5 viikkoa Andien vuoristossa

[Janne Pyykkö]

Moi. Retkeilin Chilen ja Argentiinan Andeilla vuonna 2012. Kirjoitin siitä silloin edelliseen blogiin paljon juttuja, mutta kaikki kuvat katosivat. Koostin nyt nuo hienot retket uudestaan nettiin sillä periaatteella, että kun tuon lukee, tajuaa millaisia Etelä-Amerikan patikoinnit ovat.



Tästä lukemaan.

[luuppi]

Kiitos kovasti, kun laitoit noin yksityskohtaisen tarinan... kay jo kasikirjasta.

Ja hienoja kuvia! Kun taalla ei taida olla Andit ketjua ennestaan, niin tuhkassa tallaamisesi ja vaikea lumipatikointi kertomuksina toivat mieleen oman kokemuksen Ecuadorissa. Ekapaivana kaikki meni hyvin ja villikoiratkin havisivat kun tarpeeksi korkealle paastiin. Vuorikiipeilykerhon refugiolta oli enaa 400m kartiomaisen tulivuoren huipulle. Mutta siita ei tullutkaan sitten mitaan, kun aamulla heratessa nakyi 10 cm uutta lunta.

Kun koko vuori oli monien purkausten jaljilta hienon tuhkan peittama ja lumi alkoi auringon paisteen myota sulaa, niin alas piti tulla valilla melkein pers'luisua... ja sitten oli tuhkaa joka paikassa. Toisin kuin kuvissasi se oli valitettavasti myos markaa.

Kanoottimiehille Ecuadorissa on Amazonin latvajoet (ja viidakko) bonuksena. Tosin ne virtaavat niin nopeasti, etta paikallisissa kanooteissa on 80 hp alavirtaan ja toinen vieressa varalla ylavirtaan kulkua varten. Ei siella silloin ollut (intiaanien lisaksi) kuin sotilaita ja oljymiehia. Em. koneisiin sai tosin sivilistitkin ostaa paikan; kylla valuutta kelpaa.

Reittisi kattamat alueet ja Ecuador taitavatkin olla turvallisimmasta paasta Et. Amerikassa kulkijoille.

[Janne Pyykkö]

Kiitos vastauksesta luuppi ja oman kertomuksen jakamisesta. Voin hyvin kuvitella kertomasi olosuhteet, huh, on ollut pelottavan hurja reissu!

Hankalaa tässä on, ettei suomalaisilla ole kokemusta tulivuorista, mitkä ovat riskit? Olin kerran Jaavalla Merapi-tulivuorella viikko purkauksen jälkeen, jossa oli kuollut ihmisiä pyroklastisessa tuhkapilvessä. Maksoin oppaalle, jonka kanssa kipusimme vuoren sitä puolta, jossa purkaus ei ollut ollut voimakkain. Minun silmin se oli vain patikointia, oppaalle maisema oli täysin uusi ja outo, mutta menimme silti. (Mitään ihmeellistä ei sillä kertaa tapahtunut.)

Sitä olen miettinyt, miksi Jack London ei koskaan kirjoittanut tulivuorista? Hän kyllä kirjoitti kaikesta muusta, mm. etelämeren pyörremyrskyistä, Tyynen valtameren navigoinnista, hylkeenpyynnistä, kullanhuuhdonnasta sekä kesä- ja talviretkeilystä monelta kantilta, siis äärimmäisistä olosuhteista, joissa ihminen joutuu kasvotusten armottoman luonnon kanssa, joutuu nöyrtymään ja ajautuu "sankaritekoihin", loi tästä kaikesta mahtavia kirjoja. Mutta miksei koskaan kirjoittanut tulivuorista ja mihin kaikkeen ihminen joutuu vulkaanisten ilmiöiden kanssa? Vai kirjoittiko? Sinun tarinasi olisi yksi kiinnostava sivutarina, jos London olisi tällaisesta kirjoittanut.