Retkeilijät iltarasteilla

Ile
Viestit: 402
Liittynyt: 08 Heinä 2006 07:17
Paikkakunta: Roi

Viesti Kirjoittaja Ile »

En oikein ymmärrä sellaista ajatusta, että suunnistaminen veisi mahdollisuuden tarkkailla ympäröivää luontoa. Toki iltarasteilla painotus on suunnistamisessa, mutta itse olen kuitenkin ehtinyt aina mm. tarkkailemaan hillan kukintaa ja myöhemmin satoa, samoin puolukan ja mustikan satoa. Saatanpa syödäkin marjoja iltarasteilla juostessani. Usein näistä havainnoista saa sitten syksyn mittaan palkinnoksi pakasteeseen täytettä.

Vaeltaessa (pääosin liikun tosin meloen) ja muuten maastossa liikkuessani pyrin koko ajan tietämään sijaintini kohtuullisella tarkkuudella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kulkisin katse koko ajan kartassa. Kulkunopeus kävellen tai meloen on niin rauhallinen, että ei sitä ihan hetkessä kartalta tipu. Pieni vilkaisu karttaan silloin tällöin esim. 5-10-15 min välein riittää. Jos tarjolla on hyviä kohteita, joihin voi tukeutua kulkiessaan, niin helposti menee tuntikin ilman että karttaa tarvitsisi katsoa, ainakaan suunnistustarkoituksessa. Ihan toinen asia on sitten se, että minua kiinnostaa myös kauempana näkemieni paikkojen tunnistaminen. Haluan tietää minkä niminen saari tai tunturi tai vaara näkyy jossain etäämmällä. Silloin voin pysähtyä tutkimaan karttaa pidemmäksikin aikaa. Tämä on minulle olennainen osa reissun viehätystä.


Avatar
Kaarle Suurehko
Viestit: 1778
Liittynyt: 22 Joulu 2011 19:26

Viesti Kirjoittaja Kaarle Suurehko »

Avoimissa kuntosuunnistuksissa tulee käytyä kotosalla ollessa huhti-lokakuussa pari kertaa viikossa. Tarkoituksena on kunnon ja suunnistustaidon ylläpito ja kehittäminen. Silloin tulee juostua samoja välejä suoraan, vasemmalta ja oikealta reitinvalinnan vertailun vuoksi. Myös kehittämällä mielikuvan hahmotusta lukemalla karttaa vain rasteilla tai äärimmäisessä tapauksessa vain lähdössä.
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Jos suunnistaa kilpaa tai on harjoittelemassa sitä, suoritukseen on keskityttävä kunnolla. Siihen toki kuuluu tarkka ympäristön havainnointi, mutta siitä etsitään eri asioita kuin retkellä rentoutuessa. Samasta ympäristöstä ja mahdollisesti samoista välineistä huolimatta suunnistus(urheilu) ei ole retkeilyä ja päin vastoin. Jos kilpasuunnistaja vilkaisisi karttaa vain joka kymmenes sekunti, hän olisi nopeasti hukassa - tai hidas.

Koska en enää pysty kilpavauhtiseen suunnistukseen, olen toistaiseksi jättänyt myös iltarastit väliin. Suunnistuksen ja retkeilyn väliin sijoittuvan "kuntoretkeilysuunnistuksen" opettelu vie aikansa, enkä ole vielä valmis pitäytymään siinä, jos metsässä on toisen viemät rastit ja joku odottaa maaliintuloani. Retkellä ja vaelluksella pystyn mainiosti vaihtelemaan suunnistukseni intensiivisyyttä tarpeen mukaan.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Avatar
Kaarle Suurehko
Viestit: 1778
Liittynyt: 22 Joulu 2011 19:26

Viesti Kirjoittaja Kaarle Suurehko »

Pepi kirjoitti: Jos kilpasuunnistaja vilkaisisi karttaa vain joka kymmenes sekunti, hän olisi nopeasti hukassa - tai hidas.
No jaa. Julkisuudessa on esitetty erilaisia tiheyksiä. Skandinaavisessa maastossa mm. Gueorgiou, joka lukee erittäin tiheästi, keskimäärin 6sek. Esimerkiksi Valstadilla oli parhaina vuosina keskimäärin15sek. Riippuu tietenkin kartasta, maastosta ja suunnistustekniikasta. Pitäisin 10 sek keskiarvoa nykyhuipulla melko lähellä oikeaa. Vilkaisun keston pituuksissa kun on niin paljon eroja. Eikä nykyjään moni enää käytä vilkaisu-varmistusvilkaisu tapaa.
hannes
Viestit: 10743
Liittynyt: 12 Tammi 2006 10:06

Viesti Kirjoittaja hannes »

Kilpasuunnistajaa voi verrata autoilussa formulaan ja vaelluksella suunnistavaa ladakuskiin (gst) tai Nissan Quasqaihin (grammari) .
Kysytäänpä Räikköseltä mitä tulee kisassa katseltua.
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Kaarle Suurehko kirjoitti:Riippuu tietenkin kartasta, maastosta ja suunnistustekniikasta. Pitäisin 10 sek keskiarvoa nykyhuipulla melko lähellä oikeaa.
Olet oikeassa. Mielessäni oli lähinnä tämä itselleni tutuin maastotyyppi, jossa kova suunnistaja juoksee viidessä sekunnissa näkymättömiin. Kun näkymä on laajempi, sen ylittämiseen käyttää paljonkin enemmän aikaa.

Lapissa rinkka selässä voi (väli)tavoite olla näkyvissä pari päivää, enemmänkin :)
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Vastaa Viestiin