Se on yksi niistä asioista, joista saa kuviteltua vaikean, jos sitä rupeaa etukäteen mietiskelemään. Käytännössä jalanvaihto kuitenkin sujuu kuin itsestään. Siksi vain kolmen potkun sarjatkin ovat käyttökelpoisia. Yli kuusi potkua peräjälkeen potkin vain harvoin.makro kirjoitti:Miten tuossa jalan vaihto vauhdissa tehdään?
Tarkasti en osaa tapahtumaa kuvailla, mutta suunnilleen niin se tapahtuu, että ensin seisova jalka hivuttautuu reunaa kohti tehden tilaa potkivalle jalalle, ja kun potkiva jalka astuu laudan reunalle, niin seisova jalka heilataa ensimmäiseen potkuun, minkä jälkeen seisovaksi jalaksi asettautunut jalka hakee kunnon sijan laudan päältä.
Astinlauta on noin kengän levyinen, vähän kapeampi, joten siihen mahtuu sujuvasti kaksikin jalkaa rinnakkain. Alamäissä jalat kuitenkin - taas kuin itsestään - asettuvat pitkittäin ja vinottain. Muihin potkijoihin törmätessä olen joskus jutellut siitä, mikä mielen mekanismi määrää jalkojen järjesteyksen alamäkeen mentäessä. Miksi yhdillä aina etummaisena on vasen, kun sen sijaan toisilla etummaista sijaa pitää aina oikea.
Nyt on paljon potkijoita liikenteessä, kun kevät on koittanut. Pysäytäpä joku ja kysäise, saisitko kokeilla. Potkiminen on pyöräilyyn verrattuna miellyttävä hyötyliikuntamuoto.
). Voisin kuvitella että tuolla laudalla (en tiedä mikä malli KickBikestä) ei kovin isojalkainen kovin helposti potkuttele? 
. Kuntoilumielessä Kickbike on hyvä väline, mutta retkeilyyn ei oikein ole soveliaimmasta päästä. 