Tämäkin projekti on kesän mittaan edennyt ja paljon olen oppinut...
Kolarissa kuolleiden kauriiden nahoista tuli kolme "säämiskää" (buckskin"). Viimeisin oli valkoisin ja kaunein, toinen paksumpana (vanhempi eläin, ei vasa) jämäkämpi. Ensimmäinen jäi paikoin jäykäksi ja siitä näkyy muutenkin, että oli vielä opettelua. Kaikki kuitenkin toimivia. Savustin ne "palvauspömpelissä" laholla lepällä. Väri jäi aika vaaleaksi. Ehkä savustan vielä uudelleen ruskeamman sävyn saamiseksi. Nuo riittäisi liiviin, muttei vielä housuihin tai paitaan kun kaksi on vasan nahkoja. Pitää katsoa mitä niistä syntyy... Kuvia Instassa
ennen,
savustamisesta ja
jälkeen (taustalla).
Viime syksynä metsästetyistä valkohäntäpeuroista puolestaan oli tarkoitus tehdä kasviparkittua nahkaa. Pohjoisessa tunnettaisiin sisnana. Siis sellaista, josta voisi tehdä puukontuppia, pussukoita, reppuja tai ohueammasta vaikka vaatteita. Tein molemmat nahat kerralla samaa vauhtia. Työtaloudellinen tapa, jos vaan on aikaa. Koetan varmaan tulevaisuudessa aina parkita kaksi nahkaa kerrallaan. Isoimmat virheet tulivat kalvoja lihapuolelta poistaessa kun karvat olivat vielä paikallaan: työkalu onnistui irrottamaan martiopinnan (grain) karvapuolelta ja erityisesti vasan nahkaan tuli paljon vaurioita. Parkin keitin kuusen kuorista ja nahkat viettivät siinä pari kuukautta. Vahvuutta kasvatin vähän kerrallaan. Lopuksi rasvasin öljy-vesi-mäntysuopa-seoksella ja pehmitin käsineen. Pehmeitä tuli. Ainoa miinus on pinnan virheet. Näistä ei siis tule vielä nahkahousuja, mutta kahvipusseja, yms. Tiedän kyllä nyt mistä ne johtuivat, joten osaan seuraavaksi välttää. Sitten tulee priimaa.
Kuvasarja Instassa.
Hirven vasan talja, jonka aion muokata osoittautui menetetyksi tapaukseksi. Jahtiporukka oli kyllä säästänyt "minun vasani" nahkan eli sen jonka olin ampunut. Eivät sitä, jonka olin ilman puukkoa nylkenyt! Säästetyn nahkan kohdalla olin edelleen metsässä ja nylkyporukka ei ollut säästellyt. Monttuun meni. Ei olisi ollut vaivan väärti.
Yhtä mateen nahkaa (sattui onneton uimaan rapumertaan) koetin parkita kuusenkuoriliemellä, mutta se jäi paperimaisen rapisevaksi. Samoin aivoparkitut kuhan nahkat. Pitää perehtyä tuohon kalannahkaan ajan kanssa... Kuhat voi toki vielä parkita uudelleenkin.
Puoliso puolestaan keräsi metsästä sieniretkellä kuolleen oravan ja muokkasi siitä pehmeän turkin rasvaparkilla. Onhan se aika rääpäle ja kesäkarvassa ei kummoinen, mutta hyvä harjoitustyö.
Ja
toinen näistä taljoista on nyt kaavittu, pesty, piklattu ja laitettu kehikolle kuivumaan. Rasvaparkki kunhan ehdin. Sitten alkaakin kohta peura- ja hirvijahti eli pitäisi tulla uutta raaka-ainetta.
). Rusakosta leikattu raakanahkainen "karvanaru" onnistui osin ihan hyvin. Paikoin kahrva oli jo aluksi helposti irtoavaa ja on sitä edelleen. Paikoin karva oli vereentynyt kun nahasta ei aikataulusyistä pesty ennen leikkamista ja kuivaamista. Nyt on sitten toinen kaavittu rusakon nahka suolassa täällä rivarin tuulikaapissa (riittävän viileä paikka). Katsotaan mitä siitä tulee. Rusakkolakki on kuulemma mielessä. 
