Mitä pieneen reppuun talvella?

[luuppi]

Onko kukaan testannut riittääkö rautaoksidi-kädenlämmittimen teho lämmittämään tavallisen butaani-propaani kaasuseoksen niin, että palaa kunnolla. 0° - -10°?

Kylla vaan. Kannattaa huomioida niiden monen tunnin kestoajan takia, etta
-aloittaa ajoissa, lampohan on mietoa, ja pohjlta kaasu tuskin itsestaan nousee kovin nopeasti sinne venttiilin tuntumaan
- ja mita silla lammittimella sitten seuraavaksi tekee (kuivaa esim. kenkia/ saappaita, jos aika riittaa)?

Eli parempi konsti leiriin kuin pikapyssaykseen

[akallio]

Kieltämättä propaanin saanti on hankaloitunut, löytyy nykyään jostain Prismoista, mutta oiskohan vanhaa varastoa. Itsellä jemmassa jotain puolenkymmentä tötsää.

Veikkaan vanhaa varastoa. Paikallisessa Etolassa oli myös muutama, mutta myös uudempaa Sievertin mallia vieressä. Olisi kyllä kiva saada asiasta varmaa tietoa, tällä hetkellä taitaa olla vain Korpijaakon kuulema huhu. Etolan myyjäkään ei tiennyt asiasta mitään.

Oletteko muuten käyttäneet kaasua reissuillanne talvella? Itse olen käyttänyt paljonkin, ja propaanin hinnan vuoksi yleensä aina pyrkinyt käyttämään halvempaa kaasua. Eli käsitystä siitä milloin ne kaasut toimii ja milloin ei on jonkin verran myös kokemuksen kautta.

Olen kyllä ja puhdas propaani on kirkkaasti paras pakkasella.

Hätätilanteessa ei ole kätevää ruveta lämmittämään jääkylmää kaasua kehon lämmöllä, eikä lämmintä nestettäkään ole välttämättä tarjolla, jos muutenkin ollaan hiihdetty kuiviin. Ja sitä nestettä varten tarvitaan myös astia. Lisäksi yöllä on yleensä kylmempää kuin päivällä, ja oletettavasti hätätilanteessa ollaan jo yön puollella.

Ei ole kätevää, mutta onnistuu. Ja lämmintä nestettähän löytyy esim. virtsarakosta...

Hyvä minimalistinen systeemi on pieni päälle ruuvattava keitin, titaanikuppi ja muovilautanen. Lautanen toimii keittimen lämpöhauteena, hätälapiona ja tietysti lautasena. Kuppi toimii kattilana ja juomakuppina. Tämän setin hinta on reilu 30 euroa, koko minimaalinen ja paino olematon. Huomattavasti käytännöllisempi olisi sitten esim. Jetboil Joule ja Alpinist Kit.

Ja jos käyttäjä on hätääntynyt eikä normaalisti ikinä kokkaa ulkona talvella, niin en jaksa uskoa että järki riittää käyttämään sitä keitintä jos se on monimutkaista.

Samaa mieltä, että tämä näkökulma on tärkeä. Mutta hätäännys, väsymys ja kylmä helpottaa, kun saa majoitteen pystyyn ja kömpii pussiin. Näiden on siis oltava idioottivarmoja. Sitten voi vähän pureskella välipalaa ja palautua normaaliin toimintakuntoon. Ja sitten hoidetaan keittelyt.

Mitä haluan sanoa, on se että perus kaasupullo ja siihen ruuvattava keitin ovat melko lailla hyödyttömiä talvella. Esilämmitys tuo yleensä painoa lisää vähintään 150 g.

Ovat myös melkolailla laajasti käytetty ratkaisu vuoristo-olosuhteissa. Uskoisin, että olisivat jo huomanneet, jos ei toimi ollenkaan...

Mutta olen erittäin skeptinen että nuo uudetkaan talvikaasut toimisivat, ainakaan ilman esilämmitystä.

Jos kaasussa on propaania, niin kyllä se ulos tulee samalla tavalla kuin 100% propaanipullosta. Jos pullo saadaan nollan päälle, niin sitten tulee butaanikin.

[zwak]

230g pullossa on vain neljännes propaania. Sillä määrällä propaania ei sulata kovin paljoa vettä lumesta, varsinkaan jos ei ole siemenvettä. Joissain tötsissä on parempi propaani suhde, mutta butaani sitten perusbutaania, eli vaatii enemmän lämpöä. Pullon saaminenn nollan yläpuolelle ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin sen pitäminen nollan päällä käytön aikan.

Esilämmittimellisellä keittimellä riittää että pullo saadaan nollan päälle, ilman esilämmitystä olevalla se pitää myös pitää nollan päällä. Ja siihen jälkimmäiseen tarvitaan kikkoja.

Rothenbergerin propaanikaasua ei enää saa maahantuojalta, eivät kyllä ole kommentoineet että miksi, eivät vaan toimita.

Keitin jäänee helposti käyttämättä, jos se edellyttää lautaselle kusemista. Ja ei sitä kustakaan välttämättä tule tarvittaessa, etenkään jos nesteet on hikoiltu aikaa sitten. Toisekseen se vesi jäähtyy yllättävän äkkiä jos sitä ei ole paljoa. Lautasella olevalla vedellä sulattaa ehkä litran vettä, ennen kuin se jäätyy. Jos on hyvin suojattu ripakattila, niin sitten toki enemmän, mutta sitten taas painavoituu keitin ja kattila.

Kemiallinen lämmitin ja eriste voisi toimia paremmin, kerran. Mutta hätävarusteessa se kerta sinänsä riittäisi. Eli se toimisi. Kaasu kyllä nousee pullosta, kunhan pullo on riittävän lämmin, ihan riippumatta pullon asennosta.

Itse kuitenkin kallistuisin alkoholikeittimeen jos 700g on liikaa keittiöstä.

[Korpijaakko]

- -

Mitä haluan sanoa, on se että perus kaasupullo ja siihen ruuvattava keitin ovat melko lailla hyödyttömiä talvella. Esilämmitys tuo yleensä painoa lisää vähintään 150 g.

Ovat myös melkolailla laajasti käytetty ratkaisu vuoristo-olosuhteissa. Uskoisin, että olisivat jo huomanneet, jos ei toimi ollenkaan...
- -

Vuorilla on huomioitava myös matalampi kiehumispiste kun ilmanpaine laskee. Nopealla Googletuksella ilmanpaine reilussa 4000 metrissä olisi vain 430mmHg (merenpinnan tasolla 760mmHg). Nettityökalun perusteella puhtaan butaanin kiehumispiste olisi silloin -15,7°C.

Mutta Lapin tuntureilla käyttölämpötilaan vaikuttaa myös suoja, joka on selviämisen kannalta mielestäni ainakin yhtä tärkeä kuin keitin, ehkä tärkeämpikin. Mikähän mahtaa olla lämpötila esim. BD Firstlightin sisällä kun sinne pakkaa kaksi aikuista ja yhden propaania polttavan kaasukeittimen? Veikkaan, että hyvin nopeasti ollaan reilusti plussalla. Mutta arvailuksi menee kun en ole mitannut. Paljon isommassa kaksikerroksissa tunneliteltassa kaksi aikuista nostaa lämpötilaa äkkiä 5-10°C ulkolämpötilaa korkeammaksi ja keittimen kanssa lämpötila ero voi olla jopa 50°C.

[TREKKING]

Jos kaasussa on propaania, niin kyllä se ulos tulee samalla tavalla kuin 100% propaanipullosta. Jos pullo saadaan nollan päälle, niin sitten tulee butaanikin.

Saattaa riippua "asianhaaroista", eli esimerkiksi käytetyistä keittimistä.
Minun testissäni ei Primuksen talvikaasulla tehnyt mitään -25 asteessa, kaikki pelivälineet oli ensin vuorokauden tuossa lämpötilassa ulkovarastossa. Tosin en testannut propaania samassa lämpötilassa, jospa se sitten käyttäytyy samalla tavalla.
Kuulopuheiden mukaan kuitenkin se toimii kovemmissakin pakkasissa hyvin.

[Pertti Kurki]

Jospa palataan tässä keskustelussa ikäänkuin lähtöruutuun.

Oletetaan, että joku/jotkut kohderyhmään kuuluva on lukenut uutiset ja on päätetty ottaa asioista selvää, että ei käy kylmät. Tämäkin ketju on sitten tavattu, jonka jälkeen on tehty kiloeurolla hankintoja.

Sitten parin kuukauden kuluttua käy kuitenkin niin, että kaamea räntäsade pakottaa yöpymään jossakin Yliperän tuntureilla. Mitkä on tunnelmat ja toimintakyky?

Palelee koska vaatteet on märkänä ja tuulee 15 m/s. Repussa on kaikki vermeet, joita on hätäisesti kokeiltu kotipihalla. Mutta nyt on tosi kyseessä, mikä luo pelkotilan, jossa saattaa olla paniikin sävyjä. Teltta laitetaan pystyyn parhaan tahdon ja taidon mukaan, mutta ei se kovin hyvin onnistu. Mennään sisälle. On aivan helvetin ahdasta. Märät vaatteet tekevät ilmasta sumuverhon. Palelee vielä enemmän. Kädet alkavat muuttua kömpelöiksi. Tiukkaa tekee, että saa käsineet pois. Otsalamppu on jossakin, mutta missä? Elämää suuremman sähläyksen jälkeen keittimeen saadaan liekki. Se sammuu, koska kattilaan tungettava lumi vyörähtää liekinlevittimeen. Ei meinaa syttyä uudelleen, mutta syttyy kuitenkin. Lumi alkaa kutistumaan kattilassa ja lopulta siinä on vettä. Sitä juodaan ja syödään mikä on syötävissä. Palelee ja jalat on ihan jääkylmät. Äkkiä lämpöä! Repuista otetaan makuualustat ja makuupussit. Reput tungetaan jonnekin. Alustoihin puhkutaan ilmaa, mutta koska se on täynnä? Aivan kontassa takki ja housut ja monot riisutaan ja yritetään kömpiä makuupussiin. Lopulta siellä ollaan suurin piirtein, mutta alusta on aivan vinossa. Ei ole voimia alkaa sitä oikomaan. Märät alusvaatteet kostuttavat pussin, eikä lämmin olo tule. Palelee. Ulkona räntäsade piiskaa telttaa. Kondenssivesi alkaa kastella makuupussia. Yö menee horkassa täristen ja kuolemanpelossa.

Tämän pidemmälle en jatka, mutta pointti on se, että kohderyhmän toiminta aivan perusasioissa voi helposti johtaa kuvattuun tilanteeseen. Vai?

[sahamies]

^ Tuo yllä kuvattu tilanne voi olla aivan todellinenkin, karu paikka johon ei olisi syytä ajautua.
Itse en osaisi toimia tuollaisessa paikassa, enkä osaisi edes varusteilla pedata teoreettistakaan mahdollisuutta selvitä äärimmäisesn kurjasta tilanteesta.
Pidän kaikkein tärkeimpänä asiana ylivarovaisuutta, mieluummin kuin riskinottamista, silloin kun liikutaan olosuhteissa joissa ei ole virheisiin varaa.

[Korpijaakko]

- -
Tämän pidemmälle en jatka, mutta pointti on se, että kohderyhmän toiminta aivan perusasioissa voi helposti johtaa kuvattuun tilanteeseen. Vai?

Voi, mutta uskallan väittää, että varusteiden kanssa on vahvemmilla kuin ilman.

Vielä vahvemmilla on, jos edes kerran koekäyttää varusteita. Etelä-Suomessakin on ajoittain talvista keliä. Menee vaikka lähikansallispuistoon retkeilemään sateina helmikuun alun päivänä ja tekee harjoitus"hätä"yöpymisen.

Vieläkin vahvemmilla olisi jos harjoittelisi säännöllisesti ja kokeilisi miten erilaisissa ongelmatilanteissa pärjää ja kehittäisi varustustaan ja taitojaan tältä pohjalta.

Ja hätä olisi jopa epätodennäköinen jos päättäisi muuttaa kokonaan toimintatapojaan, uhraisia aikaa ja rahaa sekä perehtyisi salatieteisiin eli ryhtyisi harrastuneeksi talvitelttailijaksi. Tai jäisi alunperinkin kotiin.

Tuo hyvä varustus pikkurepussa on kuitenkin lopulta vain laastari tilanteeseen, jossa jokin on jo mennyt pieleen. Harkintakykyä ja oikeita päätöksiä on vaikeampi pakata pikkureppuun varmuuden vuoksi.

[sahamies]

Ja hätä olisi jopa epätodennäköinen jos päättäisi muuttaa kokonaan toimintatapojaan, uhraisia aikaa ja rahaa sekä perehtyisi salatieteisiin eli ryhtyisi harrastuneeksi talvitelttailijaksi.

Hyvin sanottu! Tässähän onkin asian ydin, opettelu ja harjoittelu tekee mestarin. Lajissa kuin lajissa.
Kun luottaa kykyihinsä ja taitoihinsa niin mikään ei ole silloin liian vaikeaa.

[PeteBee]

Mä ottaisin reppuun sen mitä TiMoKo sanoi kuljettavansa talvella mukana. Aina termoksessa kuumaa juotavaa

[dailymail]

Noinhan se jotakuinkin menee kuten Pertti Kurki tuossa pari viestiä ylempänä kuvaa. Ellei mene, niin mitään hätäähän ei varsinaisesti vielä ole, johtuuko se sitten hyvistä varusteista vai muusta, se riippuu... Vaaratilanne kuitenkin voi olla.

Pikkureppua sisältöineen voi verrata pelastusliiviin. Ottaako sellaisen joko sopii itselle ja toimii vaiko ehkä liian pienen tai sellaisen joka kääntää vatsalleen. Olisiko kunnon kuivapuku sittenkin paras vaihtoehto (vrt. Korpijaakon mainitsema talvitelttailu)...

Veden varaan joutumista ja kelin tai muiden ongelmien vuoksi vaaraan joutumista talvisella hiihtovaelluksella/retkellä voi ehkä verrata muutenkin. Kannaattaako soutuveneellä lähteä avomerelle.... Ilman pelastusliiviä...

Mainitsiko joku jo riittävät ensiapuvehkeet, vahinko voi sattua lämpimällä tuvallakin? Ja korjaussarja sidettä tai muuta välttämätöntä varten? Siteittä olen joutunut korjailemaan maastossa itsekin.

Kuinka iso se pikkureppu oikein on ja kuinka paljon painoa se kestää? 25 litraa/15 kiloa?

Kaasu taitaa olla aika epävarma polttoaine talvella pakkasessa. Vaihtoehtona voisi olla pari pussia niitä naton valmisruokia, jotka voi lämmittää kemiallisesti pussissa tyyliin lisää vain vesi lämmityspussiin. Itse ruoassa on neste valmiina. Sitten termari, johon lähtiessä kuuma vesi ja vaikka spriikeitin ja lämmityskynttilä/kädenlämmitin polttimen alle.

[tapanik]

Voisiko hätävarakeittimeksi soveltua Esbitin kiinteää polttoainetta käyttävä keitin? Tuollainen keitin painaa noin 90 grammaa ja yhdellä paketilla (80 g) polttoainetta jo sulattaa lumesta jokusen litran vettä ja lämmittää sen kiehumispisteeseen. Ainakin, jos pakkasta on maltillisesti ja keitinsysteemiin kuuluu tiivis tuulisuoja + kansi, jolloin lämpöä ei mene hukkaan. Itse olen sulattanut Esbitillä lunta 30 asteen pakkasessa ja valmista tuli, vaikkakin hitaasti.

Nuo Esbit-polttoainepalat käyvät toki myös sytytyspaloista nuotiota sytytettäessä.

[Pertti Kurki]

Ja hätä olisi jopa epätodennäköinen jos päättäisi muuttaa kokonaan toimintatapojaan, uhraisia aikaa ja rahaa sekä perehtyisi salatieteisiin eli ryhtyisi harrastuneeksi talvitelttailijaksi.

Hyvin sanottu! Tässähän onkin asian ydin, opettelu ja harjoittelu tekee mestarin. Lajissa kuin lajissa.
Kun luottaa kykyihinsä ja taitoihinsa niin mikään ei ole silloin liian vaikeaa.

Pitänee laatia vaihtoehtoinen visio samasta tilanteesta. Se on minä-muodossa, eli vastaa omaa todellisuuttani.

Keli oli muuttunut kurjaksi räntäsateeksi. Ahkiosta oli pakko kaivaa goreteksit päälle, rukkasia myöten. Siinä pari tuntia hiihdeltiin ja räntää pukkasi vaakasuunnassa. GPS:n mukaan oikealle kädelle oli lähestymässä yksi pilkkijärvistä. Totesin kaverille, että eihän tänne ole kärsimään tultu, että eiköhän pistetä teltta pystyyn. Nyökyttelyä. Ensimmäiset vilunväreet nostavat valmiustasoa.

Iso geodeetti nousee nopeasti ja ihan lähelle järven rantaa. Pilkkipaikat on järven toisella puolella, matalan reunassa. Tämä ranta on syvempi. Kun teltta on pystyssä, kaveri menee absidiin ns. yövarustekassin kanssa. Minä lapioin ja tamppaan lunta lumiliepeille. Loputkin kassit häipyvät ahkioista. Kaivan toiseen absidiin kuopan ihan lähelle sisätelttaa. Teltasta lentää kartanolle sea-to-summit folding pucket 20 L, jonka sisällä on pikkukirves, Trangian 1,75 L kattila ja pihti. Se on merkkinä siitä, että vettä voi hakea. Laitan kassin ahkioon, jossa on lapio ja kaira ja vedän sen järven jäälle. Kaivan jään esille. Kairaan puolisen metriä reikää. Sitten avarran reikää kirveellä. Kairalla läpi, jäätä metri. Lapioin sohjon pois ja vielä kattilalla loput. Laitan kamat ahkioon ja täytän vesikassin täyteen, aika painava. Hiihdän teltalle ja laitan vesikassin kaivettuun kuoppaan. Suljen ahkiot ja kiinnitän ne suksiin. Tarkastan, että kaikki on kiinni, ja kömmin telttaan.

Teltasta tulvahtaa lämpö, koska keitin on jo tulilla. Kopistelen sohjot vaatteista ja monoista ja istahdan Karrimaatin päälle. Paha maailma sulkeutuu jonnekin kun suljen absidin ja sisäteltan vetoketjut, ylhäälle jätän vaaksan verran sääskiverkkoa. Pötkötän hetken alustalla, kaveri kysyy maistuuko tee, totta kai maistuu. Ripustan telttavalon kattoon ja säädän sen täysille. Toi on uusi vehje, toteaa kaveri (niin onkin). Alan riisua vaatteita pois. Lakki ja käsineet menevät kuivausverkon päälle. Samalla avaan sen yläpuolella olevat tuuletusräppänät kokonaan auki. Sukat menevät teltan katossa oleviin kuivaustaskuihin. Riisun itseni nakupelleksi ja laitan kuivaa päälle, telttatöppöset jalkaan. Kuivausnaru täyttyy paidoista ja kalsareista. Mitä me syödään kuuluu kysymys toiselta puolelta. Ulkona räntäsade piiskaa telttaa.

Ajattelin, että jospa vedetään hirvikäristystä pottumuusilla ja puolukkahillolla? Kannatusta. Asetun kuskin paikalle ja ammennan vesikassista vettä kattiloihin ja kahvipannuun. Käristys on kypsää, eli kuumennus riittää. Pottumuusin vesi kiehahtaa hetkessä. Laitanko paahdetun sipulin muusiin vai käristykseen? Laitan sen muusiin ja iso nokare voita myös. Annokset on suuria ja rasvaisia, mutta makeanhapas puolukkasurvos tasapainottaa makuelämyksen. Kahvipannun 1,5 l vesimäärä ei riitä, mutta vesivarasto on ehtymätön.

Vatsa täpötäynnä vuolen tulitikusta hammastikun ja tongin sillä lihanriekaleita hampaista, pötkötellään jonkin aikaa. Tiskivuoro on kaverilla, hieno homma. Ja hän tiskaa. Avaan makuualustan makuupussin täyttymään. Se ei kestä kovin kauan koska teltassa on ennemmin kuuma kuin lämmin. Ei lämmin luita riko, sanotaan. Puhallan alustaan kaksi kertaa ja sovittelen alle. Vähän ilmaa pois, sitten on bueno. Säädän valon himmeälle ja kaivan kassista radion. Automaattinen kanavahaku löytää 6 FM-kanavaa. Toisella yrittämällä kaiuttimessa puhuu Teppo Nättilä, bluestohtori. Sitä ei voi kuunnella ilman jallutotia, joten kiehautan vettä kahvipannussa ja heitän sinne pari teepussia. Jallupullo ja hunajapurkki esille. Kuuntelemme juurimusiikkia ja hörpimme jallutotia. Otan vielä 800 mg Buranan, koska on toinen hiihtopäivä, joka tarkoittaa unta häiritseviä lihassärkyjä, joita en halua. Ulkona räntäsade piiskaa telttaa.

[Inari74]

^ Tuo yllä oleva kertomus on erittäin hyvä kuvaus talvitelttailun eduista hyvillä varusteilla ja opituilla rutiineilla. Se vapaus mennä ja majoittua missä vaan ja riippumattomuus autiotuvista on upeaa. Kaiken mahdollistaa hyvät varusteet, toimien harjoittelu ja erityisesti kunnollinen keitin jota käytetään myös teltan lämmittämiseen ja varusteiden kuivaamiseen.

[dailymail]

^Tuo on aika kaukana pikkureppumiehen maailmasta ja muutenkin epäilyttävän idyllistä, jatko-osassa varmaan tapahtuu jotakin....