Missä melottu 2018

[AskoR]

Osanotot.

Kiitos

[haahuilija]

Lämmin osanottoni ja voimia kaikille läheisille! "Jo askel riittää siirtämään tulevaan, toiseen elämään."

[AskoR]

Lämmin osanottoni ja voimia kaikille läheisille! "Jo askel riittää siirtämään tulevaan, toiseen elämään."

Kiitos... onneksi emme tiedä päiviemme määrää eikä lähdön päivää.

[Lunkentus]

Olipa koskettavaa luettavaa! Osanottoni.

[Pepi]

Elokuinen Inarin reissuni kuuluu kai tälle osastolle, vaikka jaloilla melonkin.

[OS]

Elokuinen Inarin reissuni kuuluu kai tälle osastolle, vaikka jaloilla melonkin.

No niin, tulihan se sieltä. Olen jo meinannut kysellä reissuraportin perään. Mukavan vaihtelevat olosuhteet sattui tuolle jaksolle, säätä melkein laidasta laitaan.

Käyränokkasaaren maastopaloa yritettiin sammuttaa, mutta kun se ei onnistunut, niin jättivät palamaan. https://yle.fi/uutiset/3-6795928 Muistelen lukeneeni, että tuosta paloalueesta tehtäisiin jonkinlaista seurantatutkimusta. Vesi oli tosiaankin aika korkealla, neljä vuotta aiemmin leireilin samassa paikassa.

Kuvasi mukaan Petäjäsaartensalmen lohkareella on tosiaankin vain yksi tukikeppi, takavuosina niitä on ollut kaksi. Eiköhän tuo lohkare kuitenkin pysy tuolla rannan puolella yhdenkin pönkän tuella.

Valter Keltikankaan kirjassa Seitsemän tuntia erämaata on myös tarinaa Inarilta ja Punaisesta tuvasta. Hän kävi siellä kesällä 1948 vierailulla helmenpyytäjä Huhti-Heikin luona, joka oli ryhtynyt kalastajaksi ja saanut nimismieheltä luvan asustella autiotuvassa.

Minkälaisin miettein nyt muistelet Inarin "melontaasi"?

[Pepi]

Koska sää oli hyvin kesäinen ja liikuin metsäisessä eteläosan saaristossa, vesillä olo ei juuri poikennut muista isoista vesistä, joilta löytyy mökittämättömiä rantoja. Rantojen parhaat paikat ovat jopa kuluneita, mutta saarten sisäosiin ei tarvitse tunkeutua kuin kymmeniä metrejä, kun tapaa hyvin erämaisen maaston.

Säännöstellyn vedenpinnan korkeusvaihtelut ovat kuluttaneet rantoja hiukan eri tavalla kuin pieneen vaihteluun säännöstellyillä järvillä, mutta samaan ilmiöön tutustuin jo aiemmin kesällä Koitereella. Melko korkealla vesi oli sielläkin. Kivikkoisuus ei kotipaikkani takia ollut minulle mitenkään eksoottista.

Rauhallista oli. Melkein kaikki muut vesillä kulkijat olivat kalassa moottorivoimin eivätkä juuri antaneet olemassaoloni vaikuttaa tekemisiinsä. Muualla esiintyneet uteliaiden huviveneilijöiden "kunniakierrokset" puuttuivat kokonaan. Muita lihasvoimalla liikkujia ei näkynyt sitä yhtä kajakkikaksikkoa lukuun ottamatta.

Isoon vesistöön tutustuminen noin hitaalla paatilla on niin aikaa vievää, ettei koskaan jää tunnetta, että paikka olisi jo nähty. Asumattomien rantojen määrä ja sen antama kulkemisen vapaus tuntuvat Inarilla olevan silti ihan ylivoimaiset.

Oikein hyvä reissu oli.

[OS]

Isoon vesistöön tutustuminen noin hitaalla paatilla on niin aikaa vievää, ettei koskaan jää tunnetta, että paikka olisi jo nähty. Asumattomien rantojen määrä ja sen antama kulkemisen vapaus tuntuvat Inarilla olevan silti ihan ylivoimaiset.

Toistaiseksi ei ole tullut tuota tunnetta hieman nopeammallakaan paatilla, onneksi.

[TiMoKo]

Isoon vesistöön tutustuminen noin hitaalla paatilla on niin aikaa vievää, ettei koskaan jää tunnetta, että paikka olisi jo nähty. Asumattomien rantojen määrä ja sen antama kulkemisen vapaus tuntuvat Inarilla olevan silti ihan ylivoimaiset.

Toistaiseksi ei ole tullut tuota tunnetta hieman nopeammallakaan paatilla, onneksi.

Viime kesän melontareissulla tuli tunne, että haluan nähdä tätä lisää myös eri olosuhteissa. Siksipä hiihtovaellus sinne keväällä on vahvasti mukana suunnittelussa.

[OS]

Isoon vesistöön tutustuminen noin hitaalla paatilla on niin aikaa vievää, ettei koskaan jää tunnetta, että paikka olisi jo nähty. Asumattomien rantojen määrä ja sen antama kulkemisen vapaus tuntuvat Inarilla olevan silti ihan ylivoimaiset.

Toistaiseksi ei ole tullut tuota tunnetta hieman nopeammallakaan paatilla, onneksi.

Viime kesän melontareissulla tuli tunne, että haluan nähdä tätä lisää myös eri olosuhteissa. Siksipä hiihtovaellus sinne keväällä on vahvasti mukana suunnittelussa.

21.4.2017 Ile kommentoi toissa kevään Inarin hiihtovaellustaan näin:

Eilen palasin seitsemän päivän mittaiselta Inarijärven reissulta. Jos joku on vielä sinne menossa niin varoitus: Kasariselän ylityksen aikana näin 17 uhkuavantoa. Ei siis kannata kulkea siellä huonon näkyvyyden aikana esim. lumipyryssä. Retken aikana tapasimme kaikkiaan 12 hiihtovaeltajaa, heistä kaksi oli ulkomaalaisia.

[AskoR]

Mukava katsella kuvia Inarilta ja fiilistellä tulevaa kesää. Jos ei suurempia esteitä tule niin olen lähdössä pohjois Inarille viikoksi elokuun alussa.

[OS]

Mukava katsella kuvia Inarilta ja fiilistellä tulevaa kesää. Jos ei suurempia esteitä tule niin olen lähdössä pohjois Inarille viikoksi elokuun alussa.

Tuo on hyvää aikaa Inarilla, (mahdollinen) aurinko ei paahda yötä päivää. Saatanpa käväistä itsekin jossain vaiheessa kesää.

[AnttiSn]

Viime kesänä tuli tehtyä pari reissua kanootin kera, joskin suunniteltua vähäisemmiksi ne jäi. Kävin sitten vähän sellaisen arveluttavan keissin, näin vaellusturinoihin liittyen, että otimme kyydin Vetsijärvelle kanootille ja ukoille (mukana oli kalastaja, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään telttailemassa erämaassa, joten ehdotin matalan kynnyksen reissua, jossa kuitenkin olisi oikeata erämaan tunnelmaa). Meloimme sitten siellä pikkujokia pitkin järville, kalastelimme ja söimme hyvin viikonpäivät. Siitä lähdimme sitten Vetsijokea alaspäin, koska oli satanut paljon ja joissa oli vettä. Vaan eipä se riittänyt kanootille Vetsijokeen, päästiin kuitenkin puljaten kaatosateessa ja ihan tajuttoman kovassa vastatuulessa Vetsimukkaan, josta kyyti pois. En suosittele normaalille inkkarille kyllä tuota Vetsijokea missään nimessä!

En muista raportoinko tänne aiemmin, mutta kävin melomassa myös Norjassa Kautokeinosta lähtevää vesireittiä pitkin länteen. Siellä pääsi kohtuu vaivatta reilut 20km etenemään järviä ja jokia pitkin, sen jälkeen vaihdettiin rinkkaan ja jalkapatikkaan, vaikka olisi siitä vielä remunnut yläjuoksulle hyvinkin.

Ensi elokuulle olisi alustavasti suunnitteilla lähteä tuonne Ritsemin maisemiin kanootin kera puljuamaan saman innostuneen kalastajan ja uuden retkeilijän kanssa. Kala-apajat mielessä, tietysti! Inari jää vielä toistaiseksi kartoittamatta, mutta ei ole kuin ajan kysymys, kun sinne tulee lähtö...

[Janne Pyykkö]

Viime kesänä tuli tehtyä pari reissua kanootin kera, joskin suunniteltua vähäisemmiksi ne jäi. Kävin sitten vähän sellaisen arveluttavan keissin, näin vaellusturinoihin liittyen, että otimme kyydin Vetsijärvelle kanootille ja ukoille [...] En suosittele normaalille inkkarille kyllä tuota Vetsijokea missään nimessä!

Kiitos retkitarinasta.

En minäkään Vetsijokea suosittele, jos "normaali inkkari" on kaksikko. Meloin Vetsijoen kesäkuussa 2018. Pitää olla ketterä yksikkö sekä melojalla hyvä virranlukutaito ja pujottelukyky. Tässä oma retkiraporttini (jos ei ole tuttu jo):
https://avisuora.wordpress.com/melontaretki-vetsijoelle

[AnttiSn]

Eipä ollut osunut tuo tarina omaan silmään, kiitokset siitä jälleen erinomainen juttu ja olisi ollut hyödyllinen suunnittelussa kyllä! Pari kuukautta olit aikaisessa, muuten oltaisiin saatettu törmäillä. Useassa kohdin nimittäin leikannut ajolinjat, tuota saartakin taidettiin kahdesti kiertää. Sinulta jäi kartoittamatta tuonne pohjoiseen virtaavat pikkupurot, ne ne vasta onkin mukavia ja välissä isompia järviä. Oikein kivoja paikkoja, siellä valtaosa-ajasta oleiltiin meidän reissulla. Me oltiin tosiaan kaksikolla, perus retki-inkkarilla. Kaksi miestä ja kaksi koiraa, noiden koirienkin takia sitten kaikki kosket, jotka vähänkään näytti haastaville, tuli talutettua maata pitkin narun kanssa.