Pilkille pohjoiseen, mistä majoitus?
Pilkille pohjoiseen, mistä majoitus?
Huhtikuussa pääsee n. viikoksi pohjoiseen. Tarkoitus on viettää päivät jäällä, alustavasti kohteena Inarinjärvi. Olisiko kokemuksia ja/tai suosituksia tarkemmasta kohteesta? Olisi hyvä jos pääsisimme autolla mahdollisen mökin tai muun majoitteen pihaan tai hyvin lähelle. Jäällä liikumme jalan, joten ei saisi vaatia kohtuuttomia siirtymiä.
-
Inari74
Tutut on käyneet parina viime talvena siikapilkillä, majapaikkana Lomakylä Inari. Siikaa ovat saaneet hyvin melkein mökkirannasta.
Jounilasta joutuu kävelemään harjuspaikoille 4-5 km, siikoja löytynee parin kilsan etäisyydeltä.
Suosittelen Hietajoen leirintää, se on peruspaikka peruskalastajalle, edulliseen hintaan mukavuuksista tinkien.
Jounilasta joutuu kävelemään harjuspaikoille 4-5 km, siikoja löytynee parin kilsan etäisyydeltä.
Suosittelen Hietajoen leirintää, se on peruspaikka peruskalastajalle, edulliseen hintaan mukavuuksista tinkien.
Mahlattinuorassa olen ollut kolme kertaa ja mukavaa pikkumökkiä olen sieltä vuokrannut. Autolla on päästy pihaan saakka.
http://personal.inet.fi/luonto/mahlattinuora/kuvia.html
http://personal.inet.fi/luonto/mahlattinuora/kuvia.html
Ei oo häränpäivää!!
-
Inari74
Kettuniemi on myös mukava paikka jos noin 8 km hiihto tai kävely onnistuu.
http://www.luontoon.fi/kettuniemivuokratupa
http://www.luontoon.fi/kettuniemivuokratupa
Lainaanpas törkeästi tätä säiettä. Itsellä on majoitus kyllä kuosissa, kun yövymme isommalla porukalla Hetassa. Mutta pilkkipaikka on vähän etsinnässä. Itse asiassa mahdollisuus olisi keskittyä kalahommiin ainoastaan 1-2 päivää, joten jos tuossa lähistöllä ei jotain helposti lähestyttävää paikkaa ole, jätän varmaan vehjekset kotia. Säästyy kuskaamiseltakin, kun pääpaino ihan muissa hommissa tällä reissulla. Eli: kannattaako päivän takia raahailla pilkkikamat, jos mahdollisuus on tehdä päiväretki Hetasta lähialueen pilkkipaikoille? Jos kannattaa, mihin suuntaan itse lähtisit?
No tässä tulee, pomppivaa kerrontaa, todennäköisesti hirmusti kiroverheitä ja voipi sanakin puuttua sieltä täältä. Ja jos jostain puuttuu pilkku niin tässä pari,,,,
Yhteensä pilkkipäiviä oli 3,5. Ensimmäinen päivä oli puolikas, saavuimme mökille puolilta päivin ja pari tuntia vierähti kun isäntä esitteli paikat ja ajoi vedet saunalla (palvelu pelasi). Myös kalapaikoista saimme vihjeitä, jotka myös myöhemmin todettiin paikkansa pitäviksi.
1. päivänä päätimme, ettemme lähde etsimään kaloja, vaan kokeillaan mitä lähivesiltä tulee tai on tulematta. Mökin rannasta n. 100m piti oleman "ahvenpaikka", siitä aloitimme. Yksi karkuutus, hiljaista siis. Aurinko paistoi komeasti, eikä tuulikaan häirinnyt. Siirryimme hiljalleen ehkä vajaan kilometrin eteenpäin, tapahtumiakin alkoi tulla. Pilkin mormyskalla n 2m vedessä, jäätä ehkä 60cm. Ihan pelästyin kun morria vietiin, ensin en kerennyt tekemään juuri mitään, kun siimat oli jo poikki. Hetki hiljaista ja taas mentiin, pari varovaista tökkäisyä ja kunnon tempaisu..nyt pysyi jo minuutin pari kiinnikin, ehkä hiukan liian innokkaasti yritin uittaa reikään, töksähti reiän reunaan sinne meni, kala ja morri. Käyrä nousi. Kalalajista ei minulla varmuuta ole. Reippaahkosti iskivät. Tämän jälkeen alkoi kaloja näkyä myös jään paremmalla puolella. Siikoja, ei isoja mutta ihan kivoja alle puolen kilon kaloja. Siiat söivät morreja kaikkina päivinä hyvinhyvin varovasti. Pieniä tökkäyksiä, pitkiäkin taukoja ja lopulta nostivat morria ylöspäin, jolloin sai koukkuun tartutettua. Ilalla ei saanut notskimakkaroita, kun joutui savusiikaa syömään.
2. päivä alkoi tahmeasti, sumea ilmea ja luntakin tuiskutti. Suuntana oli jokusen kilometrin taivalluksen takana olevat saaret ja niiden välinen salmi. Tavoitteena löytää harjukset. Tuulesta ja tuiskusta johtuen, piti pukea vankasti, se taas ei ole kiva juttu kun taivalta on kilometreissä. Pysähtelimmekin jokusen kerran matkalla, aina kun selkä alkoi kastumaan (eli liian myöhään). Matkan varrelta ei vahinkoja kaloja löytynyt. Perille päästiin ja reiän paikat valikoituivat mukavuuden perusteella, haimme saarten kupeesta tuulensuojaa. Itse aloitin syvästä n.10m vedestä, syvästä emme saaneet koko reissulla mitään. Kaveri nosti ensimmäiset pilkkiharrinsa noin 1,5m vedestä saaren kupeesta. Pienehkön hiljaisen hetken jälkeen kiersimme toisen saarista ja selkäveden karillakin kävimme, muistaakseni tuo 2-3h kierros tuotti vain yhden mateen. Lounastauko, nyt niitä makkaroita kertakäyttögrillissä..hyvää oli sikakin. Lounaan jälkeen iltapäivällä päädyimme alkupisteeseen ja harreja nousi ja karkuutettiinkin. Ei mitään kilokaloja, mutee ei ihan pieniäkään. Hiki tuli takaisinkin tallustaessa. Kilometrejä tuli päivän aikana reippaahkosti. Illalla savustettiin.
3. päivä joutui aloittamaan pikakahvilla ja graavikalalla. Illalla oli päätetty, että suuntana on lähistön pikkujärvi, mihin kuulemma menee kelkkaura. Ura löytyi ja sitä pitkin järvikin, vain kerran pieni pähkäily, kumpaa jälkeä seurataan.. Järvellä vierähti koko päivä, siikaa piti järvessä löytymän ja kyllä sitä siellä olikin. Kalan tulo oli kuitenkin alun jälkeen hiljaista, joten lounaan (nuudelilihapullamössö termarista) jälkeen ennätti ottaa kunno päikkärit rannalla kumollaan olevan veneen päällä (kesällä sitten veneen alla?). Kuukkeli oli pelästynyt kuorsaustani. Illansuussa oli pätkä kelkkuraa pehmennyt siinä määrin, että nauratti, askel ja reiteen asti hangessa, kontaten ylös ja uudelleen. Onneksi vain pieni pätkä..Kilometrejä ei liikaa, ehkä reilut 5.
4. päivä, aamulla väsytti kovasti ja olimmekin heti lähdössä jäljessä aikataulua, jäällä vasta hiukan ennen kymmentä. Kävely ei maittanut, joten aloitimme esimmäisen päivän siiman katkomispaikoista, tunti ilman mitään tapahtumia riitti. Siirryimme läheisen pienen sulan lähistölle, vettä oli jään alla vain 20-30cm. Nyt pääsi kaverikin katkomaan, ei tosin siimoja, mutta pari koukkua meni...toisen koukun katkeamisen jälkeen kuulsi äänestä jotenkin läpi katkeruus koukun valmistajaa kohtaan. Pahoja asioita oli valmis tekemään. Äänensävy muuttui nopeasti, kun ensimmäinen rautu oli jäällä, kaunis kala. Samoilta apajilta pääsin nostamaan reissun suurimman harrin, se hätyytteli jo kilon rajaa. Morri, 0,12 monofiili, matala vesi ja vahva kala, se on pilkkimistä minun mieleeni. Muistaakseni näiltä paikoilta nousi jälleen myös matikkaa. Ja illansuussa pilkittiin samat "ahvenpaikan" reiät kuin mistä 1. päivänä aloitettiin. Nyt nousi affeniakin. Kävelyä max. 3km. Jäällä oli koko reissun ajan mainio liikkua, lunta ei käytännössä jäällä ollut.
5. päivänä aamu meni siivotessa ja pakatessa, jäällä ei enää käyty. Mökki oli loistava, pienelle seurueelle voi ehdottomasti suositella. Myös vinkit ja ohjeet olivat juuri sitä mitä kaivattiin. Sijainti kalapaikkoihin nähden mainio, asuinpaikkaani nähden kamala. Mutta muistelen lukeneeni mökissä jotain lehtistä, missä mainittiin, että matka Hki-Inari, ei ole läheskään yhtä pitkä kuin olisi kiertää Inarinjärvi rantoja myöden, taas oppi jotain uutta. Reissun huono puoli oli se, että jo kotimatkalla mielessä pyörii "seuraavalla kerralla"..
Yhteensä pilkkipäiviä oli 3,5. Ensimmäinen päivä oli puolikas, saavuimme mökille puolilta päivin ja pari tuntia vierähti kun isäntä esitteli paikat ja ajoi vedet saunalla (palvelu pelasi). Myös kalapaikoista saimme vihjeitä, jotka myös myöhemmin todettiin paikkansa pitäviksi.
1. päivänä päätimme, ettemme lähde etsimään kaloja, vaan kokeillaan mitä lähivesiltä tulee tai on tulematta. Mökin rannasta n. 100m piti oleman "ahvenpaikka", siitä aloitimme. Yksi karkuutus, hiljaista siis. Aurinko paistoi komeasti, eikä tuulikaan häirinnyt. Siirryimme hiljalleen ehkä vajaan kilometrin eteenpäin, tapahtumiakin alkoi tulla. Pilkin mormyskalla n 2m vedessä, jäätä ehkä 60cm. Ihan pelästyin kun morria vietiin, ensin en kerennyt tekemään juuri mitään, kun siimat oli jo poikki. Hetki hiljaista ja taas mentiin, pari varovaista tökkäisyä ja kunnon tempaisu..nyt pysyi jo minuutin pari kiinnikin, ehkä hiukan liian innokkaasti yritin uittaa reikään, töksähti reiän reunaan sinne meni, kala ja morri. Käyrä nousi. Kalalajista ei minulla varmuuta ole. Reippaahkosti iskivät. Tämän jälkeen alkoi kaloja näkyä myös jään paremmalla puolella. Siikoja, ei isoja mutta ihan kivoja alle puolen kilon kaloja. Siiat söivät morreja kaikkina päivinä hyvinhyvin varovasti. Pieniä tökkäyksiä, pitkiäkin taukoja ja lopulta nostivat morria ylöspäin, jolloin sai koukkuun tartutettua. Ilalla ei saanut notskimakkaroita, kun joutui savusiikaa syömään.
2. päivä alkoi tahmeasti, sumea ilmea ja luntakin tuiskutti. Suuntana oli jokusen kilometrin taivalluksen takana olevat saaret ja niiden välinen salmi. Tavoitteena löytää harjukset. Tuulesta ja tuiskusta johtuen, piti pukea vankasti, se taas ei ole kiva juttu kun taivalta on kilometreissä. Pysähtelimmekin jokusen kerran matkalla, aina kun selkä alkoi kastumaan (eli liian myöhään). Matkan varrelta ei vahinkoja kaloja löytynyt. Perille päästiin ja reiän paikat valikoituivat mukavuuden perusteella, haimme saarten kupeesta tuulensuojaa. Itse aloitin syvästä n.10m vedestä, syvästä emme saaneet koko reissulla mitään. Kaveri nosti ensimmäiset pilkkiharrinsa noin 1,5m vedestä saaren kupeesta. Pienehkön hiljaisen hetken jälkeen kiersimme toisen saarista ja selkäveden karillakin kävimme, muistaakseni tuo 2-3h kierros tuotti vain yhden mateen. Lounastauko, nyt niitä makkaroita kertakäyttögrillissä..hyvää oli sikakin. Lounaan jälkeen iltapäivällä päädyimme alkupisteeseen ja harreja nousi ja karkuutettiinkin. Ei mitään kilokaloja, mutee ei ihan pieniäkään. Hiki tuli takaisinkin tallustaessa. Kilometrejä tuli päivän aikana reippaahkosti. Illalla savustettiin.
3. päivä joutui aloittamaan pikakahvilla ja graavikalalla. Illalla oli päätetty, että suuntana on lähistön pikkujärvi, mihin kuulemma menee kelkkaura. Ura löytyi ja sitä pitkin järvikin, vain kerran pieni pähkäily, kumpaa jälkeä seurataan.. Järvellä vierähti koko päivä, siikaa piti järvessä löytymän ja kyllä sitä siellä olikin. Kalan tulo oli kuitenkin alun jälkeen hiljaista, joten lounaan (nuudelilihapullamössö termarista) jälkeen ennätti ottaa kunno päikkärit rannalla kumollaan olevan veneen päällä (kesällä sitten veneen alla?). Kuukkeli oli pelästynyt kuorsaustani. Illansuussa oli pätkä kelkkuraa pehmennyt siinä määrin, että nauratti, askel ja reiteen asti hangessa, kontaten ylös ja uudelleen. Onneksi vain pieni pätkä..Kilometrejä ei liikaa, ehkä reilut 5.
4. päivä, aamulla väsytti kovasti ja olimmekin heti lähdössä jäljessä aikataulua, jäällä vasta hiukan ennen kymmentä. Kävely ei maittanut, joten aloitimme esimmäisen päivän siiman katkomispaikoista, tunti ilman mitään tapahtumia riitti. Siirryimme läheisen pienen sulan lähistölle, vettä oli jään alla vain 20-30cm. Nyt pääsi kaverikin katkomaan, ei tosin siimoja, mutta pari koukkua meni...toisen koukun katkeamisen jälkeen kuulsi äänestä jotenkin läpi katkeruus koukun valmistajaa kohtaan. Pahoja asioita oli valmis tekemään. Äänensävy muuttui nopeasti, kun ensimmäinen rautu oli jäällä, kaunis kala. Samoilta apajilta pääsin nostamaan reissun suurimman harrin, se hätyytteli jo kilon rajaa. Morri, 0,12 monofiili, matala vesi ja vahva kala, se on pilkkimistä minun mieleeni. Muistaakseni näiltä paikoilta nousi jälleen myös matikkaa. Ja illansuussa pilkittiin samat "ahvenpaikan" reiät kuin mistä 1. päivänä aloitettiin. Nyt nousi affeniakin. Kävelyä max. 3km. Jäällä oli koko reissun ajan mainio liikkua, lunta ei käytännössä jäällä ollut.
5. päivänä aamu meni siivotessa ja pakatessa, jäällä ei enää käyty. Mökki oli loistava, pienelle seurueelle voi ehdottomasti suositella. Myös vinkit ja ohjeet olivat juuri sitä mitä kaivattiin. Sijainti kalapaikkoihin nähden mainio, asuinpaikkaani nähden kamala. Mutta muistelen lukeneeni mökissä jotain lehtistä, missä mainittiin, että matka Hki-Inari, ei ole läheskään yhtä pitkä kuin olisi kiertää Inarinjärvi rantoja myöden, taas oppi jotain uutta. Reissun huono puoli oli se, että jo kotimatkalla mielessä pyörii "seuraavalla kerralla"..
Laitoin tänne juuri kyselyä mahdollisesta majapaikasta. Tuttu paikka mutta talvella ei ole tullut käytyä ja pilkkiminenkin on milteipä vieras laji. Saa nähdä vastaako kukaan vai joutuuko keväämmällä soittamaan itse kuninkaalle. http://iloapp.tjeggelvas.se/blog/blogg?Mobile&page=3 EDIT Mieluisin vaihtoehto olisi kunnon talvikota kaminoineen, polttopuineen ja säteilylämmittimineen. Tutulta löytyisikin nuo kaikki ja retkisängytkin olisi, kota tuonne pahdan alle tai muualle jäälle ja suojaan tuulelta.
http://iloapp.tjeggelvas.se/blog/blogg?Mobile&page=3 EDIT Mieluisin vaihtoehto olisi kunnon talvikota kaminoineen, polttopuineen ja säteilylämmittimineen. Tutulta löytyisikin nuo kaikki ja retkisängytkin olisi, kota tuonne pahdan alle tai muualle jäälle ja suojaan tuulelta.Juuri lukemani kirjan perusteella parhaat pilkkivedet Norjasta löytyvät suurin piirtein Vaasan korkeudelta.
Borgefjelletin alueella, joka on norjalaisille yhtä kuin Sarek ruotsalaisille, on pilkkijälle niin hienot mestat, että jos olisin muutama kymmenen vuotta nuorempi, niin suuntaisin sinne heti huhtikuussa.
Kirjassa, joka kertoo kahden veljeksen vaelluksesta Norja päästä päähän ja takaisin, paneudutaan aika paljon poikien harjoittamaan kalastukseen reitin varrella. Kesäaikana kun he olivat tulossa pohjoisesta päin, niin Gaisavarrin tienoilla tuntui olevan hyvinkin antoisia vesiä.
Kevättalveksi veljet ehtivät jo tuonne Borgefjelletin seuduille, silloin jäätä on paikoin niin paljon, että kaira jatkopaloineenkin käy lyhyeksi.
Taimen otti mormyskaan hyvin siitä ainoastakin reiästä jonka veljekset saivat avatuksi. Avannon kohdalle pystyttivät teltan ja absidissa istuskellen taimenta oli mukava narrata.
Kota olisi kova sana viedä tuonne jäälle pystytettäväksi. Puut on tietty vietävä mukana, mutta ahkiossahan ne kepeästi kulkevat.
Kirja on nimeltään Kesytön erämaa.
Borgefjelletin alueella, joka on norjalaisille yhtä kuin Sarek ruotsalaisille, on pilkkijälle niin hienot mestat, että jos olisin muutama kymmenen vuotta nuorempi, niin suuntaisin sinne heti huhtikuussa.
Kirjassa, joka kertoo kahden veljeksen vaelluksesta Norja päästä päähän ja takaisin, paneudutaan aika paljon poikien harjoittamaan kalastukseen reitin varrella. Kesäaikana kun he olivat tulossa pohjoisesta päin, niin Gaisavarrin tienoilla tuntui olevan hyvinkin antoisia vesiä.
Kevättalveksi veljet ehtivät jo tuonne Borgefjelletin seuduille, silloin jäätä on paikoin niin paljon, että kaira jatkopaloineenkin käy lyhyeksi.
Taimen otti mormyskaan hyvin siitä ainoastakin reiästä jonka veljekset saivat avatuksi. Avannon kohdalle pystyttivät teltan ja absidissa istuskellen taimenta oli mukava narrata.
Kota olisi kova sana viedä tuonne jäälle pystytettäväksi. Puut on tietty vietävä mukana, mutta ahkiossahan ne kepeästi kulkevat.
Kirja on nimeltään Kesytön erämaa.
^Tuo kirja pitäisi lainata. Katselin pätkiä tuolta mahdollisesta pilkkipaikasta, Örnvikistä, ja joka kylällä näyttää olevan (tietysti) oma ja ehkä salattukin historiansa. Mielenkiintoinen kohta tässä filmissä 4.26. EDIT Toisesta pätkästä löytyi hyvä harripaikka jossa suomalaisporukka veteli 1-1,5 kg harreja kesällä. Paikka löytyikin kun katselin oikeaa karttaa mutta kalalaji ei oikeastaan ole se mikä on hakusessa, mutta tuo voisi olla hyvä välietappi matkalla taimenvesille.
Yksi vaihtoehto olisi kurvata Norjan puolelle, Kautokeinon alueelle.AnttiSn kirjoitti:Lainaanpas törkeästi tätä säiettä. Itsellä on majoitus kyllä kuosissa, kun yövymme isommalla porukalla Hetassa. Mutta pilkkipaikka on vähän etsinnässä. Itse asiassa mahdollisuus olisi keskittyä kalahommiin ainoastaan 1-2 päivää, joten jos tuossa lähistöllä ei jotain helposti lähestyttävää paikkaa ole, jätän varmaan vehjekset kotia. Säästyy kuskaamiseltakin, kun pääpaino ihan muissa hommissa tällä reissulla. Eli: kannattaako päivän takia raahailla pilkkikamat, jos mahdollisuus on tehdä päiväretki Hetasta lähialueen pilkkipaikoille? Jos kannattaa, mihin suuntaan itse lähtisit?