Suljitjelma/Padjelanta tai Saltfjället

[eve]

Onko joku retkeillyt Suljitjelman/Padjelantan alueella tai Saltfjälletillä?

Olisin kiinnostunut näitä alueita koskevista vaelluskokemuksista. Erityisen kiinnostunut olen siitä, missä on hyviä kukkivien tunturikasvien alueita. Kummallakin elueella on kirjatiedon mukaan kalkkikiveä ja kukkivia tunturikasveja.

[johtamaa]

Olin elokuussa 2005 Padjelantassa. Seuraavasta osoitteesta pääset katsomaan muutamia kuvia alueelta: http://jouni.offpiste.fi/galleria/main. ... temId=7321

[Sarekretkeilijä]

Ilmeisesti Staloluoktasta saa venekyydin Virihauren etelärannalle sen joen ohi? Ainakin näin väitettiin Grundstenin kirjassa. Pitääköhän kyyti tilata saamelaisilta vai kuskaakohan tupaisäntä ja onkohan hinta tavalliset 150 kr? Ehkäpä enemmän. Enemmän tosin huolettaa helikopterin hinta Staloluoktaan ja se, kyyditäänkö yhtä henkeä edes.

Haaveissa olisi joskus kiertää Virihaure ja Vasshaure ja lompsia pois jalan. Matkalla voisi piipahtaa katsomassa Blåmansiseniä joltain töyssyltä ja vaikka käydä Trolldalenissa. En tiedä, kosk innostuu tuollaiseen. En ainakaan tänä vuonna. Inhoan ennalta sovittuja kyytiajankohtia. Ei jää säävaraa eikä omaa vapautta.

[johtamaa]

Uskoisin, että Staloluoktan saamelaisilta saa venekyydin, mutta kannattaa kysyä tupaisänniltä. Helikopterilla pääsee reittilennolla joko Kvikjokkista tai Ritsemistä. Kannattaa vilkaista vaikkapa Lapplandsflygin sivulta aikatauluja ja hintaa. Lentoja tekee muutkin yhtiöt. Lento kannattaa varata etukäteen, jos aikoo päästä lennolle.
http://www.lapplandsflyg.se/scripts/startsida.php

[Tunnelivaeltaja]

Itselläni on käytännön kokemusta Virihauren venekuljetuksesta kesältä 1999. Ainakin silloin kuljetus järjestyi ottamalla yhteyttä suoraan kuljetuksia järjestäneeseen saamelaiseen. Jos asian haluaa varmistaa ennen kuin on itse Staloluoktassa, ehkäpä esim. Jokkmokin turistitoimistossa tiedetään, mikä on oikea puhelinnumero nykyisin.

Homman vaativuusastetta lisäsi hieman se, että emme käyneet lainkaan Staloluoktassa, vaan olin veljeni kanssa matkalla Vaisaluoktasta läntisen Padjelantan ja Sulitjelma-massiivin pohjoispuolen kautta kohti Kvikkjokkia. Tarvitsimme venekuljetusta Tukiluoktan (Duvggeluokta) yli, sillä vanhemmissa kartoissa näkyvä Tukijåkkån (Duvggejåhkå) siltaa ei enää ollut, eikä kai ole nykyäänkään. Tämä seikka selvisi onnekkaasti ainoasta silloin Google-haulla "Tukijåkkå" löytyneestä dokumentista!

Kyytiajankohta oli siis pakko sopia etukäteen. Arvioin itse, että normaalilla vaellusvauhdillamme olisimme Tukiluoktassa kuudentena päivänä liikkeellelähdön jälkeen klo 16. Veljeni taas arvioi että olisimme siellä jo klo 15, joten valitsimme klo 15, jotta jäisi tunti enemmän aikaa Sulitjelman seudulle! Ajoitussuunnitelma toteutti itsenä asiallisesti, ja saavuimme Tukiluoktaan määräpäivänä jo klo 13. Kello tuli 15, mutta venettä ei tullut. Kello tuli 15.30, eikä vieläkään venettä. Sää oli tuulinen ja kolea, ja ajoittain tuli sadekuurojakin, joten panimme teltan pystyyn. Mietimme ankarasti miten toimia jos kuljetusta ei tulisi lainkaan. Jossain vaiheessa olisi pakko kääntyä takaisin ja hakeutua kohti Padjelanta-ledenin pohjoisosia Virihaure ja Vastenjaure myötäpäivään kiertäen ...

Kello 19 alkoi yllättäen kuulua moottoriveneen ääntä, joten pääsimme kuin pääsimmekin Tukiluoktan itäpuolelle. Venettä ajanut saamelaismies kertoi, ettei ollut aiemmin päivällä uskaltanut lähteä liikkeelle kovan tuulen takia. Kuljetuksen hinnaksi muodostui 500 kruunua. Normaalitaksa olisi ollut kai 300-400 kruunua, mutta meillä ei ollut pienempiä seteleitä, ja saamelaisen vaihtorahat olivat Staloluoktassa ... Saamelainen lähti siis hyvin tyytyväisenä takaisin, ja mekin olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että vaellus pääsi jatkumaan normaalin kaavan mukaan.

Yleensä ottaen läntisin Padjelanta on kiitettävän syrjäistä seutua. Ei erityisen vaikea- eikä helppokulkuista, mutta e.m. vaivalloinen logistiikka vähentänee osaltaan vaeltajien lukumäärää. Jaurekaska oli hieno ja Blåmannsisenkin tuli nähtyä, parhaiten kukkulalta 1290 reilu kilometri Skagmadalenista kaakkoon. Vaellusta "suosi" puolivälistä lähtien erittäin kolea säätyyppi, jota venekuskikin sadatteli: päivän ylin lämpötila 5-7 astetta, ja toisinaan satoi hieman luntakin. Vaelluksen alkupuolella taas pilvet olivat ajoittain hyvin matalalla (vain 600-800 m merenpinnasta), mikä ei liene kovin harvinainen riesa noin lähellä merta. Kasveista en osaa sanoa -- kaarlenvaltikoita kyllä näkyi, muttei kai muuten mitään erikoisempaa? Grundstenin kirjan mukaan esim. Unna Tuki Tukiluoktan kupeesssa olisi kasvillisuudeltaan hyvin runsaslajinen.

[Sarekretkeilijä]

Ette siis käyneet Blåmannsisenin reunalla ennen Skagmandalenia eli Dugvejoen länsipuolella? Siellä ei oikein näytäkään olevan kunnon nyppylää, paitsi Messingtoppenin eteläpuolella 1462 m korkea huippu. Reitti sinnenäyttää kartalla aika vaikealta. Korkeuskäyrät ehkä antavat myöten, mutta notkossa Messingmalvatnetiin putoaa ilmeisesti jonkinmoinen puro. Koska molemmin puolin on jäätikköjärvi, "puro" saattaa olla vuolas koskikin. Mutta kyllähän Messingtoppiltakin jotain luulisi näkevän.

Näkisikö Ragon kansallispuiston puolelta? Pitää ilmeisesti ostaa Ragon kartta.

[Tunnelivaeltaja]

Ei käyty. Sää oli huono ja ajan puolestakin olisi mennyt ylitöiksi. 1462 olisi varmaankin paras paikka Blåmannsisenin katselemiseksi, edellyttäen että sinne pääsee. Kartan perusteella tuo näyttää epävarmalta, mutta näyttää sinne ainakin joku pääseen: http://www.pbase.com/hansbertil/image/63467935

Norjan karttojahan voi katsella myös Norgesglassetista: http://ngis2.statkart.no/norgesglasset/default.html

[eve]

Kiitokset kommenteista, ne auttoivat asian selvittämisessä eteenpäin. Lähetin sähköpostia Jokkmokkin turistbyrå:lle ja he välittivät viestini eteenpän Badjelánnda Laponia Turism:lle. Ihmettelin aikaisemmin, että miksi STF:n (Svenska Turistföreningen) kotisivuilla ei löydy Staloluoktan yhteystietoja, no nyt se selvisi. Staloluoktan tupaa, ja muutamia muitakin tupia, pitää yllä paikalliset saamelaiset. Näin ainakin ymmärsin näiltä www-sivuilta:

http://www.padjelanta.com/se/index.asp

Sain sähköpostiini BadjelanddaLaponia Turism:lta seuraavanlaisia vastauksia:
- Staloluoktasta saa venekyydityksen aj. 5.6-31.8.
- Tunturikukkia kasvaa Unna Titerillä, Jeknaffolla sekä Staddajoen ympäristössä.
- He tietävät vain merkityn reitin alueesta. En saanut vastausta siihen onko Staloluoktan ja Sorjusshyttan välissä Stalojåhkan lisäksi muita sellaisia jokia, joita ei voisi ylittää kahlaten. Kartasta katsoen ei näyttäisi olevan.

[Sarekretkeilijä]

Tilasin helikopterikyydin heinäkuulle Ritsemistä Staloluoktaan. Venekuljetukset Virihaurelle on järjestetty oudosti. Sain saamelaisen puhelinnumeron, mutta siellä sanottiin, että riittää, kun soittaa sieltä Staloluoktasta sitten, kun siellä on. Sesonkiaikana ilmeisesti aina on joku kyyditsijä. Varsinaisen kyyditsijän perheenjäsen tai joku muu. Varauskirjaa eivät taida pitää, ainakaan näin aikaisin ennen matkaa. Ajattelin soittaa Padjelantaan vielä pari viikkoa ennen reissua. Jos kyyti missaantuu, täytynee lompsia sitten Suljitelmalle tai odottaa seuraavaan päivään Staloluoktassa.

[Sarekretkeilijä]

Lensin Staloluoktaan ja samantien veneellä yli Virihauren Sierggaluoktaan. Retkeilin viikon Länsi-Padjelantassa, minkä jälkeen Vielggispaktin kautta Akan suuntaan. Huiputin Akan ja tulin pois Ritsemiin. Reissu kesti 14 vuorokautta. Änonjälmestä ei päässyt laivalla yli Akkajärven, koska määräysten mukaan laivat ja veneet eivät kuljeta vaeltajia yli 20 m/s tuulessa. Oli muiden ihmisten kanssa tilattava helikopteri Fiskflygiltä ja lennettävä 400 kruunulla takaisin. En viitsinyt enää yöpyä vain laivasään vuoksi, joka voisi sitäpaitsi jatkua (mutta ei jatkunut). En ollut tiennyt tällaisesta, joten aikatauluja kanattaa suunnitella aika väljästyi tai sitten mennä Survaan ja bussilla Ritsemiin, jos auto on siellä. Kopteri pääsi laskeutumaan onneksi Änonjalmeen.

[Sarekretkeilijä]

Katselin Sårjåstjåhkkån, Sulitelman ja Jeknaffon suuntaan 10 päivää ja olin myyty. Sinne pitää päästä. Ruotsin stortoppen on mykistävän näköinen ja näkyy lähes kaikkialle. Jeknaffo on monen mielestä Ruotsin kauneimpia näköalapaikkoja. Tällöin alkaa jo lupsakka Padjelanta olla ympäristönä. Miehtevagge on myös kuulemma hieno.

Mutta en halua mennä paikalle tietenkään nyt Stalokuoktasta, vaan mieluummin suoraan Sulitelmalta, josta pääsee kohta jo Skagmanndalenia ja Blåmannsiseniä tähyilemään. Mutta-en tiedä, mistä siellä oikein lähdetään. Yksi parkkipaikka on merkitty Ny Sulitelmalle, mutta ilmeisesti edempänä on jokin retkeilykeskus. Onko joku lähtenyt tuolta ja onko joku pitänyt alueella autoa? Onko retkeilymajaa tai hotellia? Entä kunnon ravintolaa? Onko hyvä info? Entä myymälä?

EDIT: Toivottavasti kyseesä ei ole vain SOT-jäsenille tarkoitettu vuokramökin parkki. Ehkäpä retkeilykeskus on varmin? Sandnes tuntuu epävarmalta. Olen muuten kerran huvikseni käynyt autolla Jakobsbakkenilla asti Bodön matkalla, mutta en pysähtynyt kyselemään mitään, kun oli kiire jatkaa Ranaan ja kun ajattelin, että en tule vaeltamaan alueelle varmaankaan. Heh. Vuorien korkeudet ja sateet olivat tällöin ilmeisesti vain mielessä eikä mistään tietoa.

[Sauvakavelija]

Kävimme Kvikkjokkista Sulitjelman seudulla heinä-elokuun vaihteessa. Ny-Sulitjelmalla oli retkeilymaja, jossa oli sähkö, lämmin vesi, ei suihkua, useampia makuuhuoneita ja keittiö-oleskelutila. Yövyimme siellä, henkilökuntaa ei ollut paikalla, ovi oli mennessämme jo auki, ei tullut lukitusta katsottua, mutta ehkäpä tavanomainen DNT-avaimella toimiva lukko siinäkin. 150 NOK/hlö, maksu postisiirtokupongilla. Vieressä oli parkkipaikka, jossa useampia autoja oli parkissa, suurin osa ruotsalaisia.

Maja oli 585 m korkeudella, 450 m alempana järven rannassahan on sitten Sulitjelman kylä, jossa internet-tietouden mukaan ainakin yksi hotelli (60 rum, svömmebasseng, saunaer, frokost) on, alle 1000 asukasta kylässä, epäilemättä jonkinlainen myymäläkin löytyisi, ei tullut kylässä käytyä.

Ny-Sulitjelman majalta tunturiin lähtö on helppoa, kun tietä pitkin pääsee 840 m korkeuteen ja reitti jatkuu siitä Sorjushyttalle.

[Sarekretkeilijä]

Tin loppuun saisi ilmeisesti vielä Ny Suljitelmaltakin eteenpäin kuulemma taksin.

[Sauvakavelija]

Tie oli melko jyrkästi nousevaa ja välillä lumen peitossa eikä matkaa ollut kuin reilu kilometri (max 2), joten kannattaneeko tuo, kun harrastus kuitenkin on luonteeltaan tuohon kävelypuoleen painottuva?

[Sarekretkeilijä]

Tosiaan, tietä onkin enää kilometri tai kaksi.