Ueli Steck putosi Nepalissa.

Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Ueli Steck putosi Nepalissa.

Viesti Kirjoittaja TREKKING »



Kyllä Siperia opettaa!
Inari74

Viesti Kirjoittaja Inari74 »

Näinhän siinä lopulta käy, tulee se ensimmäinen ja viimeinen lipsahdus :(
Avatar
jalmari
Viestit: 520
Liittynyt: 15 Maalis 2006 01:37
Paikkakunta: Pori
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jalmari »

Swiss machinen edesottamuksia oli kyllä mielenkiintoista seurata.
Mm Annapurnan kiipeäminen yksin ja todella nopeasti. Hänen kiipeilytyylinsä Oli kyllä haasteellinen. Korkealla vaan riittää se yksi lipsahdus
Siellä se hernes toveriaan ehtii mutta turhaa on työnsä.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

jalmari kirjoitti:Swiss machinen edesottamuksia oli kyllä mielenkiintoista seurata.
Mm Annapurnan kiipeäminen yksin ja todella nopeasti. Hänen kiipeilytyylinsä Oli kyllä haasteellinen. Korkealla vaan riittää se yksi lipsahdus
Eikä se oma lipsahdus ole vuorilla edes ole ainut tapa epäonnistua, kun liian moni asia on aivan puhtaasti tuuristakin kiinni, kuten lumi- / jäävyöryt, rapautuminen, äkilliset säämuutokset ja muut vastaavat seikat, yleensäkin kaikki olosuhteet.
Annapurnallahan sanoi ottaneensa liikaakin riskejä ja tajunneensa, että kuolemakin voi olla edessä.... vaan kun se vietti oli suurempi.
Kyllä Siperia opettaa!
Heksa
Viestit: 1200
Liittynyt: 22 Tammi 2006 09:51
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Heksa »

Inari74 kirjoitti:.. ensimmäinen ja viimeinen lipsahdus :(
Ei ollut edes ensimmäinen lipsahdus. Joltain kanavalta tuli muutama kuukausi sitten dokumentti Steckin kolmesta ennätysnoususta Alpeilla. Yhdellä noista kolmesta oli jossain vaiheessa livennyt ja pudonnut muutaman metrin, mutta onnekkaasti tasaiselle lumelle. Ei ollut paljoa hidastanut, ja teki uudet nopeusennätykset jokaiselle. Selitti dokumentissa että tuo lipeämispaikka oli turvallinen, jossa sai ottaa riskiä, ja piti tapahtunutta vain todisteena oman toimintansa oikeellisuudesta...

Onko liian raadollista kysyä, että kumpaa pitäisi arvostaa enemmän, elossa olevaa vai huimiin suorituksiin yltänyttä vuorikiipeilijää? Ehkä on eli en kysy, kun on ikävä tapaus joka tapauksessa.
Inari74

Viesti Kirjoittaja Inari74 »

Veikka Gustafsson taisi päästä Annapurnalle vasta kolmannella yrityksellään jos en väärin muista. Jollain yrityksellä hänen ja huipun välissä olisi ollut enää lyhyt ja helppo osuus etelään viettävää rinnettä. Veikka päätti kuitenkin luovuttaa liian suuren lumivyöryriskin vuoksi. Tällaiset päätökset erottavat elossa olevat kiipeilijät kuolleista hyvin pitkälti.
Korpijaakko
Viestit: 6935
Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
Paikkakunta: Etelä-Karjala
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Korpijaakko »

Heksa kirjoitti: - -
Onko liian raadollista kysyä, että kumpaa pitäisi arvostaa enemmän, elossa olevaa vai huimiin suorituksiin yltänyttä vuorikiipeilijää? Ehkä on eli en kysy, kun on ikävä tapaus joka tapauksessa.
Jokainen valitsee arvostuksensa perusteet itse. Omasta mielestäni se kuoleeko vai ei harrastuksensa - tai työnsä - parissa ei ole omasta mielestäni keskeinen arvostuksen peruste. Eikä suoritusten suuruus ja hengissä selviäminen ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Se miten on elänyt (ja ehkä myös miksi) on paljon tärkeämpää.

"I can no longer do what I want, and I am aware of it, but I still can lead a life, which makes me feel happy and content in the evenings."

Kepeät mullat Herra Steckille.
Heksa
Viestit: 1200
Liittynyt: 22 Tammi 2006 09:51
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Heksa »

Korpijaakko kirjoitti:Eikä suoritusten suuruus ja hengissä selviäminen ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.
Olen samaa mieltä, esimerkiksi yllämainittu VG pystyi molempiin. Hänellä oli kuitenkin analyyttinen suhtautuminen toimintaan, eli riskien järkevyyttä pohdittiin varsin tarkasti. Sellaista toimintaa arvostan itse, enemmän kuin tunteiden ja vaistojen perusteella tehtyjä päätöksiä, joita maailma tuntuu olevan täynnä.

Voimaa Ueli Steckin omaisille, jotka jäävät elämään tämän asian kanssa.
akallio
Viestit: 2061
Liittynyt: 18 Elo 2010 14:20

Viesti Kirjoittaja akallio »

Heksa kirjoitti: Olen samaa mieltä, esimerkiksi yllämainittu VG pystyi molempiin. Hänellä oli kuitenkin analyyttinen suhtautuminen toimintaan, eli riskien järkevyyttä pohdittiin varsin tarkasti. Sellaista toimintaa arvostan itse, enemmän kuin tunteiden ja vaistojen perusteella tehtyjä päätöksiä, joita maailma tuntuu olevan täynnä.
Kun puhutaan kasitonnisten kaltaisista korkean riskin ympäristöistä, niin sattuma nousee selityksistä tärkeimmäksi ja olisin hieman varovainen lopputulosten jälkikäteisen rationalisoinnin suhteen.
omat polut
Viestit: 4206
Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja omat polut »

Veikkahan teki tuon usein, että kääntyi melko lähellä huippua takaisin, ja eikun uusi yritys. Kertoo kyllä hienosta pyrkimyksestä edes jonkinlaiseen riskitason hallintaan, riskittömäksihän noita touhuja ei saa.
Sveitsiläinen taas pyrki äärimmäiseen nopeuteen, hyväksyi tämän tuomat lisäriskit, jotka sitten toteutuivat.
akallio
Viestit: 2061
Liittynyt: 18 Elo 2010 14:20

Viesti Kirjoittaja akallio »

Mutta esimerkiksi 2015 kuoli melkoinen määrä ihmisiä Everestin perusleirissä. Joukossa oli varmasti paljon takaisin kääntyjiä ja riskejä punnitsevia. Kasitonniset vuoret ovat vaarallinen ympäristö, jossa oleskelu ja liikkuminen johtavat moniin hallitsettomiin riskeihin.

Ihmisillä on taipumus toisaalta ajan myötä selittää tapahtumia enemmän ja enemmän valintojen seurauksena eikä sattumana tai hyvänä tuurina, ja toisaalta myös selittää toisten ihmisten asioita enemmän valintojen kuin sattuman kautta. Siksi koitan tässä muistutella siitä sattuman isosta roolista.

On myös vaikea sanoa, että kumpi on turvallisempi: painaa huipulle ja jättää vuori rauhaan loppuelämäkseen, vai kääntyä ja palata ensi vuonna uudelleen altistumaan ympäristön riskeille. Samuli Mansikka koki K2:lle kiipeämisen vaarallisena ja oli iloinen, että hänen ei tarvitse sinne enää koskaan palata. En tiedä olisiko ollut turvallisempi kääntyä takaisin ja palata ensi vuonna uudelleen, todennäköisesti ei. Hän jatkoi matkaansa seuraavalle kasitonniselle ja jäi sille tielle.
omat polut
Viestit: 4206
Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja omat polut »

akallio kirjoitti:Mutta esimerkiksi 2015 kuoli melkoinen määrä ihmisiä Everestin perusleirissä. Joukossa oli varmasti paljon takaisin kääntyjiä ja riskejä punnitsevia. Kasitonniset vuoret ovat vaarallinen ympäristö, jossa oleskelu ja liikkuminen johtavat moniin hallitsettomiin riskeihin.

.
Juuri noihin satunnaisiin riskeihin viittasin kun totesin ettei homaa saa täysin riskittömäksi, tämähän myös osa lajin viehätystä.
Avatar
Kaarle Suurehko
Viestit: 1778
Liittynyt: 22 Joulu 2011 19:26

Viesti Kirjoittaja Kaarle Suurehko »

Onko suotavampaa ottaa suurempia riskejä silloin kun on riskin suhteen vähemmän menetettävää? Tätä tuli kerran pohdittua kun oli kuolemansairaan kanssa matkassa. Toisen on vaikea omasta riskivinkkelistään puntaroida toisen elämän riskienhallintaa. Joku voi pitää huonoimpana vaihtoehtona vaikkapa riskitöntä varman päälle elämää ja vaihtaisi sen mihin vain. Varman päälle eläjän vinkkelistä se näyttää riskien suhteen tyhmältä. Ja päin vastoin. Kukin punnitsee oman elämänsä riskit tekemisiinsä nähden itselleen ja lähimmäisilleen sopiviksi.
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

Kaarle Suurehko kirjoitti:Onko suotavampaa ottaa suurempia riskejä silloin kun on riskin suhteen vähemmän menetettävää? Tätä tuli kerran pohdittua kun oli kuolemansairaan kanssa matkassa. Toisen on vaikea omasta riskivinkkelistään puntaroida toisen elämän riskienhallintaa. Joku voi pitää huonoimpana vaihtoehtona vaikkapa riskitöntä varman päälle elämää ja vaihtaisi sen mihin vain. Varman päälle eläjän vinkkelistä se näyttää riskien suhteen tyhmältä. Ja päin vastoin. Kukin punnitsee oman elämänsä riskit tekemisiinsä nähden itselleen ja lähimmäisilleen sopiviksi.
Niinpä, ellei arvosta elämäänsä eikä usko muidenkaan sitä tekevän, on kuoleman riskin hinta ehkä paljon pienempi kuin suorittamatta jääneen suorituksen.

Kuolemansairaat kyllä mielestäni yleensä arvostavat jäljellä olevaa elämäänsä, mutta kun tilaisuuksia tehdä asioita alkaa olla vähän, voi tekojen arvo nousta merkittävästi. Toisaalta ellei ole hyväksynyt sairauttaan, myös katkeruus ja viha voi ajaa ihmistä riskeihin...
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
MrKnowItAll
Viestit: 137
Liittynyt: 16 Tammi 2021 18:46
Paikkakunta: Espoo

Re:

Viesti Kirjoittaja MrKnowItAll »

akallio kirjoitti: 02 Touko 2017 12:44 Mutta esimerkiksi 2015 kuoli melkoinen määrä ihmisiä Everestin perusleirissä. Joukossa oli varmasti paljon takaisin kääntyjiä ja riskejä punnitsevia. Kasitonniset vuoret ovat vaarallinen ympäristö, jossa oleskelu ja liikkuminen johtavat moniin hallitsettomiin riskeihin.
Everestin perusleiri on melko kaukana seinämistä ja siellä on todella harvoin leiriin asti yltäviä lumivyöryjä (neljästi olen käynyt paikalla tai ihan nurkalla, myös yöpynyt siellä). Joskus harvoin sellaistakin sattuu. Hieman vastaava tapaus kävi Pangassa Gokyoon menevän polun varressa, jossa kukaan ei olisi odottanut lumivyöryä. Lunta tuli Khumbun alueella useita metrejä yhdessä päivässä ja loiva rinne vyöryi haudaten jakkinavettaan hakeutuneen japanilaisseurueen ja heidän nepalilaisen henkilökuntansa, 25 henkeä kaikkiaan.

Paikalla on nykyään pronssilaatta jossa sanotaan heidän kuolleen "rakastamiensa vuorten keskellä ja rakkaudesta vuoriin". Tuskin nepalilaiset siellä olivat vuorirakkaudesta vaan ihan puhtaasti rahasta. Ei vain olisi kovin romanttista sitä suoraan sanoa.
Vastaa Viestiin