Toisessa keskustelusäikeessä totesin, että supeilla on jo talviturkki päällä. Ja onhan niillä.
Sunnuntaina 10.11. noukin yhden onnettoman supin maalliset jäänteet asfalttitien keskiviivalta. Aluksi ajatuksena oli vain siirtää raato pois tieltä hyvän liikennetavan mukaisesti, mutta koska se oli päällisin puolin ehjä ja vielä "rento" sekä karva hyvää, päätin ottaa sen kyytiin (~5min). Maanantaina nyljin supin (~tunti, erinnäisistä rajoitteista johtuen). Hyvä ehjä nahka, mitä nyt itse tein epähuomiossa pari reikää. Keskiviikkona kaavin (~2 tuntia suurpiirteisen nylkemisen vuoksi) ja pesin turkin useaan kertaan tiskiaineella (~30min aktiivista pesu-, huuhtelu- ja kuivatteluaikaa). Torstain ja perjantain välisenä yönä pehmitin kehikkoon pingotettua (pingotus ~30 min) rasvaparkittua nahasta kuivaksi (ei ollut aivoja, joten käytin toimivaksi todettua rypsiöljy-mäntysuopa-seosta). Yötöiksi meni (~4 tuntia sellaista osa-aikaista tökkimistä seurustelun, TV:n katsomisen ja muun lomassa), koska viikonloppuna oli tiedossa löylyt savusaunassa, jonne jätin turkiksen savustumaan neljäksi tunniksi.
Kuvia pehmityksen loppupuolelta.
Savun haju oli sen verran voimakas, että päätin pestä turkiksen vielä kerran. "Aivoparkitun" nahan/turkiksen pitäisi kestää pesu ja pehmentyä takaisin pienellä venyttelyllä. Ja kun en ollut ihan tyyvyäinen niskan ja sään pehmeyteen, levitin pintaan vielä uuden öljyseoksen. Pehmittelin turkista hetken ja jätin yöksi kuivumaan. Lopputulos oli pesua edeltänyttä jäykempi. Pehmitin sitä agressiivisesti kymmenkunta minuuttia kepillä, jolloin lopputulos on suunnilleen yhtä pehmeä kuin ennen pesuakin. Turkis on kutistunut aavistuksen, kuten kehikolle pingottamisen jälkeen sopi odottaakin. (Siis pese kehikolla pehmitetyt nahat ja turkikset ennen kuin teet niistä vaatteita tai muuta!)
Lopputulos on ihan käyttökelpoinen supin turkis. Neljästä isosta turkiksesta tekisi liivin. Yksi riittäisi varmaankin rukkasiin tai lakkiin tai useamman hupun reunaan. Kunhan ehdin, pitää selvittää onko lokakuisten supien turkki käyttökelpoista... Ja jos ei, niin kyllähän noita talven aika saa lisää.
Ajatuksena tässä kirjoituksessa oli rohkaista muitakin kokeilemaan! Supeja on tienpenkoilla melkeinpä kotitarpeiksi asti. Supi on kohtalaisen kokoinen projekti, ei vaadi kohtuuttomasti työtä ja muokkaaminen onnistuu vaikka kerros- tai rivitaloasunnossa. Ja lopputuloksesta saa todennäköisesti vähintään eettisen ja ekologisen karvareunuksen talvitakin huppuun.
PS.
Savustin aiemmin muokkaamani lampaan "säkiksi" sidottuna kituvan hiilloksen päällä. Sekin pitäisi vielä pestä (savun haju on VAHVA) ja reunat siistiä. Sitten se olisi valmis lattialle tai tuolin pehmikkeeksi. Karva on niin pitkää, että vaatekäyttöön en sitä laita.
vaikka ei tule kommentoitua.Hyvä kun joku viitsii värkkäillä ja pitää perinteitä yllä.
. eli coraclen.