Asfalttipatikointi

Avatar
Pepi
Viestit: 7431
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Saako tunnelin läpi patikoida? Pyörällä on näköjään menty.


Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Tunnelivaeltaja
Viestit: 266
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

Pepi kirjoitti:Saako tunnelin läpi patikoida? Pyörällä on näköjään menty.
Tuota mietin itsekin, ennen kuin kävelin siitä läpi heinäkuussa 2000. En tiedä oliko se silloin sallittua, mutta ei kai sitä ollut erikseen kiellettykään. Ei siinä mitään erityistä ongelmaa ollut esim. ilmanlaadun suhteen (mielestäni raikkaampaa kuin esim. Helsingin keskustassa). Hieman poikkeava vaellusmaasto toki.

Nykyään Nordkapista alkaa Sisiliaan päättyvä E1-vaellusreitti, johon tunneli pakostakin kuuluu. Kaiken järjen mukaan siis tunnelissa käveleminen on sallittua. Hieman keskustelua asiasta löytyy tästä ketjusta.
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Se, mitä itse olen kuullut, tuo 6 km:n tunneliosuus meren alitse on käveltävissä täysin ongelmitta. Ellei sitten kärsi klaustrofobiasta :twisted:
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Sain oivalluksen, joka muuntaa ikuista haavettani ainakin hitusen verran itse toteutuksen suuntaan... eli Rovaniemeläisenä voisin hyvinkin aloittaa Jäämeren patikkani heti keväällä esim siten, että viikonloppuisin tallustelisin täältä Kittilän suuntaan leveätä tietä aina Leville asti siten, että jakaisin tuon ensiosion esim 7-8 parinkymmenen kilsan pätkään, jolloin aina vaikkapa viikonloppuisin kulkisin yhden etapin etiäpäin kotoväen toimiessa huoltojoukkueena sekä tuojana että noutajana kulloisellekin taukopaikalle, kunnes Levitunturin kohdalla varsinainen, ja yhtenäinen vaellus suolaisen meren äärelle totisesti kokisi lähtölaukauksensa :wink: :idea:
Avatar
tapanik
Viestit: 560
Liittynyt: 17 Marras 2012 11:52

Viesti Kirjoittaja tapanik »

Tulipa nyt kokeiltua tätäkin vaeltamisen lajia. Tein maantievaelluksen Oulusta Taivalkoskelle: 7 päivää, 167 kilometriä. Reissusta kertomus blogissani, alkaa tästä:

http://www.tapanikunnas.net/2017/08/maa ... e-1-paiva/

ja videonkin tein:



Kokemus oli siinä määrin positiivinen, että lajin harrastaminen ei varmasti jää tähän.
Elämäntapakävelijä, kalastaja, retkeilijä.

Blogi: http://tapanikunnas.net/
Videot: https://www.youtube.com/c/Elamantapakavelija/videos
Instagram: https://www.instagram.com/tapanikunnas/
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Kiitos valloittavasta vaellusvideosta! Tämä kokemuksesi antoi mukavasti osviittaa sille omallekin hankkeelleni - tai tätä nykyä enempikin haaveelleni - joka yhä puun takana odottaa toteuttamaistaan.
Omaksi kärrykseni olen kaavaillut hollantilaista, 2-pyöräistä, perässä vedettävää Wheelie Walking Traileria, jollaiseen törmäsinkin kesällä nelostiellä Saariselän maisemissa.
Hollantilainen maailmanmatkaaja oli palailemassa puolen vuoden Nordkappin retkeltään poikkeuksellisesti TYÖNTÄMÄLLÄ tällaista, vedettäväksi suunniteltua vempaintaan, jossa oli mukana myös pitkät aisat molemmille käsille.
Elikä eipä taida ideat tämänkaltaisista asfalttivaelluksista olla sittenkään aivan tuulesta temmattuja juttuja... enää :roll:
Avatar
tapanik
Viestit: 560
Liittynyt: 17 Marras 2012 11:52

Viesti Kirjoittaja tapanik »

Kiitos kiitoksesta :)

Pätevän näköisiä kärryjä nuo Wheeliet. Lienevät myös kohtalaisen maastokelpoisia - ainakin Croozer Cargoon verrattuna :)
Elämäntapakävelijä, kalastaja, retkeilijä.

Blogi: http://tapanikunnas.net/
Videot: https://www.youtube.com/c/Elamantapakavelija/videos
Instagram: https://www.instagram.com/tapanikunnas/
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Pyörät tosiaan saa asennettua lähemmäksikin toisiaan -> 20 cm päähän!
Etu tällaisissa 2-pyöräisissä on verrattuna 1-pyöräisiin, että lantiolla ja käsissä ei tunne painoa juuri laisinkaan, koska vierekkäiset pyörät tuntuvat kantavan painot lähestulkoonsa yksinään :cry:
Korvapuoli
Viestit: 2678
Liittynyt: 11 Tammi 2006 21:08
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja Korvapuoli »

Joskus olen kävellyt ensimmäisenä vaelluspäivänä polkuja pitkin noin 30 kiloa selässä noin 30 kilometriä, ja en lähtisi edes mistään hinnasta kävelemään sitä asfaltilla. Tympeämpää en voisi keksiä. Mutkainen mukulakivetön soratie hienoilla maisemilla voisi vielä tulla kyseeseen, jos sekään. Ainakin kartan viimeiseen asti.
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Kyse on paljolti päänsisäisistä asioista ja siitä,mitä kokonaisuudessaan nyt esim asfalttipatikoinniltaan hakee. Esim Rovaniemeltä jos lähtee seuraamaan Ounasjokivartta pohjoiseen kohti Kittilää, sopivasti parin kymmenen kilsan välein voi siirtyä jokivarteen ja pistää leirinsä esim veneenlaskupaikkojen yhteydessä oleville laavuille.
Ja kun yhyttää muutaman tunnin maantieosuutensa per päivä esim aamuvarhaiselle, niin aika leppoisissa merkeissä saa suven ja yöttömän yön maassa kuljeskella pakollisen siirtymävaiheensa, ja sitten nauttia leirielämästä virtaavan veden äärellä.
Kittilän ja Levin jälkeen voi sitten vaikkapa siirtyä verkkaiselle Pokan tielle, joka osin soraistettunakin johtaa mukavasti kohti Inaria.
Ja tästähän on enää kivenheiton matka Suuren suolaisen meren äärelle, eikä liikennekään pahasti häiritse, josko esim Nordkapin tien asemesta valitsee verkkaamman vaihtoehdon kohti koillista ja Skippaqurraa.. :wink:
Tällaisena näen asiat tietysti näin pohjoisen miehen näkökulmasta :roll:
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Itseäni motivoidakseni teetin valmiiksi teepaidan, jonka etumuksessa lukee teksti: SKIIPPAGURRA Here I come - ja takamuksessa taasen: ROVANIEMI Here I go :roll: :idea:
Avatar
Pepi
Viestit: 7431
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Kun sinne päin ehdit, voisit vielä poiketa Varanginpohjan saamelaismuseossa tarkistamassa, vieläkö siellä on tämä asiakkaitaan luokitteleva käymälä. Ja miettiä reissussa rähjääntyneenä, kumman oven valitset.

Ainakin 40 vuotta sitten tuo oli siellä.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
kaptu
Viestit: 1818
Liittynyt: 29 Elo 2012 15:32

Viesti Kirjoittaja kaptu »

Varangerbotn 13 km Skiippagurrasta juuri onkin päätepisteeni, että pääsen (Vaasasta muuttoni jälkeen jälleen) suolaisen veden makuun :lol:
Vastaa Viestiin