Elävä arkistoVuonna 1967 kuvatussa henkilötarinassa esitellään Innsbruckista Suomen Lappiin kotiutunut Anton Neumeier. Hän oli tuolloin elänyt erakkona Lapin erämaissa 36 vuotta. Mikä sai itävaltalaisen jämähtämään Euroopan huipulle?
Nunnasen saamelaiskylä Enontekiössä oli 1960-luvulla Lapin autotien päätepiste. Jos kylästä lähti patikoimaan ylöspäin, saapui lopulta Anton Neumeierin valtakuntaan Naltijärvelle, Pöyrisjärven erämaahan ja lähelle Norjan rajaa.
Vaikka Anton asui yksin omassa valtakunnassaan, ei hän ollut piintynyt erakkoluonne. Päinvastoin. Itävaltalainen poromies oli varsin puhelias keskustelukumppani, vaikka hänen suomenkieltään onkin hieman vaikea ymmärtää.
Erakko kertoo, että Pohjoinen oli kiehtonut häntä jo lapsena. Lapsuudenhaaveesta tuli lopulta totta, kun Anton asettui Lappiin vuonna 1931, 21-vuotiaana.
Vaimoa Antonilla ei ollut, mutta eipä ollut hänellä huolta sukkien parsimisestakaan. Lappia mies kuvailee paratiisiksi, josta puuttuivat vain Aatami ja Eeva. Hän kuitenkin myöntää vanhetessaan palaavansa muistoissaan yhä useammin takaisin Innsbruckiin ja lapsuudenmaisemiinsa.
Poroerotuksen aikana erakko teki yhteistyötä Nunnasen poromiesten kanssa, jotka olivat hyväksyneet itävaltalaisen joukkoonsa. Kesät Anton vietti tuntureilla merkitsemässä sinne nousseita poronvasoja. Uskollisena kumppanina Antonilla oli Zirkki-koira.
Antonin kodassa vanha Lappi eli vielä voimakkaana, uskomuksineen kaikkineen. Hänen kotansa olikin alueen ainoa ympärivuotisesti käytetty asumus. Seudun alkuperäisasukkaatkin vetäytyivät talviksi hirsimökkeihinsä Maalikylkeen.
Lapin itävaltalainen erakko
Lapin itävaltalainen erakko
YLEn Elävästä arkistosta löytyi ohjelma vuodelta 1967 ja aiheena itävaltalainen erakko. Onko kellään Anton Neumaierista lisää tietoa? Kuuklaamalla en löytänyt. Kauanko oli Lapissa; kuoliko sinne vai lähti eläkkeelle Innsbrückiin tai muualle? Miten Anton Jatkosodan ajan Lapissa; itävaltalaisena hän oli sota-aikaan saksalainen ja reilu kolmekymppinen. Eikö tullut kutsua Saksan armeijaan? Vai oliko jossain vaiheessa saanut Suomen kansalaisuuden?
asfalttikukka.blogspot.fi
Re: Lapin itävaltalainen erakko
Eivät saksalaiset tainneet tietää Antonin olevan saksalainen, tai että hän edes on olemassa. Hänhän asusteli erämaassa ja pukeutui kuten saamelainen, puhui samea ja työskenteli pororenkinä. Oli kuulemma sota-aikana hyvin arka, vältteli muita ihmisiä kuin porosaamelaisia.Kurdi kirjoitti:YLEn Elävästä arkistosta löytyi ohjelma vuodelta 1967 ja aiheena itävaltalainen erakko. Onko kellään Anton Neumaierista lisää tietoa? Kuuklaamalla en löytänyt. Kauanko oli Lapissa; kuoliko sinne vai lähti eläkkeelle Innsbrückiin tai muualle? Miten Anton Jatkosodan ajan Lapissa; itävaltalaisena hän oli sota-aikaan saksalainen ja reilu kolmekymppinen. Eikö tullut kutsua Saksan armeijaan? Vai oliko jossain vaiheessa saanut Suomen kansalaisuuden?
Elävä arkistoVuonna 1967 kuvatussa henkilötarinassa esitellään Innsbruckista Suomen Lappiin kotiutunut Anton Neumeier. Hän oli tuolloin elänyt erakkona Lapin erämaissa 36 vuotta. Mikä sai itävaltalaisen jämähtämään Euroopan huipulle?
Nunnasen saamelaiskylä Enontekiössä oli 1960-luvulla Lapin autotien päätepiste. Jos kylästä lähti patikoimaan ylöspäin, saapui lopulta Anton Neumeierin valtakuntaan Naltijärvelle, Pöyrisjärven erämaahan ja lähelle Norjan rajaa.
Vaikka Anton asui yksin omassa valtakunnassaan, ei hän ollut piintynyt erakkoluonne. Päinvastoin. Itävaltalainen poromies oli varsin puhelias keskustelukumppani, vaikka hänen suomenkieltään onkin hieman vaikea ymmärtää.
Erakko kertoo, että Pohjoinen oli kiehtonut häntä jo lapsena. Lapsuudenhaaveesta tuli lopulta totta, kun Anton asettui Lappiin vuonna 1931, 21-vuotiaana.
Vaimoa Antonilla ei ollut, mutta eipä ollut hänellä huolta sukkien parsimisestakaan. Lappia mies kuvailee paratiisiksi, josta puuttuivat vain Aatami ja Eeva. Hän kuitenkin myöntää vanhetessaan palaavansa muistoissaan yhä useammin takaisin Innsbruckiin ja lapsuudenmaisemiinsa.
Poroerotuksen aikana erakko teki yhteistyötä Nunnasen poromiesten kanssa, jotka olivat hyväksyneet itävaltalaisen joukkoonsa. Kesät Anton vietti tuntureilla merkitsemässä sinne nousseita poronvasoja. Uskollisena kumppanina Antonilla oli Zirkki-koira.
Antonin kodassa vanha Lappi eli vielä voimakkaana, uskomuksineen kaikkineen. Hänen kotansa olikin alueen ainoa ympärivuotisesti käytetty asumus. Seudun alkuperäisasukkaatkin vetäytyivät talviksi hirsimökkeihinsä Maalikylkeen.
Tässä vielä yksi lehtijuttuAntonista. Loput kirjasta.
Antonista on pitkät tarinat myös Turinat 1:ssä.
Saksan kieli ei paras osaamiseni, niin lieneekö tekstissä mainittu, mikä kämppä on kuvassa. Tuo kämppä ei ole ainakaan Antonin viimeisten vuosikymmenien talo.AFln kirjoitti:Tässä vielä yksi lehtijuttuAntonista. Loput kirjasta.
Alhaalta ylös
sivulta eteen
kaarran kaaressa komeassa
sivulta eteen
kaarran kaaressa komeassa
Kalevi Leppäsen kirjassa Lapinhullu-Tarinoita lappiin rakastuneista on myös luku Anton Neumaierista
Metsänpoika olen vain, kulkija salomaiden hiljaisten ja tunturien tuulien,aapojen äärettömien.
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
Re: Lapin itävaltalainen erakko
Siiri Magga-Miettusen kirjassa Haile Selassie ja Lass'uulan Niila on tarinaa myös Anttonista.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http ... at_1551061
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http ... at_1551061
Re: Lapin itävaltalainen erakko
Tapasimme kaverini kanssa Antonin Kalmakaltiossa 1994 Martti-Äkäslompolo vaelluksella. Nuorina 20-vuotiaina poikina oltiin aika hoo-moilasina, kun Anton alkoi tarinoimaan reissuistaan Keski-Euroopassa. Oltiin ehkä enemmän sillä sillä linjalla, että kustiinko meitä silmään, mutta kaiketi tarinat olivat tosia. Mieleenpainuva kohtaaminen, ehkä toiseksi mieleenpainuvin omalla vaellusurallani.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"