Olen kaavaillut ensi kesäksi Tour of Monte Rosaa. Luonteva jatke aiemmille: Tour of Mont Blanc, sitä sivuava Haute Route Zermattiin. Monte Rosa puolestaan sivuaa Haute Routea.
Eli alueesta on jonkinlainen käsitys, mutta jos on kokemuksia kuulisin mielelläni? Erityisesti esim. onko Theodul/Zermatt -välillä opas välttämätön jäätikön ylittämiseen?
Monte Rosa tour
-
stackmouse
- Viestit: 6
- Liittynyt: 24 Touko 2009 18:51
Ainakin viime kesänä Theodulpass-Gandegghutte välinen matka oli yksinkertainen parin kilometrin kävely jäällä - toki siinä oli muutama rakonen, mutta maaston muodosta johtuen puristuvat tuolla välillä kasaan. Ainoatakaan kohtaa ei tarvinnut kiertää, kun kaikki oli selvästi näkyvillä.
Mutta, kuten jäätiköissä aina, oman kokemuksen mukaan. Jos ei omaa kokemusta ole, niin sitten kannattaa turvautua jonkun muun kokemukseen.
Mutta, kuten jäätiköissä aina, oman kokemuksen mukaan. Jos ei omaa kokemusta ole, niin sitten kannattaa turvautua jonkun muun kokemukseen.
Tour Monte Rosan kuvat & kokemukset
Täältä löytyvät kesän 2016 TMR kuvat ja kuvissa hiukan reitistä ja kokemuksista. Joitain variantteja käytin, mutta pääosin reittini kulkee virallista pohjaa.
https://goo.gl/photos/sBssAxHAgwm4Gs1Z6
Tour Mont Blanciin ja Haute Routeen (Chamonix-Zermatt) verrattuna tässä oli osaksi samaa tuntua, tosin Italian puolella vaellusta oli enemmän. TMB:llä Italia jää Courmayerin ympäristöön, TMR:llä oli enemmän maaseutua ja karua aluetta.
Haute Routea kulkiessani 2013 sää esti Europawegin; nyt käytin sitä mutta Zermattin puoleisessa päässä oli maanvyoryjen takia ehkä pysyvästi suljettu, sen lisäksi että Europahutten jälkeen oli se 700 m pudotus Randaan ja nousu takaisin reitille. Mutta Europaweg Grächenistä Europahuttelle oli kyllä yksin vaeltavalle mummulle elämys. En pelännyt tosissasni missään, eli oli sikäli helpompi kuin kuvittelin, mutta haastava se oli
. Kaarrokset kallionseinämillä olivat melkoisen loputtomia kuumassa säässä..
https://goo.gl/photos/sBssAxHAgwm4Gs1Z6
Tour Mont Blanciin ja Haute Routeen (Chamonix-Zermatt) verrattuna tässä oli osaksi samaa tuntua, tosin Italian puolella vaellusta oli enemmän. TMB:llä Italia jää Courmayerin ympäristöön, TMR:llä oli enemmän maaseutua ja karua aluetta.
Haute Routea kulkiessani 2013 sää esti Europawegin; nyt käytin sitä mutta Zermattin puoleisessa päässä oli maanvyoryjen takia ehkä pysyvästi suljettu, sen lisäksi että Europahutten jälkeen oli se 700 m pudotus Randaan ja nousu takaisin reitille. Mutta Europaweg Grächenistä Europahuttelle oli kyllä yksin vaeltavalle mummulle elämys. En pelännyt tosissasni missään, eli oli sikäli helpompi kuin kuvittelin, mutta haastava se oli
. Kaarrokset kallionseinämillä olivat melkoisen loputtomia kuumassa säässä..Hienon näköinen reitti. Olisi kiva kuulla järjestelyista ja muista enemmän, ja oliko porukkaa niin paljon että piti varata majoitukset etukäteen?
Kerran olen Alpeilla ollut, juuri samoilla seuduilla (kiipeilyä Breithorn Zermattista ja Nadelhorn Saas Feestä), ja silloin jäi sellainen mieli, että juuri tuollaisen vaelluksen korkealla alppiniittyjen päällä haluaisin tehdä (ennemminkin kuin vuorikiipeilyä).
Kerran olen Alpeilla ollut, juuri samoilla seuduilla (kiipeilyä Breithorn Zermattista ja Nadelhorn Saas Feestä), ja silloin jäi sellainen mieli, että juuri tuollaisen vaelluksen korkealla alppiniittyjen päällä haluaisin tehdä (ennemminkin kuin vuorikiipeilyä).
Nadelhorn oli varasuunnitelma, kun ensimmäinen jäi kesken vuoristotaudin oireiden takia (ehdittiin tehdä vasta Breithorn-traverse lännestä itään, kunnianhimoinen tavoite oli jotain Monte Rosa Peak Traverse-tyylistä). Mutta d'Ayas-tuvalla vietetyn huonon yön jälkeen palattiin alas Zermattiin, jossa toivuin vuoristosairaudesta.
Sitten mentiin Saas Feehen, josta noustiin illaksi Mischabel-tuvalle. Seuraavana aamuna ennen auringonnousua tuvalta ylös, upeaa auringonnousua rinteessä ihaillen, pienen jäätikön poikki (railoja, köysi tarpeen), sitten Windjoch-solaan josta kapeaa harjannettä ylös huipulle. Ei pahempia paikkoja, jos pää kestää korkeita paikkoja. Eli lähinnä kapuamista ilman teknisiä hankaluuksia. Huipun jälkeen alas tuvan kautta takaisin Saas Feehen. Hieno reissu ja kokemus, mutta vuorikiipeily jäi kuitenkin siihen.
Mutta toivottavasti Mummis jaksaa kertoa enemmän omasta reissustaan.
Sitten mentiin Saas Feehen, josta noustiin illaksi Mischabel-tuvalle. Seuraavana aamuna ennen auringonnousua tuvalta ylös, upeaa auringonnousua rinteessä ihaillen, pienen jäätikön poikki (railoja, köysi tarpeen), sitten Windjoch-solaan josta kapeaa harjannettä ylös huipulle. Ei pahempia paikkoja, jos pää kestää korkeita paikkoja. Eli lähinnä kapuamista ilman teknisiä hankaluuksia. Huipun jälkeen alas tuvan kautta takaisin Saas Feehen. Hieno reissu ja kokemus, mutta vuorikiipeily jäi kuitenkin siihen.
Mutta toivottavasti Mummis jaksaa kertoa enemmän omasta reissustaan.