Retkeilijät iltarasteilla

[abumatic]

Näin on.

[NEMO]

--

[Louestaja]

2800 rastiväliä vuodessa johtaa ainakin siihen, että sitä "rupeaa puristamaan kompassia liian kovaa". Sen jälkeen ei tule enää kompassilevyyn koskettua.

Pitää varmasti paikkansa. Monessakin asiassa "yliannostus" voi tappaa hyvän harrastuksen. Toisaalta siinä ei voi syyttää kuin itseään, jos on pakko ahnehtia ja vetää överiksi.

[Louestaja]

Piilareitakin kokeilin, vaan ei tuntunut hyvältä.

Mikä noissa oli ongelmana. Itsellä on kanssa lasit ja huurtumisongelma hiestä jo kuivillakin keleillä. Siksi olen piilareiden hommaamista miettinyt suunnistusta varten. Mutta jos ne ei toimi menee rahat turhaan.

[abumatic]

Hyvin toimii piilarit ja tulet yllättymään kuin halpoja ne nykyään ovat. Eli kannattaa ehdottomasti kokeilla, esim. kertakäyttöisillä.

[IkiHonka]

saahan sitä suunnistaa vaelluksella ihan riittävästi.

Mikä on riittävästi.

Mikä on riittävä yhdelle, ei ole sitä toiselle. Riittävyys jos mikä on henkilökohtainen kokemus. Lukkarinrakkautta tunnen yhä lajia kohtaan, mutta nykyään suunnistelen ilman rastilippuja omia reittejäni, ilman karttaa, kartta taskussa, välillä kädessäki, kuinka kulloinkin. Kompassi on mukana ainakin vaelluksella, käytin sitä sitten tai en. Välillä tulee kuljettua melko huolettomasti, mutta sitten kun alkaa maisema ja kartta sopimaan huonosti yhteen, niin pitää jossakin vaiheessa suorittaa orientoituminen.

Toistaiseksi olen aina kotiin osannut ilman ulkopuolista apua. Tämän tyyppinen kiireetön suunnistaminen ilman muiden luomia puitteita sopii Ikikselle tässä elämäntilanteessa. En tosin mene vannomaan vaikka joskus taas jolkottelisinkin läpi pöheikköjen ja soiden niin että rapa vaan roiskuu kuten "vanhoina hyvinä aikoina"

Suunnistus kun on laji, jota ei koskaan opi täydellisesti. Ja siinä juuri piilee osa lajin kiinnostavutta. Juuri kun luulee jotain osaavansa, seuraavalla rastilla huomaa, että eipäs se niin helppoa olekaan.

Tämän allekirjoitan täydellisesti.

[IkiHonka]

Piilareitakin kokeilin, vaan ei tuntunut hyvältä.

Mikä noissa oli ongelmana.

Kokeilin monitehopiilareita, joilla oli kuukauden käyttöaika. Toimivat katsellessa kaveria tai huonetta muutamien metrien etäisyydeltä, mutta kartanlukuetäisyys ei pelittänyt. Toiseksi: yhtä hyvin (=huonosti) näin kauemmaksi ilman linssejä kuin linssien kanssa.

Joku ehdottaa nyt varmaan toiseen silmään lähilinssiä ja toiseen kaukolinssiä. Sitä en enää kokeillut. Meni maku piilareihin siinä kuukauden aikana niiden kanssa värkkäillessä. Kyllä ne jo siinä ajassa alkoivat sinne silmiin menemään ja pois tulemaan jonkunmoisella rutiinilla, mutta ei tuntunut olevan mun juttuni...

[Louestaja]

Kokeilin monitehopiilareita

Hyvä tietää. Itse näen lähelle ok, mutta kauempana hämärtää. Joten nuo voisivat mulla toimiakin ok. Vähän juuri tuo piilareiden silmiin räpeltäminen oudoksuttaa, mutta sittenhän sen näkee kun kokee...

[Nixter]

Jos on Helsingin seudulla Iltarastikävijöitä, voi laittaa viestiä niin voisi miettiä yhteiskyytejä. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta lisätä ruuhkia ja saastuttaa ilmaa yksin auton kanssa luontoon mennessä.

[Heksa]

Suunnistustaito on tarpeen vaelluksella, piste. Mutta tuntuuko kenestäkään, että suunnistusharrastus ja retkeilyharrastus ovat jotenkin ristiriidassa toistensa kanssa?

Esimerkki: lähden lähimetsään retkeilemään, otan kartan (sattuu olemaan tarkka suunnistuskartta) ja kompassin mukaan, mutta en seuraa karttaa, vaan lähden vain johonkin suuntaan jossa on mielenkiintoista maastoa kartan mukaan. Hetken päästä tulen yllättäen tielle, kun olen jossain kohdassa pyörähtänyt suunnasta. Tämä tietenkin nolottaa, kun haluaisin pitää itseäni kohtuullisen hyvänä suunnistajana, ja alan seuraamaan karttaa tarkemmin (ja ehkä vähemmän luontoa).

Eli suunnistaessa täytyy jatkuvasti seurata missä menee, verrata kartan ja maaston muotoja toisiinsa, eli keskittyä suunnistamiseen. Mutta kun lähden vain vaeltelemaan metsään, niin haluan lähinnä rentoutua, eikä silloin karttaan keskittyminen kuulu asiaan.

Pitäisikö tuollaisilla tutuhkoilla alueilla suosiolla laittaa kartta repun pohjalle, vai miten toimia? Pitäisi vain kävellä ja katsoa mistä itsensä löytää, mutta kun suunnistusvaisto haluaa kuitenkin seurata karttaa, niin sopivaa kompromissia tuntuu olevan vaikea löytää.

[AnttiH]

En ymmärrä kysymyksenasettelua. Omalla kohdallani iltarastit on hyvä reality check ja maanpinnalle tiputtaja. Rinkka selässä kulkeminen on aivan eri tasolla helppoa kuin metsässä kompassia vilkuillen juokseminen rastilta toiselle. Minun mielestäni iltarastit tukee retkeilyä erinomaisesti.

[Louestaja]

Suunnistustaito on tarpeen vaelluksella, piste. Mutta tuntuuko kenestäkään, että suunnistusharrastus ja retkeilyharrastus ovat jotenkin ristiriidassa toistensa kanssa?

Ei musta. Päinvastoin ne tukee toisiaan, monellakin tapaa.

[Pekka]

Vaikea olisi kuvitella että vaeltaisin vieraassa maastossa, jos en osaisi suunnistaa. Paljon jäisi näkemättä.

[Heksa]

Yritin ehkä puhua jostain muusta kuin taidosta. Eli jos suunnistat tehokkaasti, niin keskittymisesi on kartassa ja miten maasto vastaa karttaa, ja yrität tietää sijaintisi tarkasti lähes joka hetki. Sen sijaan vaeltamisessa saattaa riittää että on "sadantonnin kartalla peukalonpään kokoisella alueella", ja huomio keskittyy kaikkiin muihin asioihin, kuten luonnon havainnointiin. Eli onko suunnistaminen vaeltamisen pääasia vai vain yksi siinä tarvittava sivuseikka.

Jos suunnistamiseen voi suhtautua eri tavalla eri tilanteissa, niin eikö joskus vahva suunnistaminen vie huomiota muilta asioilta vaelluksella? Ja jos on taipumusta liian tarkkaan suunnistamiseen, niin miten siitä pääsee irti?

[Kaarle Suurehko]

Reitinvalintaa voi tehdä kartalla ja silmällä. Kotiuduin viime sunnuntaina viikon vaellukselta, jossa kartan käyräväli oli 100m. Reitinvalintaa tuli tehtyä paljon silmällä näkyvyyden sallimissa rajoissa. Oikeastaan liian tarkka kartta vie osan vaelluksen mielenkiinnosta, koska suuri osa seudun yksityiskohdista paljastuu yhdellä silmäyksellä. Kartoituksen "kehitysmaissa" merkittävät karttavirheet ovat osa kulkemisen viehätyksestä. Tarkkaa teknistä suunnistusta voi harrastaa tarpeekseen sitten suunnistuksen erikoiskartoilla. Tällöin liikkeessä vilkaisuväli tihenee keskimäärin joka kymmenenteen sekuntiin, kun GT-kartalla 1:200 000 Lapin selkosilla se saattoi venyä tunteihin. -Mielestäni vaelluksella siis pelkkä tukitoimi kulkemiseen.