Vanhat ei niin hyvät retkeilytaidot ja -neuvot

Firelake
Viestit: 73
Liittynyt: 16 Huhti 2006 19:43

Vanhat ei niin hyvät retkeilytaidot ja -neuvot

Viesti Kirjoittaja Firelake »

Itselläni on kovasti mielenkiintoa ja arvostusta menneiden vuosikymmenien ja vuosisatojenkin erä- ja retkeilyperinteisiin ja -taitoihin, mistä löytyy edelleen ammennettavaa nykyajan kulkijallekin.

Kuitenkin vanhempaa kirjallisuutta lukiessa pistää välillä silmään ohjeet tai neuvot, joista luonnolisesti aika on selkeästi ajanut ohi tai jotka vaikuttavat nykytiedon valossa olevan aivan väärässä ja olleen jopa vahingollisia noudattajalleen. :?

Tai on myös mahdollista, että itselle näin nuoren sukupolven edustajana, ei vain ohjeiden takana oleva logiikka aukea, joten mielellään sivistäisin itseäni lisää.

Alla muutama esimerkki nyt luettavana olevasta teoksesta:

Ilmari Vainio, Partiopoikain käsikirja, 1923
Janon tuska kuumina päivinä johtuu monta kertaa muusta kuin suoranaisesta janosta, kuten S. Karpio huomauttaa. Kurkkuun on kerääntynyt kaikenlaista limaa ja pölyä. Ne kutkuttavat, jolloin luulee kovankin janon olevan. Kun juodaan, on siis huljutettava suu puhtaaksi moskasta, jolloin janontuska menee ohi sangen pienellä vesimäärällä. On juotava kohtuullisesti. Mitä enemmän juo, sitä enemmän hikoilee ja sitä enemmän täytyy taaskin juoda. Ei tarvinne huomauttaa, että kuumissaan olevalle ruumiille jääkylmä vesui on vaarallista nautintoa.
Uimisessa on kiusaus suuri tuhansien järvien maassa. Täytyy kuitenkin hillitä itsensä ja tyytyä pariin kertaan päivässä. On myös varottava menemästä hiestyneenä veteen.
Tuohon vähään juomiseen törmäsin myös toisessa teoksessa - muistaakseni Retkeilyn oppaassa vuodelta -37. Täytyy tarkistaa tuo vielä.

Mitä esimerkkejä muille tulee mieleen? Entä minkälaisia virheellisiä käsityksiä vanhentuneiden ohjeiden takana on ollut esim. ihmiskehon toiminnasta?


omat polut
Viestit: 4205
Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja omat polut »

Juoda ei tietenkään kannata enempää kuin on oikeasti tarpeen, tarpeenarvioinnin ratkaisee kokemus. Liika juominen aiheuttaa vain haittoja, herkempää hikoilua, turhaa virtsaamistarvetta niin päivällä kuin etenkin yöllä jne. Myös juomisen ajoitus on tärkeää, runsaammin pitäisi juoda vasta juuri kun on lähdössä liikkeelle, ei etukäteen jolloin turha virtsanmuodostus ehtii alkaa.
cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Viesti Kirjoittaja cobbo »

Pelkän veden juomisesta runsaasti hikoillessa tulee herkästi suolojen puute. Jossain vaiheessa päivää huomaa veden tulevan suoraan läpi rakosta, vaikka olettaisi että janontunne tarkottaisi sitä että kehon vesivarastoja pitäisi täydentää ulosvirtsauksen sijasta. Kevyesti suolattu urheilujuoma tms. ei tätä tee, ja sillä on hyvä tankata esim. illalla leirissä koska neste oikeasti jää sisälle eikä vain juoksuta yöllä pusikossa.

Sinällään ei tuo vinkki ihan hullulta kuulosta, mutta siinä ei vain mainita mitään suolan nauttimisen tärkeydestä.
Capella
Viestit: 370
Liittynyt: 18 Marras 2014 10:55

Viesti Kirjoittaja Capella »

Siis helteellä retkieväiden seassa on tietenkin sipsejä sopivaksi mössöksi murskattuna, josta voi ottaa vähän veden kera.
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Miksi niitä pitäisi murskata mössöksi? Kun Ylhäisten leipä vielä oli sitä alkuperäistä, söin aina välillä palan vauhdissa. Se oli sopivan suolaista. Ja vettä päälle. Näkkileivän suutuntuma on sopivan karhea, eikä se kuivuudestaan huolimatta kuivaa suuta.

Kunnon näkkärin puutteessa pitää nyt käyttää varrasleipää.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Firelake
Viestit: 73
Liittynyt: 16 Huhti 2006 19:43

Viesti Kirjoittaja Firelake »

Hyviä kommentteja tullut.

Partiokirjan ainakaan ko. nälkää ja janoa käsittelevässä kappaleessa ei toisaalta käsitelty ollenkaan nestehukan vaaraa. Mielestäni nykyaikana riittävän juomisen tarvetta korostetaan enemmän.

Mutta sitten se toinen samankaltainen ohje:

Retkeilyn Opas, 1937

Kokenut retkeilijä välttää aina kylmien juomien tai suolaisten ruokien syömistä. Mainitunlaiset juomat aiheuttavat pitkäaikaisen yskän ja ruoat koko loppumatkan kestävän kiusallisen janon. Kokenut patikoitsija tietää, että varsinkin lämpimänä aikana vesi ei ole sitä varten, että juotaisiin janon sammuttamiseksi, vaan sillä ainoastaan huuhdellaan kurkusta pölyt ja kuivan tunne pois ja sylkäistään sitten suusta pois. Runsas veden tai virvoitusjuomien nauttiminen retkellä vie varmasti vedon pois, jopa joskus siinä määriin, että retkestä ei enää tahdo tulla mitään äärettömän ja äkillisen uupumuksen vallatessa tarpojan. Hiukan janoa kärsimällä ja välillä suuta kostuttaen sitruunalla tai appelsiinilla selviää kuuminakin päivinä tuhoisaksi käyvästä juomisesta.
Tietysti tekstien "kohtuullinen", "runsas" ja "hiukan" ovat epätarkkoja ilmauksia, joten jää vähän auki mitä kirjoittajat ovat tarkalleen tarkoittaneet.

Entäpä tuo hiestyneenä uimaan meno? Enpä ole ajatellut siinä piilevän vaaroja, mutta olenko väärässä? :)
Firelake
Viestit: 73
Liittynyt: 16 Huhti 2006 19:43

Viesti Kirjoittaja Firelake »

Talviretkeilyyn liittyen voisi nostaa esiin pakkasvoiteiden käytön ja paleltumien hieromisen lumella. Kumpaakaan ei käsittääkseni enää suositella.
Metsän Omena
Viestit: 3037
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

70 vuotta sitten retkeilyopas neuvoi leiripaikan valinnan suhteen tärkeäksi seikaksi maasäteilystä vapaan sijainnin. Tai nukkuma-asennon kanssa säteilyn huomioonottamisen. Liian voimakas veto on käytännöllisintä havaita tietenkin haaravitsalla, mutta myös pohjaveden pinnan silmämääräinen arvuuttelu käy päinsä ja ajaa saman asian. Saman aikakauden amerikkalainen opas neuvoo leiripaikasta muun muassa sen ettei leiriänsä tule missään nimessä pystyttää solaan heti tuulensuojan puolelle. Pidin tätäkin neuvoa hölynpölynä kunnes itse koin erään kerran Etelä-Ranskassa haahuilessani miksi ei. Voimakas yhtäjaksoinen tuuli vuorisolan ylitse sai katveessa aikaan jonkinlaisen matalan huminan. Vesi kattilassa vaappui, olo oli kertakaikkiaan outo ja uni teltan siimeksessä levoton. Heräilin kaikkialle tunkeutuviin eri taajuisiin humahduksiin. Mitä ilmeisimmin infraääniä, joista matalimmat eivät ylitä ihmisen kuulokynnystä, mutta vaikuttavat muutoin kaikin tavoin.
Capella
Viestit: 370
Liittynyt: 18 Marras 2014 10:55

Viesti Kirjoittaja Capella »

Pepi kirjoitti:Miksi niitä pitäisi murskata mössöksi?
No siis sillä tavalla, että ne ei vie niin kamalasti tilaa. Ei nyt ihan jauhoksi saakka :D
tst
Viestit: 6534
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

Ensimmäinen muistamani otsikon mukainen neuvo vanhemmilta pojilta oli että jos kyy (meillä silloin kyykki) puree niin hampaan jälkien väliin on tehtävä puukolla viilto ja siitä on jonkun imettävä myrkky pois. Sen jälkeen piti repiä pitkistä ja siihen aikaan aina valkoisista alushousuista, joita muuten käytettiin kesät talvet, side haavan päälle. Olin henkisesti valmistautunut tuohon koska muistan tuon käskyn niin hyvin, mutta onneksi sitä ei intiaanileikeissä koskaan tarvittu. Joskus kyllä revittiin noista pitkistä kalsareista side haavan päälle. :) https://yle.fi/uutiset/3-7318919
luuppi
Viestit: 5544
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

Metsän Omena kirjoitti:70 vuotta sitten retkeilyopas neuvoi leiripaikan valinnan suhteen tärkeäksi seikaksi maasäteilystä vapaan sijainnin. Tai nukkuma-asennon kanssa säteilyn huomioonottamisen. Liian voimakas veto on käytännöllisintä havaita tietenkin haaravitsalla, mutta myös pohjaveden pinnan silmämääräinen arvuuttelu käy päinsä ja ajaa saman asian. Saman aikakauden amerikkalainen opas neuvoo leiripaikasta muun muassa sen ettei leiriänsä tule missään nimessä pystyttää solaan heti tuulensuojan puolelle. Pidin tätäkin neuvoa hölynpölynä kunnes itse koin erään kerran Etelä-Ranskassa haahuilessani miksi ei. Voimakas yhtäjaksoinen tuuli vuorisolan ylitse sai katveessa aikaan jonkinlaisen matalan huminan. Vesi kattilassa vaappui, olo oli kertakaikkiaan outo ja uni teltan siimeksessä levoton. Heräilin kaikkialle tunkeutuviin eri taajuisiin humahduksiin. Mitä ilmeisimmin infraääniä, joista matalimmat eivät ylitä ihmisen kuulokynnystä, mutta vaikuttavat muutoin kaikin tavoin.
tst oli loytanyt Siperian retkikuntamysteeriin (ja yo.) liittyen taman:
"Retki lehdessä 9/2016 on myös maininta Kármánin pyörreradasta: (haku: voiko pelkoon kuolla retki lehti) "Donnie Eichar esittää vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan Dead Mountain mielenkiintoisen teorian haastateltuaan useita tutkijoita. Retkikunta oli vahingossa pystyttänyt telttansa paikkaan, joka altisti heidät harvinaiselle luonnonilmiölle. Vuoren huipun yli puhaltanut myrsky olisi voinut saada aikaan Kármánin pyörreratana tunnetun ilmiön, jossa syntyy voimakkaita tuulenpyörteitä. Niiden aiheuttama ääni olisi vastannut ohi kulkevaa tavarajunaa. Lisäksi pyörteet olisivat todennäköisesti saaneet aikaan myös kuuloalueen alapuolelle jääviä infraääniä. Niiden vaikutukset tunnetaan huonosti, mutta yhdessä kokeellisessa tutkimuksessa osoitettiin, että infraäänet saavat aikaan levottomuutta, pahoinvointia, kylmiä väreitä, surua, hermostuneisuutta ja silkkaa pelkoa. Kun keho aistii jotain, mitä korva ei kuule, syntyy aavemaisia kokemuksia."
luuppi
Viestit: 5544
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

Tama ei ole kirjoista, mutta Kashmirissa jo illan pimentyessa tupsahti leiripaikalle puolijoukkue heidan vuoristojaakareitaan. En heti vaantaytynyt sinne,mutta kun nain etta tulet oli tehty ja ruokailu meneillaan, kavin jututtamassa heidan lutiaan.
- kaikenlaista puhuttiin, mutta han neuvoi ihan vakavalla naamalla, etta kuumalla ilmalla pitaa syoda kuumaa (mausteista) ruokaa, niin hikoilee vahemman??
Savolainen
Viestit: 396
Liittynyt: 04 Heinä 2008 22:29

Viesti Kirjoittaja Savolainen »

Viimeksi muokannut Savolainen, 15 Touko 2019 07:58. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Firelake
Viestit: 73
Liittynyt: 16 Huhti 2006 19:43

Viesti Kirjoittaja Firelake »

tst kirjoitti:Ensimmäinen muistamani otsikon mukainen neuvo vanhemmilta pojilta oli että jos kyy (meillä silloin kyykki) puree niin hampaan jälkien väliin on tehtävä puukolla viilto ja siitä on jonkun imettävä myrkky pois. Sen jälkeen piti repiä pitkistä ja siihen aikaan aina valkoisista alushousuista, joita muuten käytettiin kesät talvet, side haavan päälle. Olin henkisesti valmistautunut tuohon koska muistan tuon käskyn niin hyvin, mutta onneksi sitä ei intiaanileikeissä koskaan tarvittu. Joskus kyllä revittiin noista pitkistä kalsareista side haavan päälle. :) https://yle.fi/uutiset/3-7318919
Partiopoikain käsikirja kertoo haavan polttamisen tai myrkyn pois imemisen lisäksi käyttämään ammoniakkia paikallisesti. Sisäisesti sitten maitoa, vahvaa kahvia tai konjakkia. :)

Ensiavun osalta löytyy sen verta paljon vanhentunutta tietoa tuostakin kirjasta, että niitä kaikkia on varmaan turha käydä läpi.
luuppi
Viestit: 5544
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

joskin tulitikkuja... ja oman reissun loppua kohden: kynttiloita, sinolia, kahvia? (ei ruokaa)
Vastaa Viestiin