Liima piti ja gelcoat repeytyi irti. Katsotaan myöhemmin kuinka teippi toimii.
http://aijaa.com/Ra5fES
Ahkion suunnittelu- ja valintaperusteet
-
Hamalainen
- Viestit: 3511
- Liittynyt: 12 Tammi 2006 09:40
Zwak kirjoitti "Kyllähän ahkiot käytössä rähjäytyy, taitaa nuo lähes sata vuotta vanhat olla aika vähällä käytöllä, tai ovat kuin se perintökirves, jossa terä vaihdettu pari kertaa ja varsi useamman kerran sekin".
Normivaeltajan käyttökerrat per vuosi taitaa jäädä aika vähiin. Etelässäkin lumitalvet lyhenevät koko ajan. Tänä syksynä olen tehnyt yhden yli yön reissun ahkin kanssa. Edellisestä kerrasta on kolme vuotta aikaa.
Normivaeltajan käyttökerrat per vuosi taitaa jäädä aika vähiin. Etelässäkin lumitalvet lyhenevät koko ajan. Tänä syksynä olen tehnyt yhden yli yön reissun ahkin kanssa. Edellisestä kerrasta on kolme vuotta aikaa.
Liimauksissa kannattaa huomioida että sama liima ei käy esim. muoville ja jauhemaalatulle pinnalle. Kannattaa olla yhteydessä edustajaan, 3M tapauksessa
Kimmo Ojanperä | Sales Representative
IATD - Finland
Suomen 3M Oy | Keilaranta 6, 02150 Espoo | Finland
Office: +358 9 525 2572 | Mobile: +358 40 662 0566
kimmo.ojanpera@mmm.com
Kimmo Ojanperä | Sales Representative
IATD - Finland
Suomen 3M Oy | Keilaranta 6, 02150 Espoo | Finland
Office: +358 9 525 2572 | Mobile: +358 40 662 0566
kimmo.ojanpera@mmm.com
Kun eksyn, lähden kotiin.
Kannattaa varmaan vielä testailla lämpötilan vaihteluita -20 + 20 miten liitos sitten
toimii. Itse olen käyttänyt ahkion jalaksissa sitä Tyllilän Pekan lumilaudan pohjamuovia
ja spabondin epoksiliimoja,hyvin on pysynyt vaikka kotikonsteilla joskus vaikea saada
ilmat liimauksesta pihalle joka on pitävyyden edellytys.
Olen myös tehnyt pari ahkiota joissa laitoin pohjamuovin muotin pohjalle ja geelin päälle,
sekä normaali laminointi. Ovat pysyneet 3 vuotta,eivätkä ole mistään irronneet,säästää liimausvaivan jälkikäteen.Tavallisella suomesta saatavalla polyeteenillä en ole kokeillut.
Muistaakseni se Tyllilän muovi on Itävaltalaista,jonka toinen puoli on esikäsitelty liimausta varten.
toimii. Itse olen käyttänyt ahkion jalaksissa sitä Tyllilän Pekan lumilaudan pohjamuovia
ja spabondin epoksiliimoja,hyvin on pysynyt vaikka kotikonsteilla joskus vaikea saada
ilmat liimauksesta pihalle joka on pitävyyden edellytys.
Olen myös tehnyt pari ahkiota joissa laitoin pohjamuovin muotin pohjalle ja geelin päälle,
sekä normaali laminointi. Ovat pysyneet 3 vuotta,eivätkä ole mistään irronneet,säästää liimausvaivan jälkikäteen.Tavallisella suomesta saatavalla polyeteenillä en ole kokeillut.
Muistaakseni se Tyllilän muovi on Itävaltalaista,jonka toinen puoli on esikäsitelty liimausta varten.
Oletko kiinnittänyt tuon suksenpohjamuovin jollain muottiin, vai taipuuko se keulan mukaisesti ilman kiinnitystä? Itselläni on laminointi edessä ja ajattelin kiinnittää pohjamuovin muutamalla pikaliima tipalla muottiin. Tarkoitus on siis saada pohjamuovi hyvin lähelle keulaa, jolloin upottavassa lumessa se olisi myös siellä, missä vastusta on eniten.iglu kirjoitti:Olen myös tehnyt pari ahkiota joissa laitoin pohjamuovin muotin pohjalle ja geelin päälle, sekä normaali laminointi.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
Käytän polyeteeniä vain jalaksen pohjassa. Keula loiva pitkältä matkalta,peräpää jyrkempi.
Olen antanut muovien lojua jalaksen pohjassa lämpimällä kelillä ennen tekoa.Muotoutuu aika hyvin. Ennen tekoa olen laittanut avuksi kakspuolista mattoteippiä kaariin,jotta muovi pysyy kiinteästi pohjassa. Käyttämäni luistopohja ei ole kuin n. 1 mm paksuista,joten muotoutuu hyvin. Irroitus vähän tuikkenee mutta onnistuu kun laittaa jalaksia pitkin pari kiilaa joita vähitellen
tiukkaa,kyllä ne teipit lopulta poksahtaa irti. Muista vahata muotti useaan ja käytä irroitusainetta. Toivottavasti onnistuu.
En tiedä minkälaista muovia sinulla on. Kannatta tehdä koepala. Pikkupätkälle muovia geeli
päälle ja geelin kuivahdettua laminoit lasikuitumattoja päälle. Kun kuivunut kokeile lähteekö irti.
Näin itse kokeilin ensin,muutoin voi työ mennä hukkaan.
Olen antanut muovien lojua jalaksen pohjassa lämpimällä kelillä ennen tekoa.Muotoutuu aika hyvin. Ennen tekoa olen laittanut avuksi kakspuolista mattoteippiä kaariin,jotta muovi pysyy kiinteästi pohjassa. Käyttämäni luistopohja ei ole kuin n. 1 mm paksuista,joten muotoutuu hyvin. Irroitus vähän tuikkenee mutta onnistuu kun laittaa jalaksia pitkin pari kiilaa joita vähitellen
tiukkaa,kyllä ne teipit lopulta poksahtaa irti. Muista vahata muotti useaan ja käytä irroitusainetta. Toivottavasti onnistuu.
En tiedä minkälaista muovia sinulla on. Kannatta tehdä koepala. Pikkupätkälle muovia geeli
päälle ja geelin kuivahdettua laminoit lasikuitumattoja päälle. Kun kuivunut kokeile lähteekö irti.
Näin itse kokeilin ensin,muutoin voi työ mennä hukkaan.
Taitaa olla 1,2mm paksua ptex4000 suksenpohjamuovia (tai lumilaudanpohjamuovia..), joka tuntuu kohtuullisen jäykältä, ainakin 30 senttiä leveänä. Toinen puolihan tuossa on hiottu ja lämpökäsitelty, kuten varmaan Tyllilältäkin tulevassa muovissa. Tähän saakka ahkiot ovat irronneet hyvin muotista, enkä usko sen muodostuvan nytkään ongelmaksi.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
Saman vahvuista ja samoin käsiteltyä näyttää tuo minunkin suikale olevan,kannattaa silti se koepala tehdä,geeleissäkin voi olla eroja. Minulla varmaan siksikin tiukassa kun jalakset ovat
n. 3,5 cm korkeat ja 6 cm leveät. Muotti tehty 80 luvun puolivälissä,eikä ehkä ihan tarpeeksi
jäykisteitä ja on ajanoloon varastossa lojuessaan hieman "elänyt" ja olen joutunut sitä hieman pakottamaan oikeaan malliin. Millim heittokin pystyseinissä jo vaikeuttaa irroitusta. Kunnossa olevalla muotilla ei liene vaikeutta
n. 3,5 cm korkeat ja 6 cm leveät. Muotti tehty 80 luvun puolivälissä,eikä ehkä ihan tarpeeksi
jäykisteitä ja on ajanoloon varastossa lojuessaan hieman "elänyt" ja olen joutunut sitä hieman pakottamaan oikeaan malliin. Millim heittokin pystyseinissä jo vaikeuttaa irroitusta. Kunnossa olevalla muotilla ei liene vaikeutta
-
Reissu Pete
- Viestit: 717
- Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49
Uudessa "Retki/sukellus/fillari" lehdessä on testi ahkioista. En ole aiemmin Marika Varpeniuksen juttuja lukenut, mutta tämä testi oli ainakin erilainen perinteiseen testaamiseen verrattuna, jolloin perstuntuma on yritetty ohittaa mittaamalla testikohteen vertailtavia ominaisuuksia.
Otsikko, "Nyt tarkkana!" vesitetään jo heti alkulauseissa todettaessa, että ahkiota on ylipäätään ikävää vetää, paitsi alamäissä ja kelkkauralla. Samaan syssyyn todetaan, ettei ahkiota hankkivan kannata muistella vanhaa "nokittelua" avotunturin ja metsälapin suhteen. Johdannon lopussa on maininta keliolosuhteista, joita todellakin on luonnossa lukematon määrä. Onneksi vielä.
Kaikkiaan johdannossa on keskitytty testikysymykseen, miten mukavaa ahkiota on vetää. Tästä löytyy siis testivoittaja. Ei sikäli, että näitä lukisin ostoaikeissa, mutta artikkelista ei selviä miten ahkioita testattiin. Perstuntuman lisäksi testissä tehtiin vakiosyketesti, mutta ei mainittu montako kertaa ahkioita testattiin. Toinen "tieteellinen" mittaus oli ahkioiden paino.
Jännittävää oli myös ahkioiden hintahaitari 500 eurosta 4100 euroon. Jäin miettimään edelleen testin mielekkyyttä tai oikeastaan testattavien kappaleiden vertailtavuutta.
Tässä testissä tuli myös uusi lanseeraus, kun ahkioiden tilavuutta mitattiin ilmeisesti kaukaloiden tilavuudella ilman peitteitä. Mahdollisesti ehkä Snowsledin (pelkkä kaukalo) vuoksi, koska muutoin tilavuutta ei olisi voinut vertailla???
Testissä mainitaan useaan kertaan, että ahkionvetämisen olosuhteet voivat olla lukemattomia ja erilaisia. Ehkä voisi jopa mainita, että ihan tarkalleen on vaikeaa vetää ahkiota kahdessa täysin samanlaisessa olosuhteessa.
Koska tämän testin perstuntuma% on 60, en lähtisi kaupoille pelkästään testivoittajan perään. Ihmetyttämään jäi vielä arvokkaan palstatilan hukkaaminen liikkeellelähtökitkan pohtimiseen.
Tästä testistä puuttui oikeastaan vain testihenkilöiden (montako? Sukupuolijakauma? kuntotaso? jne) henkilökohtaiset testipäivien fiilikset ja meininkiprossa yhtenä osiona.
Mielestäni huono "testi" ja toivoisin parempaa panostusta myös lehdeltä!
Otsikko, "Nyt tarkkana!" vesitetään jo heti alkulauseissa todettaessa, että ahkiota on ylipäätään ikävää vetää, paitsi alamäissä ja kelkkauralla. Samaan syssyyn todetaan, ettei ahkiota hankkivan kannata muistella vanhaa "nokittelua" avotunturin ja metsälapin suhteen. Johdannon lopussa on maininta keliolosuhteista, joita todellakin on luonnossa lukematon määrä. Onneksi vielä.
Kaikkiaan johdannossa on keskitytty testikysymykseen, miten mukavaa ahkiota on vetää. Tästä löytyy siis testivoittaja. Ei sikäli, että näitä lukisin ostoaikeissa, mutta artikkelista ei selviä miten ahkioita testattiin. Perstuntuman lisäksi testissä tehtiin vakiosyketesti, mutta ei mainittu montako kertaa ahkioita testattiin. Toinen "tieteellinen" mittaus oli ahkioiden paino.
Jännittävää oli myös ahkioiden hintahaitari 500 eurosta 4100 euroon. Jäin miettimään edelleen testin mielekkyyttä tai oikeastaan testattavien kappaleiden vertailtavuutta.
Tässä testissä tuli myös uusi lanseeraus, kun ahkioiden tilavuutta mitattiin ilmeisesti kaukaloiden tilavuudella ilman peitteitä. Mahdollisesti ehkä Snowsledin (pelkkä kaukalo) vuoksi, koska muutoin tilavuutta ei olisi voinut vertailla???
Testissä mainitaan useaan kertaan, että ahkionvetämisen olosuhteet voivat olla lukemattomia ja erilaisia. Ehkä voisi jopa mainita, että ihan tarkalleen on vaikeaa vetää ahkiota kahdessa täysin samanlaisessa olosuhteessa.
Koska tämän testin perstuntuma% on 60, en lähtisi kaupoille pelkästään testivoittajan perään. Ihmetyttämään jäi vielä arvokkaan palstatilan hukkaaminen liikkeellelähtökitkan pohtimiseen.
Tästä testistä puuttui oikeastaan vain testihenkilöiden (montako? Sukupuolijakauma? kuntotaso? jne) henkilökohtaiset testipäivien fiilikset ja meininkiprossa yhtenä osiona.
Mielestäni huono "testi" ja toivoisin parempaa panostusta myös lehdeltä!
Reissu-Petellä on varmaan aika kärkipään kokemusmäärä ahkionvetämisestä Suomessa. Sinänsä en ota kanta onko retkilehden testit hyviä vai ei, koska näyttäisi siltä, ettei testaajilla ainakaan enempää kokemusta ahkionvedosta ole kuin itselläni, mutta Reissu-Peten arviointeihin voisin suhtautua jo uskovammin.
Eikös Reissu-Pete juuri mitannut vetovastuksia, perstuntuman sijaan??? Ongelmahan retkilehden testeissä on kait ollut se, ettei konkareita ole kiinnostanut kirjoittaa lehteen, koska korvaus ei liene vaivan väärti. Siitä tietysti seura se, ettei lehden "testejä" usko "kukaan"....
Itselleni "testaajan" arviointi meni pieleen jo vuosia sitten siinä, ettei ahkionvedossa ole muuta sääntöä, kuin "nousukarvat on oltava"..... no olen vetänyt ahkiota ehkä 3000km ilman nousukarvoja.... en siis pysty mitenkään samaistamaan itseäni testaajan mielipiteisiin tai arvosteluihin. Tai oikeammin en usko niihin lainkaan, anteeksi vain, luotan tässä enemmän omaan KOKEMUKSEEN!!!!! (saatika sitten miten luottaa omaan kokemuksen Pete tai vaikka Pepi....)
Ilmeisesti tuo 4100€ on Haltin hiilariahkion hinta. Siihen hintaan tuskin on kauheasti kysyntää sille. Jos ahkioon kuluvien hiilikuitujen hinta on noin 200 euroa (kuluttajalle), hinnalle ei liene perusteita. Itse teen omat ahkiot itse, mutta viimeisen viikon aikana on ollut mielessä, että kysyisin Päijät-Hämäläiseltä ahkontekijältä hintaa laminointi työltä asiakkaan hiilikuiduista ja epokseista (toisaalta sain oman 200x55cm muottini tänään valmiiksi)... kolmas vaihtoehtohan olisi HIT:n ultima thulen pelkkä pulkka osa, jota on ainakin käytetty pohjoisessa...
Lopputulemana olisi mukava jos nimimerkki Reissupete tekisi ahkiotestin, koska sille voisi olla kysyntää uskottavuuden vuoksi. Testaajan kokemusmäärä olisi varmaan silloin myös paljon suurempi, kuin 99% testin lukijoista. Samaten kokemus ahkion suunnittelusta aiempien kokemusien perusteella on etu, mutta samaten suunnittelukokemus voi kyllä olla pieni haitta omaan suunnittelufilosofiaan fakkiutumisen vuoksi.
Eikös Reissu-Pete juuri mitannut vetovastuksia, perstuntuman sijaan??? Ongelmahan retkilehden testeissä on kait ollut se, ettei konkareita ole kiinnostanut kirjoittaa lehteen, koska korvaus ei liene vaivan väärti. Siitä tietysti seura se, ettei lehden "testejä" usko "kukaan"....
Itselleni "testaajan" arviointi meni pieleen jo vuosia sitten siinä, ettei ahkionvedossa ole muuta sääntöä, kuin "nousukarvat on oltava"..... no olen vetänyt ahkiota ehkä 3000km ilman nousukarvoja.... en siis pysty mitenkään samaistamaan itseäni testaajan mielipiteisiin tai arvosteluihin. Tai oikeammin en usko niihin lainkaan, anteeksi vain, luotan tässä enemmän omaan KOKEMUKSEEN!!!!! (saatika sitten miten luottaa omaan kokemuksen Pete tai vaikka Pepi....)
Ilmeisesti tuo 4100€ on Haltin hiilariahkion hinta. Siihen hintaan tuskin on kauheasti kysyntää sille. Jos ahkioon kuluvien hiilikuitujen hinta on noin 200 euroa (kuluttajalle), hinnalle ei liene perusteita. Itse teen omat ahkiot itse, mutta viimeisen viikon aikana on ollut mielessä, että kysyisin Päijät-Hämäläiseltä ahkontekijältä hintaa laminointi työltä asiakkaan hiilikuiduista ja epokseista (toisaalta sain oman 200x55cm muottini tänään valmiiksi)... kolmas vaihtoehtohan olisi HIT:n ultima thulen pelkkä pulkka osa, jota on ainakin käytetty pohjoisessa...
Lopputulemana olisi mukava jos nimimerkki Reissupete tekisi ahkiotestin, koska sille voisi olla kysyntää uskottavuuden vuoksi. Testaajan kokemusmäärä olisi varmaan silloin myös paljon suurempi, kuin 99% testin lukijoista. Samaten kokemus ahkion suunnittelusta aiempien kokemusien perusteella on etu, mutta samaten suunnittelukokemus voi kyllä olla pieni haitta omaan suunnittelufilosofiaan fakkiutumisen vuoksi.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
-
Reissu Pete
- Viestit: 717
- Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49
Jeps ^ 
Ehkä testin pontti olikin luoda hämminkiä. Unohdettiin vain kertoa, että testin lähtökohtana on "ahkionvalinta kokemattoman ostajan silmin"? Mutta koska tämä asia on unohdettu kertoa jutussa voi joku päätellä testin perusteella jostain ahkiosta jotain, ja peräti ehkä uskoa lukemaansa. Se on väärin yhteiskuntaa kohtaan. En silti aio korjata tätä vääryyttä, sillä huomioni on suunnattu nykyään toisaalle. Kirjoitan kuitenkin tänne ihan vain intohimosta.
Mulla on ihan selvät yhteydet HIT ahkioiden kanssa ja niistä voi kaikki lukea vaikka täältä , mutta toisaalta sitä ennen on ollut kolme erilaista fjellua ja kaksi muutakin (paltavene ja joku muu??) ahkiota. Vasta 2007 siirryin vallan HITin käyttäjäksi. Kuten artikkelissakin mainitaan, on ahkion hankkiminen yksi kalleimmista retkeilyhankinnoista. Tähän perustuen aikanaan hakeuduinkin HITin ahkioiden pariin. Nimittäin omille reissuille hankittavat Acapulkat tai Fjellut olisivat maksaneet ovh. 8000 euron paikkeilla ja ehkä ne olisi saanut puoleen hintaan kun olisi kysynyt. Mutta onneksi naapurissa asui ahkiontekijä, joka teki yhteistyössä tähän puoleenhintaan meille useita ahkioita, joista kaksi viimeisintä lähti matkalle halki Grönlannin etelästä pohjoiseen. Kyse ei ollut kuitenkaan ainoastaan hinnasta vaan siitä, että Norjasta oli vaikeaa saada vastausta levennetyn jalasmallin ahkioihin, mitä olisimme tarvinneet. HITin kanssa se oli lähtökohta uuden ahkion tekemiselle. Ja on edelleen. Eli jos tarvitsen/tte ahkion jollain erityisominaisuudella se on tehtävissä. Norjassa ei. Haltilla jyrkkä ehkä ja Paljakalla hyrkkä ei.
Meidän aikanaan Vuorenmaan Peten kanssa tekemä pulssivakioitu liukutesti oli suppea, mutta kuitenkin erittäin selvä tuloksiltaan. Olisin toivonut, että jos sellaista testiä käytetään, olisi tehty useita toistoja ja eri henkilöillä. Nyt artikkelista on luettavissa, että testiä on tehnyt yksi henkilö. (Innokas ja rapakuntoinen)
Kuten Micke sanoi on oma kokemus tärkein arviointiperuste. Jos kuitenkin luottaa testaajan kokemukseen jostain tuntemuksesta ahkion vetämisen kanssa, niin missä mennään? Oma lukukokemus?
Nousukarvat on hyvä esimerkki kokemusperäisestä tuntemuksesta. Monilla reissuilla mitä olen vetänyt, on montaa koulukuntaa. Ei karvoja ja karvoja. Leveitä karvoja ja kapeita. Itse pidän tamppaamisesta, eli kulkea tasaisesti ahkion kanssa ylös ja alas. Karvat auttavat siinä mielestäni hyvin. Kun ahkion on riittävän kevyt hiihtää ilman karvoja jätän ne heti tietysti pois. Sitten kammetaan käsin ylämäet ja alamäissä hurvitellaan. Mutta miten selittää tämä asia yksiselitteisesti, sillä kuitenkin saatan laittaa karvat vielä viimeisenäkin vaelluksen päivänä, jos mäki on riittävän jyrkkä.
Ehkä testin pontti olikin luoda hämminkiä. Unohdettiin vain kertoa, että testin lähtökohtana on "ahkionvalinta kokemattoman ostajan silmin"? Mutta koska tämä asia on unohdettu kertoa jutussa voi joku päätellä testin perusteella jostain ahkiosta jotain, ja peräti ehkä uskoa lukemaansa. Se on väärin yhteiskuntaa kohtaan. En silti aio korjata tätä vääryyttä, sillä huomioni on suunnattu nykyään toisaalle. Kirjoitan kuitenkin tänne ihan vain intohimosta.
Mulla on ihan selvät yhteydet HIT ahkioiden kanssa ja niistä voi kaikki lukea vaikka täältä , mutta toisaalta sitä ennen on ollut kolme erilaista fjellua ja kaksi muutakin (paltavene ja joku muu??) ahkiota. Vasta 2007 siirryin vallan HITin käyttäjäksi. Kuten artikkelissakin mainitaan, on ahkion hankkiminen yksi kalleimmista retkeilyhankinnoista. Tähän perustuen aikanaan hakeuduinkin HITin ahkioiden pariin. Nimittäin omille reissuille hankittavat Acapulkat tai Fjellut olisivat maksaneet ovh. 8000 euron paikkeilla ja ehkä ne olisi saanut puoleen hintaan kun olisi kysynyt. Mutta onneksi naapurissa asui ahkiontekijä, joka teki yhteistyössä tähän puoleenhintaan meille useita ahkioita, joista kaksi viimeisintä lähti matkalle halki Grönlannin etelästä pohjoiseen. Kyse ei ollut kuitenkaan ainoastaan hinnasta vaan siitä, että Norjasta oli vaikeaa saada vastausta levennetyn jalasmallin ahkioihin, mitä olisimme tarvinneet. HITin kanssa se oli lähtökohta uuden ahkion tekemiselle. Ja on edelleen. Eli jos tarvitsen/tte ahkion jollain erityisominaisuudella se on tehtävissä. Norjassa ei. Haltilla jyrkkä ehkä ja Paljakalla hyrkkä ei.
Meidän aikanaan Vuorenmaan Peten kanssa tekemä pulssivakioitu liukutesti oli suppea, mutta kuitenkin erittäin selvä tuloksiltaan. Olisin toivonut, että jos sellaista testiä käytetään, olisi tehty useita toistoja ja eri henkilöillä. Nyt artikkelista on luettavissa, että testiä on tehnyt yksi henkilö. (Innokas ja rapakuntoinen)
Kuten Micke sanoi on oma kokemus tärkein arviointiperuste. Jos kuitenkin luottaa testaajan kokemukseen jostain tuntemuksesta ahkion vetämisen kanssa, niin missä mennään? Oma lukukokemus?
Nousukarvat on hyvä esimerkki kokemusperäisestä tuntemuksesta. Monilla reissuilla mitä olen vetänyt, on montaa koulukuntaa. Ei karvoja ja karvoja. Leveitä karvoja ja kapeita. Itse pidän tamppaamisesta, eli kulkea tasaisesti ahkion kanssa ylös ja alas. Karvat auttavat siinä mielestäni hyvin. Kun ahkion on riittävän kevyt hiihtää ilman karvoja jätän ne heti tietysti pois. Sitten kammetaan käsin ylämäet ja alamäissä hurvitellaan. Mutta miten selittää tämä asia yksiselitteisesti, sillä kuitenkin saatan laittaa karvat vielä viimeisenäkin vaelluksen päivänä, jos mäki on riittävän jyrkkä.
Ja vastaus omiin ja muihinkin kysymättömiin kysymyksiin, uusimpien tunturisuksien mukana tuli kahden levyiset karvat .
Oikeastihan olen sitä mieltä, että avotunturiin on todella helppoa suunnitella riittävän hyvä ahkio. Olen vedellyt monenlaisia ja itse en kykene erottelemaan saatikka ärsyyntymään erilaisuuksista ahkioiden välillä. Käytössä on ollut paljakkaa, paria fjellpukenia ja muutama oma tekemä. Oikeastaan olen sitä mieltä etä erot tekee aisat, jotka ovat liki aina olleet samat, eli fjelpulkenin. Joko vahvistetut tai ei, mutta noilla ei liene eroa.
Ei se nyt olisi väärin vetää ahkiota pari viikkoa Näsijärven jäällä (kohtahan siellä on luntakin) ja julkaista tulokset vaikka jossain lehdessä, edes tunturiladussa. Jotain tämänkaltaistahan se lehti ehkä voisi vaatiakin....
Acapulkia saa kyllä edullisestikin, omani taisi maksaa jotain 600-700 euroa, jos vähänkään muistan hinnan oikein. Kärsivällisyyshän on tässä kyllä hyve.
Jos uskon jonkun toisen vetokokemukseen niin en muista kenen se on (luulisn että jostain RPn mittauksesta), mutta seuraaviin omiin pulkkiin tulee P-tex4000 pohja liukupohjaksi. Tämä on ollut muistini mukaan työn alla 3-4 vuotta, mutta täksi kevääksi se näyttää toteutuvan. Ahkioita ei viitsi ihan joka vuodeksi uusia ja sen mukaanhan nämä muutokset omiin tulee.
. Oikeastihan olen sitä mieltä, että avotunturiin on todella helppoa suunnitella riittävän hyvä ahkio. Olen vedellyt monenlaisia ja itse en kykene erottelemaan saatikka ärsyyntymään erilaisuuksista ahkioiden välillä. Käytössä on ollut paljakkaa, paria fjellpukenia ja muutama oma tekemä. Oikeastaan olen sitä mieltä etä erot tekee aisat, jotka ovat liki aina olleet samat, eli fjelpulkenin. Joko vahvistetut tai ei, mutta noilla ei liene eroa.
Ei se nyt olisi väärin vetää ahkiota pari viikkoa Näsijärven jäällä (kohtahan siellä on luntakin) ja julkaista tulokset vaikka jossain lehdessä, edes tunturiladussa. Jotain tämänkaltaistahan se lehti ehkä voisi vaatiakin....
Acapulkia saa kyllä edullisestikin, omani taisi maksaa jotain 600-700 euroa, jos vähänkään muistan hinnan oikein. Kärsivällisyyshän on tässä kyllä hyve.
Jos uskon jonkun toisen vetokokemukseen niin en muista kenen se on (luulisn että jostain RPn mittauksesta), mutta seuraaviin omiin pulkkiin tulee P-tex4000 pohja liukupohjaksi. Tämä on ollut muistini mukaan työn alla 3-4 vuotta, mutta täksi kevääksi se näyttää toteutuvan. Ahkioita ei viitsi ihan joka vuodeksi uusia ja sen mukaanhan nämä muutokset omiin tulee.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"