Miksi onnettomuudet ovat lisääntyneet?

Avatar
varg62
Viestit: 5871
Liittynyt: 03 Syys 2008 18:34
Paikkakunta: Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja varg62 »

Kyllä suurin syy onnettomuuksiin on netti ja puhelimet. Luullaan että ne auttaa ja toimii joka paikassa kuten kotonakin. Ei mikään teknologia ole parempi ikinä kun kokemus ja vanhemmilta saatu perimätieto sekä kokemus luonnosta. Netti ja teknologia ei tule ikinä menemään kokemuksen ohi missään vaiheessa eikä missään aihepiirissä. Jos joku niin luulee joutaa katoamaan kairaan ja elämän potkimaksi.


IkiHonka
Viestit: 5848
Liittynyt: 11 Tammi 2006 23:42
Paikkakunta: Hundrakommun

Viesti Kirjoittaja IkiHonka »

Heksa kirjoitti:
Reissu Pete kirjoitti:Ettei nyt suotta pistetä luonnon piikkiin näitä tapahtumia, nostettakoon esiin liikennekuolemat ennärysturvalliselta vuodelta 2016. Vain 220 kuollutta.
Mikä paniikki tässä maassa nousisikaan, jos jokaista kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta uutisoitaisiin kuten näitä retkeilyonnettomuuksia. Ja sitä spekuloinnin määrää, että miksi törmäsivät, ja oliko ylinopeudella merkitystä vai ei, vai oliko kuitenkin siinä törmätyssä syy, kun käyttäytyi kuten käyttäytyi. Ja miksei poliisi kerro yksityiskohtia, koska niistä voisi oppia... :wink:
Ehdinkin jo pohdiskella, miksi nämä muutamat maastokuolemat saavat suhteessa määräänsä suuren huomion. Yhdeksi vertailukohteeksi otin liikennekuolemat. Määrä ja toistuvuus kai turruttaa. Jokaisen henki kai pitäisi olla yhtä arvokas?

Vai saako mielikuva pimeässä metsässä menehtyvästä ihmisestä mielikuvituksen liikkeelle. Miksi se mielletään yleensä synkäksi?

Itse asiassa komppaan Myllykosken Pekkan R.I.P. sopusuhtaista käsitystä ihmisen suhteesta luontoon ja sen olen myös vaimolle kertonut. Kun kerran aikani tulee täyteen niin mielellään lähtisin Pekan laulun sanoin:

"…
maalikyliin vai maaemon syliin nukkuisinko lauluun tunturituulen.
Ehkä tahtoisinkin kuolla kairaan.
Ehkä tahtoisinkin kuolla kairaan.
Kun auringolta haavat hehkun sisälleen saavat, halaan jokivarren jykevintä honkaa.
Pois on rinnasta sappi, röökissäkin maistuu happi.
Vain olla.
Kuinka tämän laista onkaan.
Voisin vaikka kuolla kairaan. Tänne.
Voisin vaikka kuolla kairaan.
Eli jos mä lähden salaa, enkä ajallaan palaa ja mun pelätään kadonneen metsiin.
Huomioikaa se fakta, että voi olla fakta, älkää todellakaan ruvetko mua etsiin.
Ehkä halusinkin kuolla kairaan.
Ehkä halusinkin kuolla kairaan.
Sillä Vongoivaa valtavampaa hautapaatta tuskin saaneet ovat Ramses tai Stalin.
Oisi hautani taivaalla jalo muistolaatta, että elämisen kiertoa vaalin.
Siis korpin tai kotkan, jos siivillään näätte, tai jos Repoaavan rantoja tsekkaan
Te ystävät kalliit, jotka tänne jäätte, ehkä näette myös palasen Pekkaa.
Joka tahtoisin kuolla kairaan.
Joka tahtoisin kuolla kairaan.
Joka tahtoisin kuolla kairaan.
Joka tahtoisin kuolla kairaan."
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
hannes
Viestit: 11706
Liittynyt: 12 Tammi 2006 10:06

Viesti Kirjoittaja hannes »

Varmaan siinä vaiheessa olotila helpottuu kun hypotermia iskee ja ihminen alkaa riisua vaatteitaan. Mitään romanttista en näe sitä edeltävinä päivinä kun on hädissään, kylmissään, märkänä, viimeiseen asti apua toivoen.
IkiHonka
Viestit: 5848
Liittynyt: 11 Tammi 2006 23:42
Paikkakunta: Hundrakommun

Viesti Kirjoittaja IkiHonka »

^ Ei kuolemisessa mitään romantiikkaa olekaan, mutta ei sitä ole sairaalan letkuissakaan. Kuolemaa ei enää nähdä luonnollisen osana elämää, kun se pääsääntöisesti hoidetaan laitoksissa, jos vaan mahdollista.

P.S. Aika yksioikoinen näkemys sinulla kuolemaa edeltävästä säästä. En tarkoita, etteikö se voisi tuonlainen olla, mutta joka kerta ja monta edeltävää päivää? Tulee mieleen vanhojen suomileffojen tehosteet.

Tulee se kuolema toisinaan nopeastikin, kuten esim. tuttu kaveri suunnistuskisoissa. Hieno ja nopea lähtö. Pitkä elämä takana.
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
Reissu Pete
Viestit: 717
Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49

Viesti Kirjoittaja Reissu Pete »

http://www.pelastustoimi.fi/tietopankki/tilastot

IHMISEN PELASTAMISTEHTÄVÄT 2008 - 2016

Maastosta 283, 290, 314, 284, 313, 383, 362, 416, 455

Että, kyllä ihmisten pelastaminen maastosta ilmeisesti on lisääntynyt. Trendi on kääntynyt nousuun jo oikeastaan 2013.

Tosin tässä voi olla tilastoharhaa, mikäli jokin tilastoinit on siirretty maastosta etsimiseen mukaan tai jokin muu vastaava syy. Toisaalta tuo pelastustoimen tilastointi ja etenkin sen esitysmuoto näyttää niin konservatiiviselta, että tuskin muutoksia tilastoinnissa on tehty.
Avatar
seppo
Viestit: 2903
Liittynyt: 17 Tammi 2006 22:49
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja seppo »

^Tilastointi on muuttunut vuonna 2004.

Katso: tuolta sivulta 165 ja tuolta sivulta 24.

2004 - 2007 luvut olivat 203, 217, 221 ja 272
Reissu Pete
Viestit: 717
Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49

Viesti Kirjoittaja Reissu Pete »

Eli vuoden 2004 jälkeen tilastot osoittavat, että pelastuslaitoksen maastoetsinnät ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisten 12 vuoden aikana.
Myös puhelinten kuuluvuus ja laatu ovat kehittyneet "jonkun verta" sitten vuoden 2004. Eli mitä tuosta sitten osaa päätellä?
Ainakin sen, että viimeisten parin vuoden aikana on jonkinlaista piikkiä havaittavissa.
AnttiH
Viestit: 1327
Liittynyt: 06 Kesä 2006 19:29
Viesti:

Viesti Kirjoittaja AnttiH »

TREKKING kirjoitti:
Pertti Kurki kirjoitti: Peltolat. Taitavinkin suunnistaja voi tehdä kuprun, joka johtaa vakaviin seurauksiin, jos asenne ei ole kohdallaan. Omien kykyjen ja taitojen raaka yliarvio.
Tuosta voi myös olla sitä mieltä, että kyseessä oli reilunpuoleinen (jo etukäteen) luonnonvoimien aliarviointi ja huomiominen. (Ei kai kukaan oikeastaan kuvittele voittavansa luontoa aina ja joka tilanteessa.)
Voisiko joku valottaa? En tunne tapausta.
AnttiH
Viestit: 1327
Liittynyt: 06 Kesä 2006 19:29
Viesti:

Viesti Kirjoittaja AnttiH »

Kiitos! Muistan nyt tapauksen. Eihän tälle voi oikein muuta tehdä, kuin pudistella päätä.

EDIT: Hesarin juttu aiheesta oli uusi. Kirjoittaja ilmeisen tilanteeseen ja olosuhteisiin vieras. Teksti oli ärsyttävän ihannoivaa.

EDIT2: IS:n jutun lukeminen jäi otsikkoon, jossa kerrottiin "Varustus ja rautainen kunto pelastivat".
AnttiH
Viestit: 1327
Liittynyt: 06 Kesä 2006 19:29
Viesti:

Viesti Kirjoittaja AnttiH »

Kommentoin tuohon Peltoloiden keissiin lyhyesti, jos joku saa tästä ajatuksia.

Heidän tapauksessaan a) kännykästä ja b) GPS:stä loppuivat akut.

Alla lyhyesti faktoja.

Teltta 5000g.

iPhone 114g
Vanha nokialainen 110g
Vara-akku ehkä 40g
GPS + 2xAA 253g (Garmin 62s: voi käyttää riisumatta kintaita kädestä)
Sat-puhelin 382g
Vara-akku ehkä 80g
PLB1-hätälähetin 147g
Virtapankki / kpl 120g (Jupio 4200 mAh)
Varakompassi 47g (Suunto M3)
AA-paristo / kpl 26g

Keliarvio 0g. Oman kokemukseni mukaan 20m/s tuulessa on erittäin vaikea seurata maastonmuotoja, suuntaa ja tuollainen tuuli kuluttaa hyvin tehokkaasti.
Avatar
OS
Viestit: 8353
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

dailymail kirjoitti:^Kaikkia noita kolmea syytä yhdistää kuitenkin se, että riskit - joko tiedostetut tai tiedostamattomat - ovat toteutuneet.
Kuinkahan paljon on niitä tapauksia, että riskien toteutumisesta huolimatta ollaan selvitty ihmisten ilmoille, juuri ja juuri?
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

OS kirjoitti:
dailymail kirjoitti:^Kaikkia noita kolmea syytä yhdistää kuitenkin se, että riskit - joko tiedostetut tai tiedostamattomat - ovat toteutuneet.
Kuinkahan paljon on niitä tapauksia, että riskien toteutumisesta huolimatta ollaan selvitty ihmisten ilmoille, juuri ja juuri?
Hyvä kysymys. Ja kuinka paljon on sellaisia, jotka riskien toteutumisesta huolimatta ovat selviytyneet suhteellisen hyvässä kunnossa.

Ja mitä ovat ne olosuhde- ja muut tekijät, jotka näitä kolmea porukkaa - ei selvinneitä, nippa nappa selvinneitä ja melko hyvin selvinneitä - erottaa toisistaan.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Pertti Kurki
Viestit: 1571
Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36

Viesti Kirjoittaja Pertti Kurki »

dailymail kirjoitti:
OS kirjoitti:
dailymail kirjoitti:^Kaikkia noita kolmea syytä yhdistää kuitenkin se, että riskit - joko tiedostetut tai tiedostamattomat - ovat toteutuneet.
Kuinkahan paljon on niitä tapauksia, että riskien toteutumisesta huolimatta ollaan selvitty ihmisten ilmoille, juuri ja juuri?
Hyvä kysymys. Ja kuinka paljon on sellaisia, jotka riskien toteutumisesta huolimatta ovat selviytyneet suhteellisen hyvässä kunnossa.

Ja mitä ovat ne olosuhde- ja muut tekijät, jotka näitä kolmea porukkaa - ei selvinneitä, nippa nappa selvinneitä ja melko hyvin selvinneitä - erottaa toisistaan.
Päätä voi laittaa pensaaseen. Ja uskoa että kaikki on loppujen lopuksi ihan OK.
Kuvailutulkki
Aaro
Viestit: 3197
Liittynyt: 12 Tammi 2010 16:30

Viesti Kirjoittaja Aaro »

Pertti Kurki kirjoitti:
dailymail kirjoitti:
OS kirjoitti: Kuinkahan paljon on niitä tapauksia, että riskien toteutumisesta huolimatta ollaan selvitty ihmisten ilmoille, juuri ja juuri?
Hyvä kysymys. Ja kuinka paljon on sellaisia, jotka riskien toteutumisesta huolimatta ovat selviytyneet suhteellisen hyvässä kunnossa.

Ja mitä ovat ne olosuhde- ja muut tekijät, jotka näitä kolmea porukkaa - ei selvinneitä, nippa nappa selvinneitä ja melko hyvin selvinneitä - erottaa toisistaan.
Päätä voi laittaa pensaaseen. Ja uskoa että kaikki on loppujen lopuksi ihan OK.
Kun riski kaikesta huolimatta, niinkuin itse kullekin voi, realisoituu kyllin vakavasti niin useimmiten pienimmin vaurioin ja kustannuksin (yhteiskunta) selvittäisiin satelliittipaikantimen hätäviestillä. Kun paikka tiedetään, apu saadaan useimmiten (säävaraus) riittävän nopeasti paikalle. En halua tietenkään poissulkea kaikkea muuta ongelmin varautumista, mutta tarpeellisen avun saanti pahassa tilanteessa tuntuu muuten usein turhan epävarmalta.
Vastaa Viestiin