Asfalttipatikointi
Asfalttipatikointi
Vuosien saatossa, kun olen alkanut kokea metsäiset rinkkavaellukset jo aika raskaiksi ja vaativiksi, oon alkanu pohdiskella mahdollisuuksia suorittaa retkirupeamia täällä pohjoisessa ilmanalassa maanteita pitkin. Ja automatkoilla kun kesäaikaan useinkin näkee matkapyöräilijöitä täyteen pakattuine retkipyörineen, olen tuumaillut että MIKÄS OIKEUS HEILLÄ VAIN on kuluttaa kumia asfalteilla retkeilyn nimissä, eikös aivan yhtä hyvin se sopisi maltilliselle kulkijallekin taivaltaa maita ja mantuja perinteisesti apostolinkyydillä..
Kyllä maantiepatikoijia näkee, sekä koti- että ulkomaisia. Parhailla on isot kärryt tavaroiden kuljettamiseen. Muutamaa olen pyörätiellä ennen Napapiiriä neuvonut oikeaan suuntaan kun tiessä tulee mutkaa ja risteystä ja mäkeä ja muuta epäilyttävää. Ei muuta kuin liity joukkoon iloiseen.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Tervettä meininkiä on patikointi, asfaltilla tai ilman.
Jos itse päättäisin tietä myöten patikoida, tie olisi hiljainen metsätie. Nellimin seudulla on tullut patikoituakin tiellä muutama kymmenen kilometriä, kun eräällä reissulla kuljin Kessin kämpältä Ahvenlammen kämpälle Tsarmin erämaahan. Väliyön vietin lakanoiden välissä Nellimissä. Sen jälkeen ostin Nellimin baarin kaupasta vähän evästä ja jatkoin metsäautotietä etelään päin. Ei taida enää olla baaria eikä kauppaa siellä.
Asfalttitiellä saattaa jalat kipeytyä sen takia, että jokainen askel on samanlainen. Epätasaisessa maastossa askelet ovat kaikki erilaisia, joten rasitus hajaantuu eri puolille jalkaa. Tämä on vain teoriaa, minulla ei ole tästä käytännön kokemusta.
Joka tapauksessa minun luonteellani ei asfalttitietä kävellä, se on liian yks'totista puuhaa. Lisäksi autot häiritsevät. Räkkäähän siellä lienee vähemmän, kun porotkin kesäisin änkeävät tielle.
Jos itse päättäisin tietä myöten patikoida, tie olisi hiljainen metsätie. Nellimin seudulla on tullut patikoituakin tiellä muutama kymmenen kilometriä, kun eräällä reissulla kuljin Kessin kämpältä Ahvenlammen kämpälle Tsarmin erämaahan. Väliyön vietin lakanoiden välissä Nellimissä. Sen jälkeen ostin Nellimin baarin kaupasta vähän evästä ja jatkoin metsäautotietä etelään päin. Ei taida enää olla baaria eikä kauppaa siellä.
Asfalttitiellä saattaa jalat kipeytyä sen takia, että jokainen askel on samanlainen. Epätasaisessa maastossa askelet ovat kaikki erilaisia, joten rasitus hajaantuu eri puolille jalkaa. Tämä on vain teoriaa, minulla ei ole tästä käytännön kokemusta.
Joka tapauksessa minun luonteellani ei asfalttitietä kävellä, se on liian yks'totista puuhaa. Lisäksi autot häiritsevät. Räkkäähän siellä lienee vähemmän, kun porotkin kesäisin änkeävät tielle.
Tuumaillu, että jos sen henkisesti kestää, että päivätaipaleen suorittaa asfaltti- tahi soratiellä, ja esim täällä pohjoisessa pyrkii suoriutumaan päivärupeamastaan vaikkapa ns "kukonlaulun aikaan" niin itse leiriytyminen sujuisi normaalisti jokivarsilaavuilla tahi teltassa hiukka sivussa reitiltä...ja hyödyntää voisi muitakin campingpalveluja, joita tarjolla lienee sopivin väliajoin.oaivi kirjoitti:En tiedä menenkö nyt johonkin miinaan, mutta minun on oikeasti vaikea kuvitella mitään raskaampaa.kuin patikointi asfaltilla...
Ja sitten on eräkärryä ja monowalkeria - ja etenkin esim 2-pyöräistä Wheelie walking traileria(!) jolla mukavasti ja kepeästi vetää tavaraa perässään..
-
- Viestit: 262
- Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
- Paikkakunta: Espoo
Moneen vaellukseeni on kuulunut maantiepätkiä, kun vaelluksen reitti on kulkenut asutun alueen läpi tai muuten vain liian hankalassa maastossa. Viime kesän Norjan eteläkärkeen päättynyt vaellus löi kirkkaasti entiset ennätykset tässä lajissa, kun lopussa oli yli 70 km asfaltilla yhteen putkeen. Melko rasittavaa touhua yksipuolisuutensa takia, niin jaloille kuin henkisestikin. Yksi mielenkiintoinen piirre maantiekävelyssä on se, kuinka raskailta hyvin loivat ylämäet tuntuvat; jyrkemmät taas eivät niinkään.
Itse en lähtisi sellaiselle reissulle, jolla kävellään koko matka tai edes puolet maantietä pitkin, mutta jos jonkun henkinen rakenne kestää sen nikottelematta, niin mikäpäs siinä.
Itse en lähtisi sellaiselle reissulle, jolla kävellään koko matka tai edes puolet maantietä pitkin, mutta jos jonkun henkinen rakenne kestää sen nikottelematta, niin mikäpäs siinä.
-
- Viestit: 2678
- Liittynyt: 11 Tammi 2006 21:08
- Paikkakunta: Jyväskylä
Erkki Lampén on kävellyt muutaman kilometrin asfalttiakin pitkin. Kangasniemi-Utrianlahti -pätkän yhteydessä on lyhyt kuvaus asfalttikävelyn "ihanuudesta".
Toimittaja käveli Kouvolasta Kotkaan — lue kuvaus 60 kilometrin taivalluksesta pimeässä yössä.
http://www.kouvolansanomat.fi/blogit/ti ... taa-imien/
9,5 ensimmäisen tunnin aikana 50415 askelta. Yhteensä 76 000 askelta (arvio!)
Kulutus 5954 kilokaloria (josta 62 prosenttia rasvoja).
Keskisyke 121.
Huippusyke 153 (81 prosenttia huippusykkeestä).
Maksiminopeus 7.5 km/h.
Keskinopeus 4,7 km/h.
Lähtö 16.34 Kouvolasta.
Maalissa Kotkansaarella 05.28.
Matka-aika noin 12 h 54 min.
http://www.kouvolansanomat.fi/blogit/ti ... taa-imien/
Kävelty matka 60,9 kilometriä.Minulla oli repussa seitsemän, kahdeksan kiloa materiaalia: 3,5 litraa vettä, kolme varttia kuumaa kanakeittoa termarissa, suklaapatukoita, pähkinöitä, puhelin, varavirtalähde, otsalamppu, fleece-pusero, varahanskat, vessapaperirulla, kaksi tölkkiä keltaista jaffaa, karamelliä, compeed-laastareita, urheiluteippiä, kaksi mp3-soitinta ja tietenkin näkkileipää.
9,5 ensimmäisen tunnin aikana 50415 askelta. Yhteensä 76 000 askelta (arvio!)
Kulutus 5954 kilokaloria (josta 62 prosenttia rasvoja).
Keskisyke 121.
Huippusyke 153 (81 prosenttia huippusykkeestä).
Maksiminopeus 7.5 km/h.
Keskinopeus 4,7 km/h.
Lähtö 16.34 Kouvolasta.
Maalissa Kotkansaarella 05.28.
Matka-aika noin 12 h 54 min.
Joissakin tilanteissa asfalttikävely voi olla paljon parempi kuin ei mitään. Mutta hittoako te taas haluatte kävellä mahdollisimman pitkästi päivässä. 10 km päivässä kevyellä rinkalla ei kovin pahalta tunnu jaloissa. Maailmastahan löytyy asfaltinkin varrelta huikeita maisemia. Ja lakanamajoitustakin löytyy sitä kaipaavalle. Asennekysymys, minulla asenne muuttui pari vuotta sitten Kreetalla kun vaihtoehdot olivat taksi tai 4 päivää asfalttikävelyä.
Yleensähän prosentit lasketaan maksimisykkeen ja leposykkeen erotuksesta? Jos leposyke olisi 50 ja maksimisyke 190, puhuttaisiin 80 prosentista 162 kohdalla. Siksi tuo suora vertaaminen maksimisykkeeseen ottamatta leposykettä huomioon vaikuttaa oudolta.
Voisinhan toki lonkkaa vetäessäni tuumata, että "menenpähän tässä 35 prosentin tehoilla".
Voisinhan toki lonkkaa vetäessäni tuumata, että "menenpähän tässä 35 prosentin tehoilla".
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.