Maalinnun pyynnissä teemme asennolta päiväreissuja, joiden ohjelmaan kuuluu kahvistelu. Oikea ruoka syödään illalla. Kelit on tyypillisesti +5 ja -5 asteen välissä. Aamiaisen rooli on aika iso, koska peliaikaa ei mielellään hukkaa turhanpäiväiseen sopankeittoon päivällä.
No, millä sitä jaksaa pitkään? Yksi aika pätevä eväs on savuläskissä tai pekonissa paistettu kaurapuuro, joka on keitetty illalla ja aika paksuksi, että se lusikalla lohkeaa köntteinä läskistä sulaneen rasvan päälle. Puuron voi paistaa myös reilussa voissa, mutta läskissä on lihabonus.
Läskissä voi paistaa myös veripalttua ja -makkaraa, jauhoa=hiilihydraatteja niissäkin on.
Päälle kahvit Snickers-patukalla, niin aika monta tiimaa saa kuljailla ilman nälän häivääkään.
Harrastaako kukaan muu näitä äijäaamiaisia? Jos niin millaisia?
Tukevat aamiaiset
^^ Aivan varmasti yllä kuvatuilla eväillä seuraavaa nälkää saa odotella pitkän tovin. Omalla kohdallani tuollaiset annokset johtaisivat takuuvarmaan ähkyyn ja vetämättömyyteen, jota hoitaisin nukkumalla vielä pari kolme tuntia lisää...
Oma vakioaamiaiseni on, ellen ole jo toisaalla maininnut, tukeva kaurapuuro eli noin 60 grammaa hiutaleita puuroksi, johon kunnon voisilmä. Jälkiruoaksi sitten kahvia. Puurolla pärjään helposti iltapäivän puolelle ja tarvittaessa pidemmällekin. Sen verran vatsa kuitenkin vajuu, että halutessaan voi nauttia kevyen lounaan ja siirtää iltaruokaa myöhemmäksi. Sopiva ruoan laatu ja annoskoko antaa siis peli- ja mukavuusvaraa.
Oma vakioaamiaiseni on, ellen ole jo toisaalla maininnut, tukeva kaurapuuro eli noin 60 grammaa hiutaleita puuroksi, johon kunnon voisilmä. Jälkiruoaksi sitten kahvia. Puurolla pärjään helposti iltapäivän puolelle ja tarvittaessa pidemmällekin. Sen verran vatsa kuitenkin vajuu, että halutessaan voi nauttia kevyen lounaan ja siirtää iltaruokaa myöhemmäksi. Sopiva ruoan laatu ja annoskoko antaa siis peli- ja mukavuusvaraa.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Noista "Läskissä voi paistaa myös veripalttua ja -makkaraa, jauhoa=hiilihydraatteja niissäkin on.
Päälle kahvit Snickers-patukalla"
tuli mieleen skotit, jotka hekin ovat ahertaneet hankalassa ja kylmassa ilmastossa niukkojen peltojen kimpussa.
- Mars suklaapatukka upporasvakeittimeen (perunoiden jalkeen, jalkiruuaksi); eikohan nalka kiljaise lahtiessaan!
Päälle kahvit Snickers-patukalla"
tuli mieleen skotit, jotka hekin ovat ahertaneet hankalassa ja kylmassa ilmastossa niukkojen peltojen kimpussa.
- Mars suklaapatukka upporasvakeittimeen (perunoiden jalkeen, jalkiruuaksi); eikohan nalka kiljaise lahtiessaan!
Pekonin olen vaihtanut suolattomiin kylkisiivuihin. Ja paksumpina ruokasampia. Esimerkiksi paahtoleivän päällä. Näin siis retkillä, jossa paino ja säilyvyys ei ole ongelma. Vaeltaessa ruispuuroa runsaalla voisilmällä kera näkkileipää koskenlaskijalla ja metvurstilla. Kyllä pärjää vaikka iltaan asti.
Otan mukaan seka pekonia etta savupalvia, mutta pekoni on kaytettava nopeammin (savupalvi ei myoskaan luovuta nestetta paketin aukaisemisen jalkeen, ja kulkee aanta kohti silloin kun ei viitsi tehda tulia, ja on mita mainioin keittojen tekemiseksi ruokaisemmiksi).
- mitenkahan tuollaisen sailyvyys "Pekonin olen vaihtanut suolattomiin kylkisiivuihin."?
- mitenkahan tuollaisen sailyvyys "Pekonin olen vaihtanut suolattomiin kylkisiivuihin."?
Kylkisiivut ei tietenkään säily kuin suolattu liha, mutta kuten kirjoitin: Silloin kun säilyvyys ei ole ongelma. Pakkanen ei ole kovin paha ongelma, mutta helle on. Ei kuitenkaan käsiin pilaannu. Olen totuttanut itseni suhteellisen vähäsuolaiseen, joten pekonit, ilman munakokkelin neutralointia, ovat makuuni ihan ällö suolaisia. Kylkisiivut normisuolasessa voissa paistettuna eivät minun suussa kaipaa suolaa yhtään lisäksi.
Jännä, miten paljon ihmisten energiasysteemit eroavat. Oman reissukaverin kanssa sitä on tullut ihmeteltyä. Hän painaa helposti koko päivän pelkällä aamupalalla ja itse tarvitsen tankkausta kolmen tunnin välein, tai ei tule mistään mitään.dailymail kirjoitti:^^ Aivan varmasti yllä kuvatuilla eväillä seuraavaa nälkää saa odotella pitkän tovin. Omalla kohdallani tuollaiset annokset johtaisivat takuuvarmaan ähkyyn ja vetämättömyyteen, jota hoitaisin nukkumalla vielä pari kolme tuntia lisää...
Oma vakioaamiaiseni on, ellen ole jo toisaalla maininnut, tukeva kaurapuuro eli noin 60 grammaa hiutaleita puuroksi, johon kunnon voisilmä. Jälkiruoaksi sitten kahvia. Puurolla pärjään helposti iltapäivän puolelle ja tarvittaessa pidemmällekin. Sen verran vatsa kuitenkin vajuu, että halutessaan voi nauttia kevyen lounaan ja siirtää iltaruokaa myöhemmäksi. Sopiva ruoan laatu ja annoskoko antaa siis peli- ja mukavuusvaraa.
Pelkällä puurolla minä en pitkälle pötki. Ihan sama kuinka ison annoksen puuroa syön, on nälkä viimeistään tunnin kuluttua. Jos aamupalalla pitää pärjätä pitkälle, pitää saada läskiä ja proteiinia. Eli kananmuna-pekonilinjalla minäkin.
-
Sini-Marja
- Viestit: 250
- Liittynyt: 05 Kesä 2009 12:49
Äijäaamiaiset on tästä kaukana mutta meillä on vakiintunut tällainen aamiaispuuro: 60 g isoja kaurahiutaleita, 2 rkl maitojauhetta, kunnon kourallinen pilkottuja taateleita ja suolaa. Lisätään reissussa vain keitetty vesi. On muutes hyvää ja saa kunnon energiat. Mutta eihän tuolla vielä jaksa raavas nainenkaan, vaan pitää syödä pari ruisleipää juustolla ja kahvit päälle niin pärjää lounaaseen saakka. 
Minusta vaellusruokiin pitää sisällyttää aina rasvasuuden ja proteiinien lisäystä. Viikon reissussa kahteen mieheen on yleensä mukana kilo sulatejuustoja, kilo metvurstia ja puoli kiloa voita. Näitä sitten syödään niin leivän päällä, puurossa kuin ruuissakin. Ruokiin lisäksi jauhelihaa. Puuroa aamupalaksi, mutta myös edellä mainittuja. Leiville paksulti juustoa ja vielä metukkaa. Päivällisellä pastan sekaan lihaa, juustoa ja voita.
En ole yleensa riisia vaelluksella kayttanyt, koska esikypsennetyissa massa/ paino nousee ja maku karsii.
Kotioloissa tanaan tein paistoksen paitsi pilkotusta pekonista niin myos sekoittamalla ed. illan pesto-riisisekoitusta mukaan, muna paalle mausteeksi. Oli kylla hyvaa (niille, jotka riisia pitavat mukana).
- tuli mieleen noista isoista hiutaleista, villiriisihan on "slow release" ruoista parhaasta paasta, mutta keittoaika on 40 min (esikypsennetylla 20, joka sekin on aika paljon, paitsi jos muhii mukana jossain keittoruuassa)
Oikein! noin minakin:
"Leiville paksulti juustoa ja vielä metukkaa. Päivällisellä pastan sekaan lihaa, juustoa ja voita"
- rouhitun parmesaanin energia/ painosuhde on mahtava, eika maussakaan moittimista (puukolla pilkkoen menee paljon enemman)
Kotioloissa tanaan tein paistoksen paitsi pilkotusta pekonista niin myos sekoittamalla ed. illan pesto-riisisekoitusta mukaan, muna paalle mausteeksi. Oli kylla hyvaa (niille, jotka riisia pitavat mukana).
- tuli mieleen noista isoista hiutaleista, villiriisihan on "slow release" ruoista parhaasta paasta, mutta keittoaika on 40 min (esikypsennetylla 20, joka sekin on aika paljon, paitsi jos muhii mukana jossain keittoruuassa)
Oikein! noin minakin:
"Leiville paksulti juustoa ja vielä metukkaa. Päivällisellä pastan sekaan lihaa, juustoa ja voita"
- rouhitun parmesaanin energia/ painosuhde on mahtava, eika maussakaan moittimista (puukolla pilkkoen menee paljon enemman)
Helppo aamupala (ja miksei väli-/iltapalakin) on tehdä leivät valmiiksi joka aamulle kotosalla. Itselle vakiintunut aamupalaleipä on kahden hapankorpun väliin juustohöylällä höylätty voisiivu ja paksu juustosiivu. Näitä hapankorppuhamppareita sitten pinoon ja pussiin. Ei tartte leikkiä voin ja leipien rakentelun kanssa yhtään. Energiaakin saa kerralla kunnon tujauksen 
Olen itse niitä ukkoja, jotka eivät puuroa mielellään suuhun laita... Joskus on tullut mukaan 70g/annos mysliä, jossa on kaakaojauhetta ja reilusti suklaaraastetta. Sinne sekoitukseen kun lorauttaa tilkan kiehuvaa vettä, mysli pehmiää ja suklaakin sulaa sekaan.
Lopputulos on ihan ok makuista (Kerran hetken ihmettelin, että mistä joukkoon oli tullut viinirypäleitä 
)
Olen itse niitä ukkoja, jotka eivät puuroa mielellään suuhun laita... Joskus on tullut mukaan 70g/annos mysliä, jossa on kaakaojauhetta ja reilusti suklaaraastetta. Sinne sekoitukseen kun lorauttaa tilkan kiehuvaa vettä, mysli pehmiää ja suklaakin sulaa sekaan.
Lopputulos on ihan ok makuista
(Kerran hetken ihmettelin, että mistä joukkoon oli tullut viinirypäleitä )