Sopiva metsäsuksi

[kpa]

Naruahkion kanssa laskemisesta: Sattuneista syistä (unohdin aisat kotiin...) jouduin yhden reissun vetämään Fjellpulkenia ohuella köydellä. Ylöspäin ja tasaisella ok, mutta loppujen lopuksi alaspäinkin säällisesti tai ainakin ilman pahempia fyysisiä tai henkisiäkään vaurioita. Laskin ahkion vierellä kuin koiraa taluttaisi, mutta köysi tiukkana. Pohja oli kovaa ja suksina tunturisukset tukevahkoilla monoilla. Uppolumessa en joutunut tuota kokeilemaan.Pitkillä metsäsuksilla ja huopakumppareilla varmastikin vaikeampaa.

[diver]

Muutamia pitkiäkin mäkiä on tullut laskettua siten,että istuu ahkion päällä sukset kahta puolen ahkiota.Aisat tietty ahkion päälle niputettuna.Tämä siis selkeissä ja vähäpuustoisissa maisemissa.

[StefanG]

Erityisesti kiinnitti huomiotani videon lopussa Rautulammen uuden taukotuvan soveltumattomuus talvisiin oloihin. Tästähän minä annoin tuomioni jo heti suunnitteluvaiheessa.

Mikäs siinä on huonoa talviretkeilyyn?

[Eräkulkuri]

Kirjoitin tästä melko tarkalleen vuosi sitten:

Tuossa päivätuvan vastakkaisilla puolilla näyttäisi olevan lähes koko seinustan kokoiset maisemaikkunat.

Miten on niiden jäätyminen, kun päiväkäyttöön tarkoitetun tuvan sisäilman kosteus jäätää öisin kylmilleen jäävän tuvan ikkunat?

Kesäaikaan vastakkaisilla seinustoilla maisemaikkunat ovat läpilentoansa linnuille?

Mikä on ikkunarakenteiden kesto myrskyssä?

Onko muutoinkaan mukava viettää aikaa tuossa "akvaariossa"?

Paljon olisi sanottavaa, mutta en viitsi alkaa enempää ruotimaan negatiivisen kautta.

Tuossa videossa näkyy "akvaarion" lasi-ikkunoiden olevan paksussa jäässä, minkä aavistin jo ennakolta. Pitemmän päälle jatkuvasti toistuva ikkuiden jäätyminen ja sulaminen valuttaa vettä rakenteisiin. Sama ilmiö voi tapahtua myös kylmillä seinäpinnoilla, jotka eivät ehdi lämmetä samalla tavoin kuin majoitustuvassa. Sen seurauksena seinien hienot puupinnat voivat sinistyä ainakin paikoin mm. nurkissa.

Meni vähän sivuraiteille otsikon aiheesta, mutta kun tätä kysyttiin.

[laphilainen]

Tässä tuoreessa videossa UKK-puistosta kehutaan Järvisen Lapponioita Rottefellan NNN-siteellä ja BC-monoilla:

Katselin tuon videon ja muistelin menneitä yli 50 vuoden takaa. Silloin olosuhteet olivat jokseenkin samanlaiset, mutta varusteissa on tapahtunut valtava kehitys. Mieleen tuli etenkin tuo umpihangessa rymyäminen Puilakkakurussa. Siinä silloin nuorena miehenä yövyin ensi kertaa rakotulilla silloisen vaimoni kanssa, kun toiselta voimat loppuivat tyystin. Kun katselin tuota nykyistä varusteiden määrää videolta ja vertasin sitä silloisiin, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Siinä me silloin kovalla pakkasella "nukuttiin" kahden puolen rakotulta sarkavillaiseen peittoon kääriytyneenä havuvuoteella, ei ollut makuupusseja eikä muitakaan mukavuuksia. Varusteina oli tervatut sukset ja alkeelliset rinkat, työkaluna kunnon kirves.

Kyllä muuten tuosta videosta kävi ilmi, millaista se ahkion kanssa on upottavassa umpihangessa, nythän ei monikaan umpiseen lähde kun on kelkkaurat. Erityisesti kiinnitti huomiotani videon lopussa Rautulammen uuden taukotuvan soveltumattomuus talvisiin oloihin. Tästähän minä annoin tuomioni jo heti suunnitteluvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että minun aikani oli silloin ennen. Nyt voin vain katsella näitä hienosti laadittuja videoita sieltä samoilta seutuvilta, mistä itsekin aloittelin aikanaan. Mutta voi sitä valtavaa "krääsän" määrää, mitä nykyisin tarvitaan mukaan erämaihin. Tulee mieleen Junnu Vainion laulun sanat; "Aika entinen ei koskaan enää palaa".

Ylipäätään olisi mukava kuulla Eräkulkurin reissuja ja ajatuksia menneistä, reissut jo pelkästään ennen GPS aikaa sisälsi tiettyä reissuromantiikkaa tai vapauden tunnetta siitä ettei ollut mahdollisuutta heti paikantaa omaa paikkaa. Silloin luettiin maastoa ja oltiin enemmän läsnä. Ehkä huonosti sanottu, mutta siinä oli jokin eri tunne.

[laphilainen]

Metsäsuksista: mielipiteitä perusteluineen kummat on paremmat keskitalven umpihankihiihtoon; Järvisen Lapponia harppupohja vai karvapohja?

Tarkoitus päivittää nykyiset 260cm harppupohjasukset 280cm pituisiin ja vuosikymmenten aikana pikkuhiljaa alkanut vaivaamaan harppupohjien vinkuna ja eikä luistokaan ole kummoinen. Mutta huolettomat sukset muutoin.

Jos esim erämaassa karvapohja kastuu tammikuun pakkasilla niin mites sitten meno jatkuu?

[diver]

Ei tuo karvan kastuminen tai jäätyminen ole sen dramaattisempi tapahtuma kuin suksenpohjan jäätyminen yleensä.Siklaa pohjan puhtaaksi ja jatkaa matkaa.Aika hyvin se karva siitä puhdistuu.Tämmönen oma kokemus/näkemys.En tiedä liekkö jotain eroa tässä suhteessa täys mohairin ja sekoitekarvan välillä.

[akallio]

Irtokarvoilla kohtuullisen paljon hiihtäneenä itse arvostan sitä, että karvan saa tarvittaessa pois. Harvoinhan siihen rupeaa lumi tarttumaan, mutta silti. Märänkin karvan saa myös hiihdettyä kuivaksi, siklaa vaan lumet pois muutamia kertoja niin lakkaa tarttumasta. Vaivansa siinä on, mutta ei kohtuuton.

Itse pidän parhaana sitä, että on suomupohja ja sen päälle irrotettava ohut täyspitkä pitokarva, mielellään vielä takaklipsulla. Valitettavasti suksivalmistajat eivät ole samaa mieltä.

[Jouni]

Minä olen hiihtänyt vuosikymmenet tyytyväisenä Järvisen suomupohjilla. Mutta kaveripiiristä ja täältäkin keskusteluista tiedän, että monen mielestä niissä ei ole tarpeeksi pitoa. Minulle on ollut, en oikein tiedä mistä tämä makuero syntyy.

Mutta nyt on ollut pari vuotta käytössä myös Peltosen skini-metsäsukset. Olen ollut tosi positiivisesti yllättynyt. Ihan aluksi luisto oli kehnompi, mutta niin se kai aina on, pian käytön myötä kuluivat sen verran että luisto on ihan hyvä, ja pito on suomupohjaa parempi. Pito on ollut hyvä niin pakkaslumella, kevään märässä soselumessa kuin jopa moottorikelkan jäljellä, jossa on 10 cm vettä ja alla jää. Takkalassa lumi tarttuu kyllä karvaan, mutta anti-icella tai tuikkukynttilää myötäkarvaan hankaamalla tarttuminen loppuu.

Sen sijaan irtonousukarvoista en pidä. Ne vievät lähes kaiken luiston, ja niin seinäpitoa en tarvitse. Niin kuin huomataan edellä akallion viestistä, makuja on monia.

[diver]

Noissa peltosissa on uutena pohjat aika viimeistelemättömät.Jos haluaa luistoa niin kannattaa karhunkielllä hioa ja voidella ihan kunnolla.

[LauriA]

Kun aikoinaan 280 Lappooniat hankin ja niitä myös metsässä ja merenjäällä ahkio perässä testailin ennen reissuja sekä mitään karvojen valintaa. Vaikka oli mitä teippiä tai pitovoidetta, jos vähänkin oli mäkeä niin siihen hyytyi ja lipsuminen alkoi kun pitoaineet oli kuluneet .
Hankin 210 x 30 pitkät karvat pohjaan ja siellä ne on 24/7. Otan pois vasta kun vaihdan uudet tilalle.
Ennen vaellusta kyllästän karvat Skinien luistolla ja mukana myös tuota akallion mainitsemaa jäänestoa, jos lumi paakkuuntuu pohjaan. Oma hiihtotyylini muistuttaa silti ahkion kanssa enempi rauhallista kävelyä kuin perinteisen hiihtoa.

Kun täälläpäin on sen verran tasaisempaa mitä tunturilapissa, niin ahkioon laitoin tuollaiset 70kg levypainoja. Saa hieman ylämäki tuntumaa tasaisella. Testaamallahan aina löytyy lopuksi itselle sopivin väline.

[akallio]

Latujen ulkopuolella olosuhteiden sekä tavoitteiden kirjo on todella suuri ja mitkä tahansa sukset ovat aina suuressa määrin kompromissit. Sopivin kompromissi riippuu hyvin monesta asiasta ja toki myös makukysymyksistä.

Tunturisuksissa minulla on täyspitkät irtokarvat. Aluksi ne todella olivat luistontappajat ja käytössä vain erikoistilanteissa. Mutta pian luisto parani ja toisaalta ehkä myös oma ajattelu muuttui: latupohjalla voivat olla hitaat kuluneinakin, mutta sen ulkopuolella painottaa pitoa aina luiston edelle. Karvat ovat harvoin poissa ja yleensä silloinkin kaduttaa jälkikäteen. Nykyään ensisijaiset sukset ovat randosukset eli laskettelusukset, joiden iso heikkous on kaikenlaisen pidon puute. Irtokarvojen käyttö on siis hiihtäessä pakollista.

Tunturisukset ovat lyhyet, joten upottavalla pohjalla kaipaa karvoja, koska hiihto on jossain määrin ylämäkeä koko ajan. Epätasaisella pohjalla taas kaipaa pitoa, että liikkuminen on sujuvaa. Molemmissa tilanteissä täyspitkä karva on eduksi, koska pitoa pitää välillä löytyä siteen edestä. Tästä syystä myös koin liukulumikengät kömpelöiksi.

Sukset ovat osa kokonaisuutta, jossa kaikki tavallaan tukevat toisiaan. Omassa tapauksessa lyhyehköt sukset, täyspitkät karvat ja suorat aisat ahkiossa toimivat hyvin, kun tyyli on se, että jyrää verkkaista vauhtia suorinta tietä perille.

Jos voisin suunnitella itselleni kaikkien tilanteiden sukset, niin ne olisivat skimo-suksen kaltaiset (hiihdettävä superkevyt laskettelusuksi), joita on muotoiltu pykälä verran kohti parempaa hiihdettävyyttä. Pohjassa olisi suomut, joiden raja on häivytetty. Suksissa olisi kahdet täyspitkät irtokarvat takaklipsillä: hyvin kapeat ja suorat hiihtämiseen, sekä pohjan mukaan muotoillut jyrkkään nousemiseen. Siteet olisivat kevyet randositeet, joissa on huomioitu tarve vaihtaa usein lasku- ja hiihtomoodin välillä. Siteissä olisi irrotettavat paikat jääraudoille, korotuspaloille, kantapalalle ja jarruille. Monot olisivat kevyet sisäkengälliset randomonot, joissa myös sama eli huomioitu nopea moodien vaihto.

Syvässä lumessa noilla hiihdettäisiin jatkuvaa ylämäkeä, mutta kuitenkin jotenkin vielä pärjäisi. Kaikissa muissa olosuhteissa ne olisivat ainakin kohtuullisen hyvät ja mikä oleellisinta, samat välineet olisivat pienin varustemuutoksin sekä säädöin käytettävissä hyvin erilaisiin tarpeisiin.

[hannes]

Karvat suksen pohjisa pitävät varmaan paremmin kuin pitoteippi, minulla kuitenkin on kokemusta vain pitoteipistä. Niitäkin on erilaisia ja eri lämpötiloille.
Itse vetelin pitkästi , leveästi ja vahvasti sitä suksen pohjiin kun tiedossa oli ahkion veto, luisto omaan makuun silti kohtalainen.
Joutuihan teippiä matkalla lisäämään jos hanki kulutti, mutta ei aina.

[Raato]

Itse menen pehmeässä Järvisillä ja pitovoiteella ja kovalla lumella 200 senttisillä hiihtotelemarkeilla myös voiteilla. Nousukarvat käytössä vain siellä missä on isoja mäkiä eli naapurimaissa.

[f7391]

Aiemmissa tunturisuksissa (voideltavat) oli itse tehdyt lyhyet skinit eli vain pitoalueen mittaiset. Pito oli riittävä ahkion kanssa käytännössä aina ja luistoakin oli kohtuullisesti.

Pari vuotta sitten ostin uudet, tällä kertaa Fischerin leveähköt Excursion 88 Crown/Skin -sukset. Näissä on siis suomupohja ja valmius Fischerin omille lyhyille skineillä, joissa on etupää kapea ja tulee suksen läpi pitoalueen etupuolella. Ideana on siis se, että luisto on parempi kun skinissä ei ole mitään tökkäävää palikkaa edess (kuten esim. omatekoisissa lyhyissä skineissä). Yhden reissun perusteella toimiva systeemi. Skinit saa helposti paikalleen ja pois ja pito on vähintäänkin riittävä. Luisto selvästi parempi kuin vanhoissa skineissäni.