Rajamaillavaellus
Edelleen ihmettelen hiukan että tunnutte takertuvan noihin kämppiin niin kovasti, vaikka tarvikkeista näyttää löytyvän kunnon bensakeitinkin siistissä laatikossaan. Tilava ja laadukas teltta kaveriksi, tuplamakuupussit ja hyvät alustat, niin saatte vetää mutkat suoriksi ja silloin tällöin käydä kämpillä kuivaamassa varusteet kunnolla. Mikä sen hienompaa kun pistää teltta hangelle pystyyn ja nautiskella erämaasta juuri siinä, minne on sattunut sinä päivänä pääsemään. Vesi löytyy lumesta ja riittävä lämpö telttaan siitä keittimestä. Yksinkertaisuudessaan niin hienoa
Tuohon teidän reitinvalintaan alkumatkalle esittäisin sellaista muutosta,että hylkäisitte tuon Patsjoen/Patsvuonon jäällä hiihtämisen sulapaikkojen väistelemisen sijaan seuraavasti.
Kun tulette kolmenvaltakunnan pyykiltä lapintalon kautta moottorikelkkareitille ,menee talon näkösältä, jota pitkin tulisitte kodalle missä aioitte olla yötä.
Näkyy retkikartta.fi ,1:8000.
On paljon turvallisempi ilman pelkoa sulapaikoista. Tuo Patsjoki on oudolle arvaamaton paikka virtausten ja sulapaikkojen vuoksi.
Ei sitä kämpässä nukuttua yötä voita minkäänlainen telttayö, oli kuinka hyvä teltta ja makuupussi tahansa.
No, ehkä teltta kaminalämmityksellä
Kun tulette kolmenvaltakunnan pyykiltä lapintalon kautta moottorikelkkareitille ,menee talon näkösältä, jota pitkin tulisitte kodalle missä aioitte olla yötä.
Näkyy retkikartta.fi ,1:8000.
On paljon turvallisempi ilman pelkoa sulapaikoista. Tuo Patsjoki on oudolle arvaamaton paikka virtausten ja sulapaikkojen vuoksi.
Ei sitä kämpässä nukuttua yötä voita minkäänlainen telttayö, oli kuinka hyvä teltta ja makuupussi tahansa.
No, ehkä teltta kaminalämmityksellä
Riippuu mitä arvostaa. Jos arvostaa helppoutta, konevoimin tuotuja polttopuita ja pöytää minkä ääressä ruokailla, niin ei voita.Peurat kirjoitti: Ei sitä kämpässä nukuttua yötä voita minkäänlainen telttayö, oli kuinka hyvä teltta ja makuupussi tahansa.
No, ehkä teltta kaminalämmityksellä
Mutta jos arvostaa pelkästään omin voimin tapahtuvaa retkeilyä yöpymisineen, liikkumisen ja reitin suunnittelun vapautta, erämaan kokemista aidommin myös yöllä, sekä sitä ettei tarvitse miettiä, onko kämpässä tilaa, niin silloin teltta voittaa 100-0. Sitä paitsi kaikilla alueilla ei kämppiä edes ole riittävästi, jotta niiden varaan voisi järkevästi reissua suunnitella.
Mutta kaikista ei ole talviretkeilyyn ilman huollettuja kämppiä sehän on selvä. Toivottavasti vaan silloin se kämppä aina löytyy, ettei tarvi paleltua hengiltä hankeen
Louestaja: Tosiaan hyvä huomio. Sivuilta ei ihan heti löydy ajankohtaa. Pitääpä lisätä se sinne. Helmikuun lopulla ollaan lähdössä ja maaliskuu siinä menee.
Inarinjärvi näyttää herättävän nyt kovasti keskustelua. Pitää tässä lähipäivinä laittaa sivuille kartalle pohdintaa näistä eri näkökulmista. Siitä sitten konkretisoituu pikku hiljaa. Kiitos arvokkaista kommenteista. Kaikki näkökulmat meidän tulee huomioida tarkasti. Turvallisuus ennen kaikkea.
Inarinjärvi näyttää herättävän nyt kovasti keskustelua. Pitää tässä lähipäivinä laittaa sivuille kartalle pohdintaa näistä eri näkökulmista. Siitä sitten konkretisoituu pikku hiljaa. Kiitos arvokkaista kommenteista. Kaikki näkökulmat meidän tulee huomioida tarkasti. Turvallisuus ennen kaikkea.
Ylpeä vaeltaja ei saavuta mitään, ja voi samalla menettää kaiken. Nöyrä vaeltaja voi saavuttaa kaiken, muttei menetä mitään.
Alustana teltan pohjalla 6mm solumuovi koko pohjan alalla, sen päällä Karrimatin vanha paksu solumuovipatja ja päällimmäisenä 3,8 sentin Thermarestin ilmatäytteinen patja. Ei tule kylmä läpi, eikä tuon ison routamaton vuoksi myöskään muualla teltassa tule kylmä pohjasta sisään.luuppi kirjoitti:Kerropa, Inari, kun Sinulla on useasti tilaisuus tuollaiseen retkeilyyn: minkalaiseen alusta/ makuupussi -kokoonpanoon olet paatynyt?
- oletetaan saaennuste -15/ -25 [eli siis leppoisa talvisaa]
- kaytatko porontaljaa yhtena kerroksena?
Makuupusseina on ollut viime aikoina Cumulus Teneqa 700 jonka päällä vanha Ajungilakin kuitupussi. Yhdistelmällä pärjää sinne -25 asti melko hyvin, sitten alkaa jo hiukan vilu tulemaan. Aamulla nostetaan molemmat pussit "pyykkinarulle" tuulettumaan ja kuivumaan.
Teltta on tällä hetkellä Exped Orion 3 Extreme, tilaa yhdelle melkein liikaakin ja 125 sentin sisäkorkeus tekee istuskelusta mukavaa.
Vielä kun teltassa on sisällä MSR Whisperlite- keitin bensalla ja sille keitinlaatikko, niin olot ovat suorastaan ruhtinaalliset.
No on ladattu sivuille taas vähän uutta pohdintaa Inarinjärven ylityksestä. Käykää tsekkaamassa ja kommentoimassa.
https://rajamaillavaellus.blogspot.fi
https://rajamaillavaellus.blogspot.fi
Ylpeä vaeltaja ei saavuta mitään, ja voi samalla menettää kaiken. Nöyrä vaeltaja voi saavuttaa kaiken, muttei menetä mitään.
Lapin Kansassa juttua moottorikelkkareiteistä, Inarijärvestä tämmöistä.
- Inarijärvellä Metsähallituksen väki on päättyneellä viikolla merkkaillut jääosuuksia. Puistomestari Markku Välitalo sanoo, että ura on nyt haastava ajettava ja urien vieressä lumen alla riittää vettä jään molemmin puolin.
–Jälki on erittäin epätasainen ja vaikeuttaa moottorikelkan pystyssä pysymistä, välitalo toteaa.
Inarijärven keskiselkää myöten kulkeva ura on nyt merkitty Kärppätuvalle saakka ja Inarista Kaamaseen johtava ura on merkitty Muddusjärvelle asti. Kesken olevat ja vielä tikutusta odottavat urat saadaan Välitalon mukaan merkittyä perjantaihin 19.1. mennessä.
- Inarijärvellä Metsähallituksen väki on päättyneellä viikolla merkkaillut jääosuuksia. Puistomestari Markku Välitalo sanoo, että ura on nyt haastava ajettava ja urien vieressä lumen alla riittää vettä jään molemmin puolin.
–Jälki on erittäin epätasainen ja vaikeuttaa moottorikelkan pystyssä pysymistä, välitalo toteaa.
Inarijärven keskiselkää myöten kulkeva ura on nyt merkitty Kärppätuvalle saakka ja Inarista Kaamaseen johtava ura on merkitty Muddusjärvelle asti. Kesken olevat ja vielä tikutusta odottavat urat saadaan Välitalon mukaan merkittyä perjantaihin 19.1. mennessä.
Kiitos OS:
Pitää lähestyä Inarinjärven puistomestaria Markku Välitaloa ja tiedustella tarkemmin jää tilannetta. Reissuun on onneksi aikaa vielä vajaa kuusi viikkoa, joten tilanne ehtii muuttua vielä useaan kertaan.
Pitää lähestyä Inarinjärven puistomestaria Markku Välitaloa ja tiedustella tarkemmin jää tilannetta. Reissuun on onneksi aikaa vielä vajaa kuusi viikkoa, joten tilanne ehtii muuttua vielä useaan kertaan.
Ylpeä vaeltaja ei saavuta mitään, ja voi samalla menettää kaiken. Nöyrä vaeltaja voi saavuttaa kaiken, muttei menetä mitään.
Ei Inarijärven jäällä hiihtäminen niin vaarallista ole kuin täällä näyttää olevan käsitys.
Inarijärven veneilykartassa on merkitty talvisulat. Uveavannoista tulevaan veteen ei huku,
korkeintaan sukset kastuu ja jäätyy. Mikäli sellaiseen sattuu hiihtämään,ottaa pakkia ja kiertää vesipaikan. Sauvoilla kokeilemalla kyllä tuntee missä on vettä jäällä.
Tuo ykkönen, siinä on kolme/neljä talvisulapaikkaa reitillä.
Kaikunuoralla n. kaksi kilometriä ennen punaistatupaa on talvisula merkitty
koko nuoran leveydelle.
Punaisen tuvan jälkeinen salmi saaren ja niemen välissä on talvisula.
Kolmas paikka on Leviäpetäjäsaaren eteläkärjen ( lounas) kohdalla
se lähempi salmi.
Kun Suovasaaren tuvalta suunnistatte Käyränokkasaarien eteläpään kautta kohti Inarin kirkonkylää valitkaa reitti joko läheltä Kuusisaarta tai sitten moottorikelkkareittiä pitkin
niin ei ole vaaraa sulapaikoista.
Moottorikelkkareitti menee Hotelli Inarin pihaan.
Inarijärven veneilykartassa on merkitty talvisulat. Uveavannoista tulevaan veteen ei huku,
korkeintaan sukset kastuu ja jäätyy. Mikäli sellaiseen sattuu hiihtämään,ottaa pakkia ja kiertää vesipaikan. Sauvoilla kokeilemalla kyllä tuntee missä on vettä jäällä.
Tuo ykkönen, siinä on kolme/neljä talvisulapaikkaa reitillä.
Kaikunuoralla n. kaksi kilometriä ennen punaistatupaa on talvisula merkitty
koko nuoran leveydelle.
Punaisen tuvan jälkeinen salmi saaren ja niemen välissä on talvisula.
Kolmas paikka on Leviäpetäjäsaaren eteläkärjen ( lounas) kohdalla
se lähempi salmi.
Kun Suovasaaren tuvalta suunnistatte Käyränokkasaarien eteläpään kautta kohti Inarin kirkonkylää valitkaa reitti joko läheltä Kuusisaarta tai sitten moottorikelkkareittiä pitkin
niin ei ole vaaraa sulapaikoista.
Moottorikelkkareitti menee Hotelli Inarin pihaan.
Kaikunuoraa pääsee kuitenkin kulkemaan kun menee aivan vasenta reunaa. Siinä menee yleensä myös kelkanjälki. Eli sen takia ei tarvitse tuota vaihtoehtoa hylätä. Muuten samaa mieltä kuten edellä, hiihtäminen jäällä ei tosiaankaan ole yleensä vaikeaa tai vaarallista. Järki päässä vain. Nyt oli myös parin päivän kova tuuli, joka varmasti kovetti jään päällä olevaa pehmeää lunta ja suksilla pysyy jo varmasti pinnalla.