Ekologiset ja ei-ekologiset vaellusvaatteet

[Pepi]

Riippuu siitä, mitä tapahtuu sillä välin kotona.

[Paimenpoika]

Kaikki muovivaatteet tuottavat muovijätettä vesistöihin. Tämän hetken tietojen perusteella muovi hajoaa näkymättömän pieniksi hiukkasiksi, mutta eivät hajoa loppuun asti tuhansiin vuosiin. Vaatteiden oaalta se tarkoittaa erityisesti polyesteria, polyamidia ja akryylia.

Itse suosin villaa ja merinovillaa. Ompelen itse kaiken, minkä osaan. Loput hankin käytettyinä. Muovia sisältää vain päällyskerroksen puuvilla-polyesterkankaat. Arkivaatteissa en käytä lainkaan keinokuituja.

[Pepi]

Vaikka mikrobit ja jopa hyönteistoukat oppivat ajan mittaan vääjäämättä syömään muoviakin, kun sitä on niin paljon tarjolla, ei siitä ole muovijäteongelman ratkaisuksi pitkiin aikoihin. Öljy kelpaa bakteereille jo paremmin, mutta se ei olekaan polymeroitua. Ja ne Meksikonlahden bakteerit ovat saaneet harjoitella luonnollisista syistä mereen tihkuvan öljyn kanssa jo vuosimiljoonia.

Toisaalta, kun muovinsyöjät ovat oppineet tarpeeksi, menetämme tämän raaka-aineen erään tärkeän edun. Tuholaiskestävyyden.

[veeäm]

“A little harm you will always give to nature, but if you keep your garments longer the impact gets smaller.”

Jäin miettimään villa ja etenkin nykymuodin mukaisen merinovillan ekologisuutta.

Villa, lampaiden loismyrkyt ja pesu-/valkaisuaineet jne... Polyesteri, mikropäästöt ja öljy jne jne jne...

Kumpi sitten on vain ekologisesti ajateltuna parempi: Polyesterifleece tai -kalsarit, jotka min. kymmenen vuoden elinikänsä aikana päästävät x-määrän mikrohippuja vesistöihin vai merinokalsarit, joista ei käytössä päästöjä tule, mutta joita joutuu ostamaan polyesterivaatteen käyttöiän aikana vähintään kolmet?

Luulen, että fleece/polyesteri.

[Pepi]

Lämpiminä kalsareina pidän eniten villa-keinokuituseoksesta. Siinä merinovillasta on seostamalla saatu kutistumaton ja 60 asteen konepesua kestävä. Ostin omani viime vuosituhannen puolella, ensimmäiset kai 1980-luvulla, mutta käyttöiän loppu ei näytä edes häämöttävän. Vanhimmista olen hiukan "kasvanut ulos".

Puhdas merinovilla kutistui (jopa ylläni) käyttökelvottomaksi jo ennen ensimmäistä pesua. Siihen riitti läpikasteleva sää ja huuhtelut pelkällä vedellä.

Myös fleecejä ja mikrofleecejä minulla on. Yksiäkään en vielä ole käyttänyt loppuun.

Eniten lienen kuluttanut sanan varsinaisessa merkityksessä puuvillaisia. Ne ovat enimmäkseen olleet ihan arkikäytössä, vähemmän retkillä. Alusasujeni ekologinen jalanjälki keskittynee siis puuvillaan. Keinokuituiset kestävät niin, ettei niiden jalanjäljellä ole tuohon verrattuna juuri merkitystä.

[tst]

Koirankarvan pitäisi näemmä olla erittäin lämmin materiaali. Rukki, karstat ja keritsimet kyllä löytyy, mutta villantyöstötaito puuttuu. Raaka-ainelähdekin tuijottaa silmiin juuri parasta aikaa. https://goo.gl/v87vt4

[dailymail]

Vaellusvaatteissakin suurempaan ekologisuuteen pyrkimisen yhden kulman voi rakentaa sen varaan, että pyrkii käyttämään retki- ja vaellusvaatteina mahdollisimman pitkälle samoja vaatteita kuin käyttää kotosallakin. Puuvillainen t-paita on edelleenkin aivan käyttökelpoinen retkivaate kuten muutkin puuvillavaatteet. Puuvillasukka ehkä ei kuitenkaan.

[Hamalainen]

Nyt kun kelit kylmenee niin kokeilin alushousuina alla merinoa ja päällä fleece, uloimpana pes/co vaellushousut. Fleece tiiviimpänä poisti koleutta kun on paikallaan. Paksukin villakerros on vähän viileä kun ilma liikkuu villakerroksessa. Liikkeesäkin merino ja ohut fleecehousu ei hiosta liikaa.
Fleecen kestävyys on huippua verrattuna villaan.