Perinnetyöt ja primitiivipuuhailut
-
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Perinnetyöt ja primitiivipuuhailut
Löytyykö palstalta hyvin vanhojen töiden harrastajia tai taitajia?
Itsellä on jonkin aikaa ollut kiinnostus mm. parkita nahkaa perinteisin menetelmin ja nyt olisi mahdolisuus siirtyä tositoimiin. Ampumastani hirven vasasta nyrkkeilin taljan talteen minimaalisella puukon käytöllä, mutta laitoin sen paksuun suolaan säilöön ja aivot (parkkia varten) pistin pakkaseen. Tämä siksi, että jokainen lukemani lähde sanoo, ettei kannata aloittaa hirvellä ja se on muutenkin ehkä enemmän kesäkelin hommia.
Tässä lähellä sattui kuitenkin metsäkauris kolari ja tiedon saatuani ampaisin paikalle auttamaan käsittelyssä. Kauriin talja irtosi vetämällä kuin jänikseltä ikään ja talja sekä aivot odottavat nyt kylmiössä.
Ajatuksena on tehdä koivulipeää, liottaa talja siinä, kaapia puhtaaksi, parkita aivoilla, viruttaa ja vanuttaa pehmeäksi ja savustaa lopuksi. Englanniksi siis buckskin, mikä lie suomenkielinen vastine? Aivoparkittu?
Ja jos joku on tuota kokeillut, niin kuinka vahvaa lipeäliuoksen pitäisi olla? Entä missä suhteessa aivoja ja vettä? Ja mahtaisiko savustaminen onnistua palvauspömpelissä nahka taiteltuna (taittaa määrävälein uudelleen)?
Lisäksi on jänteitä kuivumassa langan tekoa varten. Jos kaikki onnistuu, niin ompeluun taidan kuitenki käyttää metallista neulaa luun sijaan...
PS. Riistaeläimen kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen liittyen haluan muistuttaa, että munuaiset (ainakin hirven vasan) ovat herkkua paistettuna ja kojakilla liekitettynä. En liottanut, pessyt tai huuhdellut. Pilkoin ja putsasin, paistoin voissa ja lopuksi liekitin. Sulaa ja valkopippuria. Ei maistu kusi, vaikka toiset ennakkoluuloisina niin sanovatkin.
Itsellä on jonkin aikaa ollut kiinnostus mm. parkita nahkaa perinteisin menetelmin ja nyt olisi mahdolisuus siirtyä tositoimiin. Ampumastani hirven vasasta nyrkkeilin taljan talteen minimaalisella puukon käytöllä, mutta laitoin sen paksuun suolaan säilöön ja aivot (parkkia varten) pistin pakkaseen. Tämä siksi, että jokainen lukemani lähde sanoo, ettei kannata aloittaa hirvellä ja se on muutenkin ehkä enemmän kesäkelin hommia.
Tässä lähellä sattui kuitenkin metsäkauris kolari ja tiedon saatuani ampaisin paikalle auttamaan käsittelyssä. Kauriin talja irtosi vetämällä kuin jänikseltä ikään ja talja sekä aivot odottavat nyt kylmiössä.
Ajatuksena on tehdä koivulipeää, liottaa talja siinä, kaapia puhtaaksi, parkita aivoilla, viruttaa ja vanuttaa pehmeäksi ja savustaa lopuksi. Englanniksi siis buckskin, mikä lie suomenkielinen vastine? Aivoparkittu?
Ja jos joku on tuota kokeillut, niin kuinka vahvaa lipeäliuoksen pitäisi olla? Entä missä suhteessa aivoja ja vettä? Ja mahtaisiko savustaminen onnistua palvauspömpelissä nahka taiteltuna (taittaa määrävälein uudelleen)?
Lisäksi on jänteitä kuivumassa langan tekoa varten. Jos kaikki onnistuu, niin ompeluun taidan kuitenki käyttää metallista neulaa luun sijaan...
PS. Riistaeläimen kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen liittyen haluan muistuttaa, että munuaiset (ainakin hirven vasan) ovat herkkua paistettuna ja kojakilla liekitettynä. En liottanut, pessyt tai huuhdellut. Pilkoin ja putsasin, paistoin voissa ja lopuksi liekitin. Sulaa ja valkopippuria. Ei maistu kusi, vaikka toiset ennakkoluuloisina niin sanovatkin.
-
- Viestit: 3038
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Joskus opetimme raakanahan tekoa, jossa alkuvaiheet olivat samat. Silloin aika-ajoin ilmestyi suomenkielinen pieni buckskinning-vihkonen. Turkka Aaltonen oli Napialan nahkatehtaalla, valmisti silloin retkeilyvälineitäkin, josta haimme toisinaan joitain nahkaan liittyviä materiaaleja. Parkitusaltaissa oli perinteisiä väkevämmät litkut, mutta jos haluat aivoparkin ohjeet niin Turkka tietää.
-
- Viestit: 4206
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
-
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Metsän Omena: Kiitos! Jotenkin ei yllätä, että Turkka tietää. Puhelimella ehtisin vielä kysellä neuvoja, kirje ei enää ehdi. Mutta netistäkin löytyy aika vakuuttavan oloisia ohjeita. Jos ei onnistu, niin pitää tehdä "trouble shootingia" Turkan kanssa.
Riippuu vähän lähteestä. Monissa lähteissä mainitaan liittyvän "bucking" termiin eli liottamiseen lipeässä tqi vastaavassa liemessä. Ei siis välttämättä tarvitse olla urospeuran nahkaa ollakseen "buckskin", kunhan vaan prosessi on sama.omat polut kirjoitti:buckskin tarkoitta tietty vain kauriinnahkaa, tuosta tulee myös dollarin kutsumanimi buck, kauriinnahka oli yleinen maksuväline, niin kuin oravannahka meillä.
Pari kaveria on parkinnut tuomiani hirvennahkoja pajuparkilla. Ensin ovat liottaneet nahkoja järvessä jokusia viikkoja, että karva on lähtenyt.
On muuten kovaa nahkaa. Suorastaan panssaria, kun sitä ei ole pehmennetty millään tavalla. Jänteillä ovat sitten ommelleet niistä esim nuoliviinin.
Itse en ole moiseen vielä ryhtynyt, kun on niin paljon muutakin askarreltavaa.
On muuten kovaa nahkaa. Suorastaan panssaria, kun sitä ei ole pehmennetty millään tavalla. Jänteillä ovat sitten ommelleet niistä esim nuoliviinin.
Itse en ole moiseen vielä ryhtynyt, kun on niin paljon muutakin askarreltavaa.
Ei oo häränpäivää!!
-
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Kovakin nahka kiinnostaa, mutta yritetään nyt aluksi tehdä pehmeää.
Kun ei ole ketään neuvomaan hommaa kädestä pitäen, etsin netistä ohjeita ja nämä ovat perusteellisuudessaan ja selkeydessään parhaat löytämäni (englanniksi). Koko kahdeksan sivua videoineen on kiinnostuneelld aloittelijalle tutustumisen arvoista. Noilla mennään.
Laitoin kauriin aivot pakastimeen kun en muilta kiireiltäni ehdi heti nahkaa aivottamaan... Nahkan raavin puhtaahkoksi ja laitoin lipeäkylpyyn. Lipeäseokseen laitoin suunnilleen yhden osan seulan läpi putsattua koivutuhkaa ja kaksi osaa vettä, tällöin kananmuna kelluu siinä juuri ja juuri. Nyt vaan jännitetään miten käy.
Tuli tuota tuhkalipeästä mieleen, että saisiko sillä kallon/trofeen putsattua ja ehkä valkaistuakin? Sehän nimittäin liuottaa nahkaa, lihaa ja muita pehmeitä kudoksia. Mutta käykö siinä luullekin huonosti? Pitää kokeilla peuran kallon osalla kun nahka on kylpenyt tarpeeksi.
Kun ei ole ketään neuvomaan hommaa kädestä pitäen, etsin netistä ohjeita ja nämä ovat perusteellisuudessaan ja selkeydessään parhaat löytämäni (englanniksi). Koko kahdeksan sivua videoineen on kiinnostuneelld aloittelijalle tutustumisen arvoista. Noilla mennään.
Laitoin kauriin aivot pakastimeen kun en muilta kiireiltäni ehdi heti nahkaa aivottamaan... Nahkan raavin puhtaahkoksi ja laitoin lipeäkylpyyn. Lipeäseokseen laitoin suunnilleen yhden osan seulan läpi putsattua koivutuhkaa ja kaksi osaa vettä, tällöin kananmuna kelluu siinä juuri ja juuri. Nyt vaan jännitetään miten käy.
Tuli tuota tuhkalipeästä mieleen, että saisiko sillä kallon/trofeen putsattua ja ehkä valkaistuakin? Sehän nimittäin liuottaa nahkaa, lihaa ja muita pehmeitä kudoksia. Mutta käykö siinä luullekin huonosti? Pitää kokeilla peuran kallon osalla kun nahka on kylpenyt tarpeeksi.
-
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Jänteen pehmitin säikeiksi ja koekäytin ensin housujen polvipaikan korjausompeluun ja sitten nahkaan tulleiden reikien paikkaamiseen. Pehmityskuvaa Instassa:
Kauriin nahka on savustusta vaille valmis, tosin en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Vuota oli lipeässä aikansa (2,5vrk), jonka jälkeen kaavin sen puhtaaksi (n. 2h) ja laitoin järveen huuhtoutumaan (n. 18h). Kiersin nahkan kuivaksi ja paikkailin pari keskemmälle tullutta reikää jännelangalla, josta kuva:
Sekoitin pakasteesta otetut aivot lämpimään veteen n. 1:4 suhteessa ja laitoin nahkan likoamaan. Parin tunnin likoamisen jälkeen nahka oli imenyt koko seoksen ja lisäsin hieman vettä. Parin tunnin päästä päätin nahkan valmiiksi, kiersin kuivaksi ja aloin pehmittämään ja kuivaamaan nahkaa käsin: pyyhe polvien päälle ja välillä pehmitin pintaa käytetyllä pikkurälläkän hiontaterällä. Kuivaksi pehmitys otti pari tuntia.
Lopputulos on reunoilta reille kulunut: ohut nahka ja epätasainen pölkky, ehkä myös varomattomat otteet. Noin puolet vuodasta on tavoitteen mukaista pehmeää säämiskää, mutta selkäpuoli jäi sisältä kovaksi. Merkit olivat havaittavissa jo aivottaessa, mutten ottanut niitä tosissaan. Seuraava vaihe on joka tapauksessa savustus, jonka jälkeen sen voisi aivottaa uudelleen ja pehmittää kovaksi jääneet alueet. Pitää katsoa jaksanko...
Pieni kauriin vasan nahka savustusta vaille valmiiksi otti noin kahdeksan tuntia aktiivista työaikaa. Mielenkiintoinen ja opettavainen projekti. Jatkan parkitsemiskokeiluja jahka ehdin. Uskon, että hyvillä rutiineilla täyskasvuisen valkohäntäpeuran vuota valmistuisi 12h aktiivisella työllä. Hirven vuodan työmäärää en uskalla edes arvata.
Kauriin nahka on savustusta vaille valmis, tosin en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Vuota oli lipeässä aikansa (2,5vrk), jonka jälkeen kaavin sen puhtaaksi (n. 2h) ja laitoin järveen huuhtoutumaan (n. 18h). Kiersin nahkan kuivaksi ja paikkailin pari keskemmälle tullutta reikää jännelangalla, josta kuva:
Sekoitin pakasteesta otetut aivot lämpimään veteen n. 1:4 suhteessa ja laitoin nahkan likoamaan. Parin tunnin likoamisen jälkeen nahka oli imenyt koko seoksen ja lisäsin hieman vettä. Parin tunnin päästä päätin nahkan valmiiksi, kiersin kuivaksi ja aloin pehmittämään ja kuivaamaan nahkaa käsin: pyyhe polvien päälle ja välillä pehmitin pintaa käytetyllä pikkurälläkän hiontaterällä. Kuivaksi pehmitys otti pari tuntia.
Lopputulos on reunoilta reille kulunut: ohut nahka ja epätasainen pölkky, ehkä myös varomattomat otteet. Noin puolet vuodasta on tavoitteen mukaista pehmeää säämiskää, mutta selkäpuoli jäi sisältä kovaksi. Merkit olivat havaittavissa jo aivottaessa, mutten ottanut niitä tosissaan. Seuraava vaihe on joka tapauksessa savustus, jonka jälkeen sen voisi aivottaa uudelleen ja pehmittää kovaksi jääneet alueet. Pitää katsoa jaksanko...
Pieni kauriin vasan nahka savustusta vaille valmiiksi otti noin kahdeksan tuntia aktiivista työaikaa. Mielenkiintoinen ja opettavainen projekti. Jatkan parkitsemiskokeiluja jahka ehdin. Uskon, että hyvillä rutiineilla täyskasvuisen valkohäntäpeuran vuota valmistuisi 12h aktiivisella työllä. Hirven vuodan työmäärää en uskalla edes arvata.
Olen aivoparkinnut useita peuroja ja jonkun poron ja yhden hirvenvasan, mutta nyt en enää ainakaan kymmeneen vuoteen muutakuin tehnyt raakanahoiksi joitakin, karvoilla loikotaljoiksi tai ilman.
Äkkiseltään kuulosti siltä että kaikki muu meni suht ok paitsi et maininnut mitään epidermiksen poistosta joka helpottaa huomattavasti muokkautuvuutta.
Epidermishän on se osa nahkaa joka tekee nappapinnan mitä ei intiaaninahoissa (karvattomissa) ollut. Sen voi poistaa joko kuivana tai kosteasta nahasta, ennen aivotusta. Varsinkin niska ja sään alue sekä rumpit on tiukkoja venyttää jos epidermistä ei oo poistettu.
Muutama myönnytys nykyajalle helpottaa huomattavasti, varsinkin kun on ensin kokeillut miten rankkaa kaikki on käsin. Nyljetty nahka kannattaa pestä painepesurilla jolla saat lihapuolen helposti valkoiseksi sekä pulsaattoripesukone jolla saat huuhtelut sun muut vaivattomammin.
Niin hienoa ja kestävää nahkaa et kaupasta saakkaan.
Onnea kokeiluihin
Äkkiseltään kuulosti siltä että kaikki muu meni suht ok paitsi et maininnut mitään epidermiksen poistosta joka helpottaa huomattavasti muokkautuvuutta.
Epidermishän on se osa nahkaa joka tekee nappapinnan mitä ei intiaaninahoissa (karvattomissa) ollut. Sen voi poistaa joko kuivana tai kosteasta nahasta, ennen aivotusta. Varsinkin niska ja sään alue sekä rumpit on tiukkoja venyttää jos epidermistä ei oo poistettu.
Muutama myönnytys nykyajalle helpottaa huomattavasti, varsinkin kun on ensin kokeillut miten rankkaa kaikki on käsin. Nyljetty nahka kannattaa pestä painepesurilla jolla saat lihapuolen helposti valkoiseksi sekä pulsaattoripesukone jolla saat huuhtelut sun muut vaivattomammin.
Niin hienoa ja kestävää nahkaa et kaupasta saakkaan.
Onnea kokeiluihin
Rawhide
-
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Osuva nimimerkki siis. Mutta asiaan: Epidermis tuli poistettua, ja mielestäni aika huolellisestikin. Unohtui vaan mainita erikseen. Osa lähti kauniisti karvan mukana, osan kaavin sitten erikseen. Ainakin näin lipeäliotuksen jäljiltä kerros oli todella selvä ja helppo erottaa. Opettavainen projekti senkin osalta. Epäilen jäykkyyden syyksi edelleen paksuille osille puutteellista aivotusta (liian lyhyt aika ja/tai liian vähän käsityötä). Selviää kun ehdin tehdä tuon loppuun parin viikon päästä. Jos ei parane hirven aivoja lisäämällä, niin vika on jossain muussa.Rawhide kirjoitti:Olen aivoparkinnut useita peuroja ja jonkun poron ja yhden hirvenvasan, mutta nyt en enää ainakaan kymmeneen vuoteen muutakuin tehnyt raakanahoiksi joitakin, karvoilla loikotaljoiksi tai ilman.
Äkkiseltään kuulosti siltä että kaikki muu meni suht ok paitsi et maininnut mitään epidermiksen poistosta joka helpottaa huomattavasti muokkautuvuutta.
- -
Painepesuri kuulostaa hyvältä idelta. Voiko silloin jättää lihapuolen kaapimatta, vai onko se vain kosmeettinen pesu? Pesukonekin on varmasti kätevä, tai ainakin nopeuttaa projektia, mutta jos on aikaa, niin helppohan tuo oli heittää järveenkin likoamaan.
Painepesurilla saat lihapuolelta kaiken pois, kalvot lihanriekaleet yms mikä estää aivottumista, eikä tarvitse kaapia mitään.
Aloitan keskeltä ja vyörytän kohti reunoja ja käännän nahan uuteen asentoon ja taas uudestaan uuteen suuntaan kohti toista reunaa jne. Levy tms alla helpottaa, samoin kuin sadehaalarit .
Ketut siivoaa tienoon ja aloita kevyemmällä paineella ja loivalla kulmalla kunnes näät että alkaa irtoamaan eikä tuu reikiä. Lihapuolesta pitää tulla aivan valkoinen. Museokamoissa tosin välillä näkee ettei ne intiaaninaisetkaan niin huolellista olleet.
Pulsaattorikone tehostaa kaikkia vaiheita.
Unohtui mainita että olen muokannut myös lampaita ja vuohia. Nautaa eikä hevosta kannata edes yrittää, ei ainakaan ennenkuin sinusta tulee vanha intiaanieukko jotka teki mitä vaan!
Meillä on valtaoja joka tulee suolta ja siinä liotus antaa mukavaa vaalean ruskeaa sävyä sekä ehkä vähän tanniineja. Sitä vettä ei ainakaan alajuoksulla juoda, kun ei meilläkään.
Pakastin on myös mahtava apulainen kun voit heittää sinne kesken muokkausvaiheen jos tarvii katsoa vaikka emmerdale tms.
Tämähän ei ole pelkkää aivotyötä!
Aloitan keskeltä ja vyörytän kohti reunoja ja käännän nahan uuteen asentoon ja taas uudestaan uuteen suuntaan kohti toista reunaa jne. Levy tms alla helpottaa, samoin kuin sadehaalarit .
Ketut siivoaa tienoon ja aloita kevyemmällä paineella ja loivalla kulmalla kunnes näät että alkaa irtoamaan eikä tuu reikiä. Lihapuolesta pitää tulla aivan valkoinen. Museokamoissa tosin välillä näkee ettei ne intiaaninaisetkaan niin huolellista olleet.
Pulsaattorikone tehostaa kaikkia vaiheita.
Unohtui mainita että olen muokannut myös lampaita ja vuohia. Nautaa eikä hevosta kannata edes yrittää, ei ainakaan ennenkuin sinusta tulee vanha intiaanieukko jotka teki mitä vaan!
Meillä on valtaoja joka tulee suolta ja siinä liotus antaa mukavaa vaalean ruskeaa sävyä sekä ehkä vähän tanniineja. Sitä vettä ei ainakaan alajuoksulla juoda, kun ei meilläkään.
Pakastin on myös mahtava apulainen kun voit heittää sinne kesken muokkausvaiheen jos tarvii katsoa vaikka emmerdale tms.
Tämähän ei ole pelkkää aivotyötä!
Rawhide
-
- Viestit: 2522
- Liittynyt: 12 Heinä 2013 21:22
Tulipahan kokeiltua tänään tervanpolttoa. Poltimme retkikaverin kanssa meikeläisen pellonkulmassa parisataa litraa tervaspuita tynnyripolttona. Neljä viisi tuntia siinä vierähti savunhajusta nauttien. Olihan meillä toki nuotiokin, jossa myös hernekeitot ja kaffit keittelimme. Saimme noin 10-12 litraa sakeaa tervaa, litran pari tervankusta ja muutaman litran tervansekaista tärpättiä. Ja tietenkin vajaa tynnyrillisen hiiliä. Perinnetyötä ja primitiivipuuhailua kai tämäkin.
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
-
- Viestit: 2522
- Liittynyt: 12 Heinä 2013 21:22