nyt nuori porokoira) kanssa tehnyt Lapin vaelluksia. Ilman muuta aina teltta mukana, kun liikun koiran kanssa. Kaksi eka koiraa : sakemanni ja eka kultsuni olivat aina irti, mutta sen jälkeen kaikki ovat olleet kiinni koko ajan. Omalla vyötäröllä oleva talutin on hyvä juttu.

Ruokia olen testannut aina hyvissä ajoin ennen reissua. Kuivalihaa (paitsi sakemannille se ei kelvannut) ja rasvaisempaa nappulaa. Sakemannille oli pakko kuljettaa (no, itsehän se sen kuljetti omassa rinkassa) jopa koiranmakkaraa, kun nirsolle ei mikään kelvannut. Kultsut taas arvostavat ruokaa niin paljon, että kaikki käy.

Nykyinen porokoira oli eka reissullaan vain 6kk ja oli niin täpinöissä kaikesta, että ruoka ei hirveästi kiinnostanut ollenkaan. Toinen reissunsa oli 8kk ikäisenä, silloin jo hieman malttoi syödä. Pian taas mennään, katsotaan miten nyt ruoka maistuu.

Tottakai otetaan koiran kanssa muut retkeilijät huomioon. Ei tyrkytetän seuraa, jos meitä ei haluta .

[KaukoAntero]

Minulle, koirattomalle, koiran kohtaaminen on aina iloinen tapahtuma. Muutaman kerran on ollut onni päästä kaverin ja koiriensa kanssa vaellukselle. Kun vastaantulevat koirantaluttajat korrektisti pidättelevät koiriaan, olen aina antanut luvan tulla haistelemaan, jos uskaltaa (koira siis ).

Kauko

[Hanu]

Minä taas en pidä erityisemmin koirista ja jollain tavalla jopa pelkään. Lisäksi olen allerginen. Arvostan aina koiranomistajia, jotka eivät päästä koiraansa jalkoihini ilman lupaani. Irti oleva ja luokseni juokseva koira saa kauhua aikaan ja jos käy vielä hyppimään vasteni, niin en lupaa olla reagoimatta ilkeästikin. Koirahan on syytön ja syyllinen on omistaja tai haltija.

Harvoin tuvassa nukun, jos muita ihmisiä on. Koiran kanssa en halua nukkua samassa tuvassa.

[LauriA]

.....koiran kanssa en halua nukkua samassa tuvassa.

Kerran kysyttiin voiko koirat ottaa tupaan sisälle ja koska itsellä ei ollut mitään koiria vastaan niin "sen ku tuotte".
Noo sinä yönä ei sitten nukuttu kun koirat ravasi pitkin tupaa aina kun oli joku rapina jossain. Aamupalalla vielä loppu murinat, niin totesin, jos multa jatkossa kysytään, niin samassa tuvassa ei enää yö aikaan ole kuin "villa koiria".

[f7391]

Minä taas en pidä erityisemmin koirista ja jollain tavalla jopa pelkään. Lisäksi olen allerginen. Arvostan aina koiranomistajia, jotka eivät päästä koiraansa jalkoihini ilman lupaani. Irti oleva ja luokseni juokseva koira saa kauhua aikaan ja jos käy vielä hyppimään vasteni, niin en lupaa olla reagoimatta ilkeästikin. Koirahan on syytön ja syyllinen on omistaja tai haltija.

Harvoin tuvassa nukun, jos muita ihmisiä on ja koiran kanssa en halua nukkua samassa tuvassa.

Itse olen myös pahasti allerginen koirille ja kieltämättä välillä koiranomistajien käytös tuvilla ihmetyttää. Esim. pääsiäisenä UK-puistossa varaustuvissa yöpyi "seurue", jolla oli kaksi koiraa sisällä. Tämä siitä huolimatta, että lemmikkieläinten tuonti varaustupiin kielletään yksikäsitteisesti tuvan seinällä olevissa säännöissä. Säännöistä huomauttaminen aiheutti mielenosoituksellisen muuton autiotuvan puolelle, toki sitä ennen oli perinteisesti ehdotettu, että minä menisin autiotupaan. No en varmasti mene.

[Eräkulkuri]

Joskus aikoja sitten Peuraselän kämpälle saapui aamuyöstä sodankyläläinen metsästäjä, joka oli kävellyt koiransa kanssa läpi yön Marivaarasta suoraan Peuraselän kämpälle. Koko matkan oli satanut vettä ja aamuvarhaisella, kun olin vielä kämpän laverilla makuupussissa koira syöksähti suoraan ovesta ja hyppäsi peskalle minua nuuhkimaan. Senhän tietää, mitä märkä koira seuraavaksi teki, sehän ravisteli niin että turkista vesi roiskui. Oli sen verran ikävä herätys, että hyvä ettei käsirysyyn päädytty.

[honkamukka]

Porokoirani kanssa jaetaan teltan eri päädyt keskenämme. Isommassa majoitteessa on reilu absidi ja pienemmänkin etuosassa tuon kokoluokan koira pärjää. Laavuun se pääsee liepeen alle, tai jos savua pyörähtää sisälle, niin menee katajapuskien suojaan. Makuualustan, tai pussin päälle sillä ei ole asiaa, eikä yritäkkään. Harvoilla kämppäpoikkeamisillamme se on osoittanut viihtyvänsä paremmin ulkona.

Lyyli on aika hyvin kaikkiruokainen, eli vähemmän nirso. Geeniperimässä ilmeisesti on, että saadessaan tulee syödä kaikki tarjolla oleva, ruokapussin suu täytyykin olla hyvin suljettu. Tyttären villakoiran kanssa ne kerran yhdessä tuumin söivät itsensä pyöreiksi vuoropelillä. Toinen piti pussin suuta auki, toisen ahmiessa.

Lapissa meillä on normaali eväät koiralle, Jahti Vahtia, sekä mahdollisen kalansaaliin ylimääräiset paistokset, keitokset. Tuoreruokaa se nauttii tavattaessa, eli paikallisia myyriä.

Hyvinkin kellonympäryksen kestävillä automatkoilla se ei halua juoda, väliin yritän käskeäkkin, mutta pari lipaisua. Ilmeisesti tuollainen vähemmän jalostettu koirarotu toimii hiukan omintakeisesti, eikä ole niin herkkä matkanteon rasitteille.

Kaksitoista v, on koiralle korkea ikä, ja syksyllä 13, mutta eiköhän me pari reisua vielä päästä. Taitaa isännän kintut olla suurempi este, liekö niilläkin jo ikää ja kulumaa.

[tekstiiliurheilija]

Olen koirille sen verran allerginen, että en halua niitä samaan tupaan. Pidän kyllä koirista ja olen usein ojentamassa kättä nuuskittavaksi kun koiria osuu kohdalle. Äskettäin sauvakävellessä kaksi vastaantulevaa koiraa haukkui kovasti. Omistaja sanoi, että ne eivät ole vihaisia, mutta pelkäävät sauvoja. No, pysähdyin ja ne tulivat nuuskimaan, ja hetken päästä toinen istui jalan päälle rapsutettavaksi ja toinen sitten istui toisen jalan päälle rapsutuksia pyytämään. Tuo on muuten koirilla yleinen käyttäytymismalli. Haluavatkohan ne estää henkilön poistumisen ja rapsuttamisen loppumisen.

[Nuortti]

Metsähallituksen tuvissa on koirien suhteen selvä sääntö: varaustupiin koiraa ei saa tuoda, autiotupaan siinä tapauksessa, että joku vastustaa.
Minulle sopii koirat autiotupiin. Mutta joskus on ollut mukana koirille allerginen kaveri.
Kerran Vieriharjussa UKK-puistossa paikalla oli diabetesta sairastavia vaeltajia. Heillä oli koirat mukana haistelemassa mahdollista lääkityksen tarvetta. Tällainen tarve on mielestäni kovinkin oikeutettu ja jos olisin ollut allerginen olisin siirtynyt ulos nukkumaan. No, kaikki nukuimme tuvassa.

[heluna74]

Viime kesänä Lemmenjoen polulla kohtasimme aika ärhäkän vaeltajan. No hän oli vasta lähdössä, me jo palaamassa. Ymmärtäähän sen, että lähdössä voi vielä olla pipo kireällä.

Mies huusi jo kaukaa, että "älä vain päästä sitä koiraa jalkoihini". Anar 6kk oli vyötärölläni kiinni ja olimme jo hyvissä ajoin väistyneet polun sivuun. Joten ei ollut aikomustakaan päästää koiraa kenenkään jalkoihin. Edellinen koira oli kuulemma ehtinyt nuuhkaista miehen jalkoja. Miehen perässä kulki naisihminen maahan tuijottaen. Sanoin miehelle vain, että "oikein hyvää ja rentoo vaellusta sinullekin". Toivottavasti se pipo siinä kulkiessa hieman löystyi.

[varg62]

Se vaan on näin että muutamat kusipäät on pilanneet koirien maineet ihan kaupungeissa kuin vaelluksillakin. Nämä henkilöt ovat minä,minä ja minun oikeudet tyyppejä, joita huoletta voi vedellä turpaan olen sitä mieltä. Samaa näkyy karavaani alueilla joilla olen ollut harvoin kylläkin kun nykyinen koirani haukkuu herkästi. Lähden yleensä pois ettei muita häiritse. Jos ei ihminen tajua niin sitä voi pikkasen avittaa vaikka joukolla jos ei yksin uskalla. Vapaanahan eiu koira saa olla missään kansallispuistossa nykyisin kun koskee kansallispuiston lait,porolait ja pesimis aikana myös omat lait ja turha tulla urputtaan jotta minun koira tottelee vaan kun ei edes poliisi koira tottele jos kiimanen narttu paikalla.

[Heikki]

Kaikkien etelän koiranomistajien olisi syytä lukea Mikko-Pekka Heikkisen kirjasta "Nuorgamin Alkon tuho". sivut 63-66.

[Micke]

Viime kesänä Lemmenjoen polulla kohtasimme aika ärhäkän vaeltajan. No hän oli vasta lähdössä, me jo palaamassa. Ymmärtäähän sen, että lähdössä voi vielä olla pipo kireällä.

Mies huusi jo kaukaa, että "älä vain päästä sitä koiraa jalkoihini". Anar 6kk oli vyötärölläni kiinni ja olimme jo hyvissä ajoin väistyneet polun sivuun. Joten ei ollut aikomustakaan päästää koiraa kenenkään jalkoihin. Edellinen koira oli kuulemma ehtinyt nuuhkaista miehen jalkoja. Miehen perässä kulki naisihminen maahan tuijottaen. Sanoin miehelle vain, että "oikein hyvää ja rentoo vaellusta sinullekin". Toivottavasti se pipo siinä kulkiessa hieman löystyi.

Mitä jos se mies pelkäsi koiria???? No, toki on hienoa päästä kuittailemaan koirapelkoisille, jota en itse ole, mutta ymmärrän, jos joku on. Jonkinlaista ymmärrystä toivoisin kuitenkin kaikilta koiranomistajilta koirapelkoisillekin.... Ei se välttämättä ole ollut kiinni siitä, että onko pipo kireä vai ei....

[Veljmies]

Viime kesänä Lemmenjoen polulla kohtasimme aika ärhäkän vaeltajan. No hän oli vasta lähdössä, me jo palaamassa. Ymmärtäähän sen, että lähdössä voi vielä olla pipo kireällä.

Mies huusi jo kaukaa, että "älä vain päästä sitä koiraa jalkoihini". Anar 6kk oli vyötärölläni kiinni ja olimme jo hyvissä ajoin väistyneet polun sivuun. Joten ei ollut aikomustakaan päästää koiraa kenenkään jalkoihin. Edellinen koira oli kuulemma ehtinyt nuuhkaista miehen jalkoja. Miehen perässä kulki naisihminen maahan tuijottaen. Sanoin miehelle vain, että "oikein hyvää ja rentoo vaellusta sinullekin". Toivottavasti se pipo siinä kulkiessa hieman löystyi.

Minullakin on koiria, mutta siitä huolimatta sympatiani saa tässä tämä koiria varova mies. Koiraihmisiltä helposti unohtuu, miltä tuntematon koira voi tuntua jonkun toisen mielestä. Oma koira on yleensä maailman kiltein otus, joka ei ikinä ole tehnyt pahaa kärpäsellekään. Ulkopuolinen ihminen ei kuitenkaan tiedä ja tunne sitä ja hänellä voi olla taustalla sairaus tai ikävä kokemus, joka saa hänet välttämään koiria. Siksi koiraihmisten pitäisi muistaa kunnioittaa muita ihmisiä.

Tässä tapauksessa mies oli varoittanut lähestyvää koiraretkeilijää, ja sai siitä vittuilua osakseen. Huono asenne koirattomia kohtaan näkyy koko tästä kirjoituksesta.

[jääleinikki]

Olen Veljmiehen kanssa aivan samaa mieltä.