Turvallisuustekijät talvitelttailussa
Trangiaa turvallisuuteen en ota kantaa, kun en ole sitä paljoakaan vuoden 94 jälkeen käyttänyt. Sen tiedän että ainoa keittimen liittyvä likipititilanne on tullut mulla trangian kanssa. Pääriski trangialla lienee liian aikainen uusinta täyttö, muuta en juuri keksi.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
- Kaarle Suurehko
- Viestit: 1778
- Liittynyt: 22 Joulu 2011 19:26
-
- Viestit: 196
- Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41
Nostan yhdeksi huomioitavaksi turvallisuustekijäksi teltan pystytyspaikan, kolmessakin mielessä. Ensinnäkään teltaa ei tule pystyttää paikkaan, jossa on vähäinenkin vaara lumivyöryyn tai muuhun lumen liikkumisesta aiheutuvaan vaaraan. Toisekseen teltta on aina ankkuroitava kunnolla myrskyn varalta, eikä telttaa saa välttämättä ankkuroitua esimerkiksi vähälumisen järven jäälle pelkkien kiilojen avulla; tarvitaan jääruuveja tms. Ja joskus paras paikka teltalle saattaa sijaita lumettomassa mutta routaisessa pälvessä. Tällöin ankkurointiin voi käyttää vaikkapa 8-tuumaisia rautanauloja. Itse kuljetan mukanani yleensä tarpeet niin lumi-, jää- kuin routa-ankkurointiin. Kolmanneksi: jos teltta sijaitsee alueella, jossa on kelkkaliikennettä, pidän varsinkin kaamosaikaan hyvänä ajatuksena ripustaa kaikkiin suuntiin näkyvä heijastin noin metrin korkeudelle lumen pinnasta.
Toisessa ketjussa minulle kävi juuri tuo pumpun venttiilin hajoaminen kesken viimeisen painalluksen. Saatoin vielä pahentaa tuota muutamalla pienellä ihmettelyliikkeellä, mutta väittäisin polttoainetta vuotavan ainakin vähintään saman verran kun esilämmityksessä käytetään, eli 5-10ml. Omassa tapauksessani taisi tulla aika paljon reilumminkin.Pertti Kurki kirjoitti:Onko muuten kellään kokemusta keittimen pumpun takaiskuventtiilin hajoamisesta? Jos paineet on kovat, polttoainetta ilmeisesti vuotaa pumpun juuresta melko paljon? Laskevatko paineet niin paljon, että poltin sammuu itsekseen?
Ja vielä: jos polttoaineena on bensa, venttilin hajoaminen aiheuttaa välittömän paloriskin?
Tämä riski on saanut minut pitäytymään tiukasti valopetrooli/lamppuöljyssä, vaikka bensassa on omat hyötynsä: helppo esilämmitys ja erittäin vähäinen haju.
Alkuun polttoainetta selvästi ruikki männän tyvestä, joten sen kyllä huomaa, mikäli on jatkuva valvonta keittimelle. Tämän jälkeen tuli tasaista pientä noroa tankkia myöten.
Tulen myös ehtii kyllä sammuttaa ennen kuin petroolia on liialti levinnyt. Bensan kanssa en tahtoisi olla samassa teltassa, se kun kaasuntuu ja voi leimahtaa herkästi.
Seuraavaksi ajattelin testailla esilämmitysliekin sammutusta sammutuspeitolla...
Suomessa avotuntureilla talvella voi oikeasti olla ankarat olosuhteet, joka niitä vähättelee, ei välttämättä omaa riittävää asiantuntemusta arvioida turvallisuusnäkökulmia niiden olosuhteiden retkeilystä.
Jos puhutaan turvallisuudesta, niin silloin ei ehkä kannata lähestyä asiaa mukavuuden vaan oikesti turvallisuuden kannalta
Käsivarren alueella on täysin mahdollista että tuulen nopeus on tunturissa yli 30 m/s, sään muutos voi tapahtua oikeasti hetkessä, muutamia kertoja olen sen päässyt itsekin paikanpäällä kokemaan.
Jos joudut niissä olosuhteissa majoittumaan teltaan, niin silloin on turvallisempaa olla sellainen teltta, jonka saat niissä olosuhteissa nopeasti pystyyn.
Muutaman kerran olen ihaillen vierestä katsonut, että kuinka ankarissa olosuhteissa saadaan tunneliteltta todellakin hetkessä turvallisesti pystyyn,ilman pelkoa että tuuli vie koko teltan mennessään.
Jos puhutaan turvallisuudesta, niin silloin ei ehkä kannata lähestyä asiaa mukavuuden vaan oikesti turvallisuuden kannalta
Käsivarren alueella on täysin mahdollista että tuulen nopeus on tunturissa yli 30 m/s, sään muutos voi tapahtua oikeasti hetkessä, muutamia kertoja olen sen päässyt itsekin paikanpäällä kokemaan.
Jos joudut niissä olosuhteissa majoittumaan teltaan, niin silloin on turvallisempaa olla sellainen teltta, jonka saat niissä olosuhteissa nopeasti pystyyn.
Muutaman kerran olen ihaillen vierestä katsonut, että kuinka ankarissa olosuhteissa saadaan tunneliteltta todellakin hetkessä turvallisesti pystyyn,ilman pelkoa että tuuli vie koko teltan mennessään.
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
Kerro, Marko, lisaa mita naihin Sinulla sisaltyy?
"Itse kuljetan mukanani yleensä tarpeet niin lumi-, jää- kuin routa-ankkurointiin"
Itse olen elatellyt toivetta (joka on viela tosipaikassa testaamatta), etta kaksi kunnollista jaaruuvia riittaa pitamaan teltan tuulenpuoleisen paan seka pystytyksessa etta myohemmin, ja muuten parjaisi ilman eri "setteja" kun lasketaan tarvittaessa viela sukset ja sauvatkin mukaan.
"Itse kuljetan mukanani yleensä tarpeet niin lumi-, jää- kuin routa-ankkurointiin"
Itse olen elatellyt toivetta (joka on viela tosipaikassa testaamatta), etta kaksi kunnollista jaaruuvia riittaa pitamaan teltan tuulenpuoleisen paan seka pystytyksessa etta myohemmin, ja muuten parjaisi ilman eri "setteja" kun lasketaan tarvittaessa viela sukset ja sauvatkin mukaan.
-
- Viestit: 717
- Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49
Turvallisuuden kannalta tunneliteltta on todettu turvallisimmaksi vaihtoehdoksi. Geodeetit, ulkoteltan kaarineenkin ovat sellaisen järjestelmällisen pystytyksen ulkopuolella, mihin tunneli pystyy. Ratkaisu ja samalla huono puoli on tuulen suunta. Tunnelin järjestelmä on rakennettu tuulen suuntaiseen pystytykseen, mutta suunnan muuttuessa on edessä ongelmia. Telttaa pitää kääntää vauhdissa. Nyt kuitenkin vuosien kokemuksen ja kuultujen kertomusten perusteella sanoisin, että tuulen suunta on enemmän pysyvä, kuin ailahteleva, minkä sen oletan olevan vuoristossa. Turvalliseen talviretkeilyyn tärkeimpänä tekijänä ottaisin mukaan edelleen mielen maltin ja ajattelun tärkeyden. Itselleni helpottavimpia seikkoja kovissa oloissa ovat slalomlasit, joiden avulla voin katsoa asioita avoimin silmin ja toinen ovat korvatulpat, joiden avulla voin suhtautua asioihin tyynesti, ilman taustakohinaa. Sanoisin, että noilla välineillä turvallisuudesta on hoidettu jo iso osa. Tosin niitä on myös muistettava käyttää, mikä sekään ei ole itsestäänselvyys. Harmi, että Korpijaakko on reissussa ja itsekin käännykän varassa Ylläksellä. Ei pysty kommentoimaan kunnolla.
-
- Viestit: 717
- Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49
Kalliiden jääruuvien (venäläistenkin) sijaan reilut 8 tuumaiset naulat ovat ajaneet routa ja jääkiiinnitysten asiaa. Tietysti mukana pitää olla kirves, millä naulat saa alas, mutta samalla pelillä ne saa myös ylös. Kerran jätin kairan "kuivaan" reikään teltan päätykiinnitykseksi meren jäällä. Aamulla kaira katkesi melko siististi jään pinnasta, pienen heiluttelun perästä. Ja oli UR.
Samaa mieltä. Varusteilla ei useinkaan voi korvata omaa toimintaa, mutta monesti toisinpäin voi. Ja "älykäs selviää tilanteista joihin viisas ei edes joudu." (Anteeksi jos meni off-topic.)Reissu Pete kirjoitti:Turvalliseen talviretkeilyyn tärkeimpänä tekijänä ottaisin mukaan edelleen mielen maltin ja ajattelun tärkeyden.
-
- Viestit: 196
- Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41
Lumikiiloja ja laskuvarjoja, yhteensä 22 kpl. Vähintään neljä jääruuvia, merellä enemmän. 22 rautanaulaa ja pieni kirves. Joskus telttaa tulee pelkkää yöpymistä varten ankkuroitua myös suksien, sauvojen ja kairan varaan.luuppi kirjoitti:Kerro, Marko, lisaa mita naihin Sinulla sisaltyy?
"Itse kuljetan mukanani yleensä tarpeet niin lumi-, jää- kuin routa-ankkurointiin"
Itse olen elatellyt toivetta (joka on viela tosipaikassa testaamatta), etta kaksi kunnollista jaaruuvia riittaa pitamaan teltan tuulenpuoleisen paan seka pystytyksessa etta myohemmin, ja muuten parjaisi ilman eri "setteja" kun lasketaan tarvittaessa viela sukset ja sauvatkin mukaan.
Rautanauloja on tullut käytettyä myös ahkion katkenneen aisan korjaamiseen. Joskus rautanauloja on tullut sulateltua kuumalla vedellä irti jäästä — ei tainnut olla silloin kirvestä mukana.
-
- Viestit: 196
- Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41
Sellainenkin on tullut koettua tunneliteltan kanssa reissatessa, että myrskytuulen suunta muuttui noin 90 astetta melko pian teltan pystytyksen jälkeen. Tämä tapahtui erään luoteeseen aukeavan laakson yläosassa. Telttaa pystyttäessä tuuli tuli alhaalta laaksosta, siis mereltä päin. Laakson lounaispuolella oli jyrkkä, korkea rinne. Laaksomme koillispuolella oli puolestaan loivapiirteinen tunturiylänkö, jonka takana oli syvä, luoteeseen merelle aukeava jokirotko. Jotenkin se tuuli sitten karkasi sieltä syvästä naapurilaaksosta ylängön poikki meidän laaksoomme — ja siis 90 asteen kulmassa telttaamme nähden. Emme kuitenkaan lähteneet telttaa kääntämään. Melko tukalaa oli sinä yönä, mutta kestihän tuo teltta kuitenkin.Reissu Pete kirjoitti:Tunnelin järjestelmä on rakennettu tuulen suuntaiseen pystytykseen, mutta suunnan muuttuessa on edessä ongelmia. Telttaa pitää kääntää vauhdissa. Nyt kuitenkin vuosien kokemuksen ja kuultujen kertomusten perusteella sanoisin, että tuulen suunta on enemmän pysyvä, kuin ailahteleva, minkä sen oletan olevan vuoristossa.
Olen samaa mieltä tästä: hankalissa olosuhteissa tärkeintä on kyky turvalliseen toimintaan, mikä edellyttää malttia ja selkeätä ajattelua. Kokemuksella on tähän luullakseni iso merkitys.
Tämähän on oikein hyvä ketju ja asiallista pohdintaa puolelta jos toiselta.
Vaikka talvitelttailtaisiin vain Suomessa , lähtisin vaikeimmasta, eli avotunturiolosuhteista liikkeelle.
Metsässä olosuhteet ovat tuulien suhteen toiset jos ei Mairen tapainen kohdalle satu.
Teltan lämmitysmahdollisuus muuttaa talviretkeilyn mukavuusastetta paljon. Siksi on tärkeää että lämmityksen turvallisuus pohditaan kunnolla.
Valopetrooliin muutan minäkin teltan lämmityksen juuri turvallisuuden takia ja bensalla kokkaan ruuat (absidi tai ulkona), ja sen sai tämä säie pohdinnoillaan aikaan.
Taitaa tämän kauden talviretkeily Lapin osalta jäädä minulta muiden velvoitteiden jalkoihin , mutta muutaman päivän paikallisia metsäretkiä tulen tekemään - testailen samalla kaikenlaista, mitä ei "oikealla" hiihtovaelluksella arvaa tehdä.
Vaikka talvitelttailtaisiin vain Suomessa , lähtisin vaikeimmasta, eli avotunturiolosuhteista liikkeelle.
Metsässä olosuhteet ovat tuulien suhteen toiset jos ei Mairen tapainen kohdalle satu.
Teltan lämmitysmahdollisuus muuttaa talviretkeilyn mukavuusastetta paljon. Siksi on tärkeää että lämmityksen turvallisuus pohditaan kunnolla.
Valopetrooliin muutan minäkin teltan lämmityksen juuri turvallisuuden takia ja bensalla kokkaan ruuat (absidi tai ulkona), ja sen sai tämä säie pohdinnoillaan aikaan.
Taitaa tämän kauden talviretkeily Lapin osalta jäädä minulta muiden velvoitteiden jalkoihin , mutta muutaman päivän paikallisia metsäretkiä tulen tekemään - testailen samalla kaikenlaista, mitä ei "oikealla" hiihtovaelluksella arvaa tehdä.
Teltan tuulenkestossa oleellista on pystytyksen helppous ja narujen määrä. Valmiiksi pystytetty ja riittävillä kiinnityspisteillä varustettu teltta on niin tukeva, että se kestää, jos on kestänyt pystytyksen. Toki ilmeisesti joskus kääntynyt tuuli on painanut jopa Keroninkin kaaret vinoon, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan täysin rikkonut. Jos tiedätte paremmin, niin kertokaa minun olleen väärässä.
Monissa geodeeteissa on tunnelikaari edessä, joten ne voi pystyttää pitkälti samaan tyyliin tuulta vasten kuin tunnelinkin. Parhaana periaatteellisena ratkaisuna pitäisin ulkopuolisilla kaarilla varustettua geodeettia, jollainen on Hilleberg Tarra. Se on valitettavasti pieni, eikä muutenkaan paras talviteltta. Tarran ajatusta voisi viedä pidemmälle niin, että kaarien muodostama runko voidaan rakentaa, lukita ja naruttaa ensin valmiiksi, niin että teltta nousee korkeintaan polven korkeudelle. Sitten teltta klipsittäisiin kiinni jollakin vähän käytännöllisemmällä tavalla kuin Tarra. Klipsut olisi suunniteltu niin, että ovat heikoin lenkki, eli jos kuitenkin pettää tuulenpuuskassa, niin pelkästään klipsu aukeaa.
Ankarat avotunturit -kirja tiivistää kotimaista arkisten alueiden osaamista yksien kansien väliin, mutta yhden kirjoittajan toimesta. Välillä kirjoittajan hieman yksioikoinen ajattelu paistaa läpi. Tarina Haltin geodeettiteltasta Grönlannissa on pääasiassa opetus siitä, kuinka vääriä päätöksiä tekemällä jouduttiin tilanteeseen, jossa toimintakyky oli vaarallisesti alentunut. Toissijaisesti se on opetus siitä, kuinka inner first -tyyppinen teltta on huono tuulisiin olosuhteisiin. Kirjassa sitä kuitenkin rivien välissä käytetään argumenttina geodeettirakennetta vastaan, mikä tuo mieleen sen, että kirjoittajalla oli mielipide valmiina ja faktat aseteltiin sitä tukemaan.
Olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä, että kiinteärakenteinen petroolikeitin on periaatteessa luotettavin ratkaisu. Itselläni lähtökohta kuitenkin oli, että keittimen pitää olla ison valmistajan paljon myyty malli, jonka ostan uutena ja johon saa helposti varaosia (jotta tiivisteet tulee vaihdettua). Tämän vuoksi päädyin MSR:ään, kuten moni muukin. Toki kiinteärakenteinen keitin todennäköisesti toimii luotettavasti kulahtaneillakin tiivisteillä.
Häkäpitoisuuksien mittaaminen tositoimissa olisi asia, jota talvitelttailijoiden yhteisö voisi ruveta harrastamaan. Häkä on todellinen vaara ja lisätieto tulisi tarpeen. Paremman puutteessa olen itse käyttänyt palamisen puhtauden indikaattorina nokea. Oma polttoaineratkaisu, eli tenu esilämmitykseen ja Neste Pienkone 4K varsinaiseen polttoon, on tässä suhteessa optimi. Toki tenupoltin tai kaasu on vielä parempi, mutta näissä teho ja/tai paino ovat ongelmallisia.
Monissa geodeeteissa on tunnelikaari edessä, joten ne voi pystyttää pitkälti samaan tyyliin tuulta vasten kuin tunnelinkin. Parhaana periaatteellisena ratkaisuna pitäisin ulkopuolisilla kaarilla varustettua geodeettia, jollainen on Hilleberg Tarra. Se on valitettavasti pieni, eikä muutenkaan paras talviteltta. Tarran ajatusta voisi viedä pidemmälle niin, että kaarien muodostama runko voidaan rakentaa, lukita ja naruttaa ensin valmiiksi, niin että teltta nousee korkeintaan polven korkeudelle. Sitten teltta klipsittäisiin kiinni jollakin vähän käytännöllisemmällä tavalla kuin Tarra. Klipsut olisi suunniteltu niin, että ovat heikoin lenkki, eli jos kuitenkin pettää tuulenpuuskassa, niin pelkästään klipsu aukeaa.
Ankarat avotunturit -kirja tiivistää kotimaista arkisten alueiden osaamista yksien kansien väliin, mutta yhden kirjoittajan toimesta. Välillä kirjoittajan hieman yksioikoinen ajattelu paistaa läpi. Tarina Haltin geodeettiteltasta Grönlannissa on pääasiassa opetus siitä, kuinka vääriä päätöksiä tekemällä jouduttiin tilanteeseen, jossa toimintakyky oli vaarallisesti alentunut. Toissijaisesti se on opetus siitä, kuinka inner first -tyyppinen teltta on huono tuulisiin olosuhteisiin. Kirjassa sitä kuitenkin rivien välissä käytetään argumenttina geodeettirakennetta vastaan, mikä tuo mieleen sen, että kirjoittajalla oli mielipide valmiina ja faktat aseteltiin sitä tukemaan.
Olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä, että kiinteärakenteinen petroolikeitin on periaatteessa luotettavin ratkaisu. Itselläni lähtökohta kuitenkin oli, että keittimen pitää olla ison valmistajan paljon myyty malli, jonka ostan uutena ja johon saa helposti varaosia (jotta tiivisteet tulee vaihdettua). Tämän vuoksi päädyin MSR:ään, kuten moni muukin. Toki kiinteärakenteinen keitin todennäköisesti toimii luotettavasti kulahtaneillakin tiivisteillä.
Häkäpitoisuuksien mittaaminen tositoimissa olisi asia, jota talvitelttailijoiden yhteisö voisi ruveta harrastamaan. Häkä on todellinen vaara ja lisätieto tulisi tarpeen. Paremman puutteessa olen itse käyttänyt palamisen puhtauden indikaattorina nokea. Oma polttoaineratkaisu, eli tenu esilämmitykseen ja Neste Pienkone 4K varsinaiseen polttoon, on tässä suhteessa optimi. Toki tenupoltin tai kaasu on vielä parempi, mutta näissä teho ja/tai paino ovat ongelmallisia.
Myös talvitelttailun voi tehdä turvallisesti monella tavalla. Tämä pääsee usein unohtumaan, kun lukee keskusteluja ja kuuntelee konkareita. On luonnollista, että oma tapa toimia koetaan parhaaksi, mutta ei se välttämättä ole ainoa, turvallisin, paras tai fiksuin.
Esimerkkeinä vaikka tässäkin keskustelussa mainittu geodeetti vs. tunneliteltta tai bensiini vs. valopetrooli. Kumpaakin telttamallia käytetään jatkuvasti kovissa oloissa ja pystytetään kovissa tuulissa vuorilla ja napajäätiköillä. Mitenköhän vuorilla myrskyssä saadaan geodeetti pystyyn? Edellä mainittu onnettomuus Grönlannin jäätiköllä geodeetin kanssa ei kyllä tiedossa olevan valossa johtunut risteävistä kaarista vaan luokattoman huonosta teltasta.
Bensakeittimiä poltetaan joka talvi tuntikaupalla teltoissa turvallisesti. Tilanne, missä höyryyntynyt bensiini saa aikaan vaaratilanteen on mielestäni teoreettinen. Tällainen tilanne voisi tulla esiin rikkinäisen keittimen (pumpun) tai virheellisen toimimisen vuoksi. Näissä aikaisemmin mainittu mielen maltti ja ajattelu korostuvat.
Todennäköisempi riski on kuumien vesien päälleen kaataminen. Tässäkin maltti on valttia.
edit. edellä oleva kirjoittaja ehti mainita yksioikoisesta ajattelusta tätä viestiä kirjoittaessani. Samaa yritin tavoitella tekstilläni.
Esimerkkeinä vaikka tässäkin keskustelussa mainittu geodeetti vs. tunneliteltta tai bensiini vs. valopetrooli. Kumpaakin telttamallia käytetään jatkuvasti kovissa oloissa ja pystytetään kovissa tuulissa vuorilla ja napajäätiköillä. Mitenköhän vuorilla myrskyssä saadaan geodeetti pystyyn? Edellä mainittu onnettomuus Grönlannin jäätiköllä geodeetin kanssa ei kyllä tiedossa olevan valossa johtunut risteävistä kaarista vaan luokattoman huonosta teltasta.
Bensakeittimiä poltetaan joka talvi tuntikaupalla teltoissa turvallisesti. Tilanne, missä höyryyntynyt bensiini saa aikaan vaaratilanteen on mielestäni teoreettinen. Tällainen tilanne voisi tulla esiin rikkinäisen keittimen (pumpun) tai virheellisen toimimisen vuoksi. Näissä aikaisemmin mainittu mielen maltti ja ajattelu korostuvat.
Todennäköisempi riski on kuumien vesien päälleen kaataminen. Tässäkin maltti on valttia.
edit. edellä oleva kirjoittaja ehti mainita yksioikoisesta ajattelusta tätä viestiä kirjoittaessani. Samaa yritin tavoitella tekstilläni.
Vuorilla käytettävät geodeetit ovat yleensä pienempiä, kuin tunturivaelluksilla käytettävät. Mulla on kiipeilyfantasioideni ajalta Terranovan Ultra Quasar ja vaikka se pystytetään sisäteltta ensin niin on se kuitenkin hyvin helppo pystyttää ja tukevuudeltaan aivan eri maailmasta kuin mikään tunneli. Siinä on puutteena vain koko, joka on niin pieni etten kuvittele käyttäväni sitä muutoin kuin kesätelttana vaimon kanssa. Kaverilla on samasta teltasta lumiliepeellinen ja 11mm kaarilla oleva vanhan mallinen mountain quasar, joka kestäneen sitten mitä vain.
Mutta luulempa hyvien tunnelitelttojen (tai isompien geodeettien) kestävän ihan riittävästi, vaikka tuulensuunta vähän kääntyisikin. Ainakin itse tapaan tehdä aika ison tuulimuurin leirin suojaksi, joten isompikin teltta pääsee aika vähällä rasituksella. Ja muutenkin pyrin leiriytymään aika suojaiseen paikkaan.
Mutta luulempa hyvien tunnelitelttojen (tai isompien geodeettien) kestävän ihan riittävästi, vaikka tuulensuunta vähän kääntyisikin. Ainakin itse tapaan tehdä aika ison tuulimuurin leirin suojaksi, joten isompikin teltta pääsee aika vähällä rasituksella. Ja muutenkin pyrin leiriytymään aika suojaiseen paikkaan.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"