Melkein kuin geokätköily eli Huispaaminen
Melkein kuin geokätköily eli Huispaaminen
Tuola on alkanu näkyä peltojen laioilla metallinpaljastinta heilutelevia miehiä ja naisia. Ovat kuulema huispaamassa. Olettako törmänny/huomannu/puhutellu?
Telkkarissa alkanut englantilainen sarja metallinetsijöistä lisää varmaan alan harrastusta yhdessä laitteiden hintojen halpuuntumisen kera. Niitähän on saanut jo käytettyinä jopa Varustelakasta.
Minä luotan enemmän vanhaan uskomukseen, että kätketyn aarteen yllä on virvatulet ;)
Minä luotan enemmän vanhaan uskomukseen, että kätketyn aarteen yllä on virvatulet ;)
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
...tai sateenkaaren pää.Ursus kirjoitti:Telkkarissa alkanut englantilainen sarja metallinetsijöistä lisää varmaan alan harrastusta yhdessä laitteiden hintojen halpuuntumisen kera. Niitähän on saanut jo käytettyinä jopa Varustelakasta.
Minä luotan enemmän vanhaan uskomukseen, että kätketyn aarteen yllä on virvatulet
Kun eksyn, lähden kotiin.
Harrastuksen yleistymisestä on sekä hyötyä, että haittaa. Museovirasto saa paljon ilmoituksia uusista arkeologisista kohteista.
Toisaalta taas lukuisat uudet mielenkiintoiset kohteet tuhoutuvat, kun paikalta kerätään kaikki romu talteen, eikä vaivauduta kertomaan museovirastolle löydöistä.
Joskus saattaa käydä niinkin, että kaikki romut kärrätään arkeologille, ja kerrotaan löytöpaikka. Tälläisestäkään ei ole museovirastolle juurikaan iloa, kun ei päästä kartoittamaan esineiden paikkoja maastossa.
Sellaistakin on täällä tapahtunut, että eräs virolainen harrastaja käy piipparoimassa inventoituja kohteita, kerää esineet mukaansa ja myy ne virossa.
Jos nyt innostutte metallinpaljastintouhusta, niin arkeologisesti kiinnostava löytö kannattaa merkitä ja jättää esine maahan juuri niinkuin se siistä löytyi. Sitten ilmoitus museovirastolle. Kaikki yli sata vuotta vanhat löytökohteet kuuluvat museovirastolle.
Ja tietysti muinaisjäännösrekisteristä kannattaa selvittää, että löytöpaikkanne ei ole rekisterin kartalla jo löydettynä. Sellaisessa paikassa ei saa suorittaa etsintöjä.
Toisaalta taas lukuisat uudet mielenkiintoiset kohteet tuhoutuvat, kun paikalta kerätään kaikki romu talteen, eikä vaivauduta kertomaan museovirastolle löydöistä.
Joskus saattaa käydä niinkin, että kaikki romut kärrätään arkeologille, ja kerrotaan löytöpaikka. Tälläisestäkään ei ole museovirastolle juurikaan iloa, kun ei päästä kartoittamaan esineiden paikkoja maastossa.
Sellaistakin on täällä tapahtunut, että eräs virolainen harrastaja käy piipparoimassa inventoituja kohteita, kerää esineet mukaansa ja myy ne virossa.
Jos nyt innostutte metallinpaljastintouhusta, niin arkeologisesti kiinnostava löytö kannattaa merkitä ja jättää esine maahan juuri niinkuin se siistä löytyi. Sitten ilmoitus museovirastolle. Kaikki yli sata vuotta vanhat löytökohteet kuuluvat museovirastolle.
Ja tietysti muinaisjäännösrekisteristä kannattaa selvittää, että löytöpaikkanne ei ole rekisterin kartalla jo löydettynä. Sellaisessa paikassa ei saa suorittaa etsintöjä.
Ei oo häränpäivää!!
Re: Melkein kuin geokätköily eli Huispaaminen
Eikös huispauksessa tarvitse olla lentävä luuta?Tero N kirjoitti:Tuola on alkanu näkyä peltojen laioilla metallinpaljastinta heilutelevia miehiä ja naisia. Ovat kuulema huispaamassa. Olettako törmänny/huomannu/puhutellu?
Parin etsijän kanssa jutelleena olen jotenkin sisäistänyt heidän juttujaan.
Aidoimmat metallinetsijät ovat vihkiyteneet etsimään jotain aiemmin löytämättömiä aarteita, jotka eivät ole välttättä nykyisillään metallirguisia arvokkaita, vaan historiallisia.
Esim. nuotiopaikkojen metalliastiota, veneiden kokkarautoja, tulisijoiden tukia yms.
Toiset taas metsästävät pääasiassa vanhoja rahoja tai koruja. Enimmäkseen näiden löytäjät valitettavasti eivät halua löytöjään julkisuuteen, vaan haluavat myydä ne mahdollisimman korkeaan hintaan alan keräilijöille. Museot tai vastaavathan eivät paljoa pysty kilpailemaan näillä markkinoilla.
Vaikka tuo harrastus onkin noin kahtia jakautunutta, niin on hyvä, että vanhat, historialliset esineet saadaan päivänvaloon. (Hinnalla millä hyvänsä)
Aidoimmat metallinetsijät ovat vihkiyteneet etsimään jotain aiemmin löytämättömiä aarteita, jotka eivät ole välttättä nykyisillään metallirguisia arvokkaita, vaan historiallisia.
Esim. nuotiopaikkojen metalliastiota, veneiden kokkarautoja, tulisijoiden tukia yms.
Toiset taas metsästävät pääasiassa vanhoja rahoja tai koruja. Enimmäkseen näiden löytäjät valitettavasti eivät halua löytöjään julkisuuteen, vaan haluavat myydä ne mahdollisimman korkeaan hintaan alan keräilijöille. Museot tai vastaavathan eivät paljoa pysty kilpailemaan näillä markkinoilla.
Vaikka tuo harrastus onkin noin kahtia jakautunutta, niin on hyvä, että vanhat, historialliset esineet saadaan päivänvaloon. (Hinnalla millä hyvänsä)
Asiantuntemattomasti tai välinpitämättömästi löytöympäristöstään viety esine menettää usein suuren osan myös historiallisesta arvostaan. Nämä esineethän saavat arvonsa niihin liittyvästä tiedosta.rance kirjoitti:Vaikka tuo harrastus onkin noin kahtia jakautunutta, niin on hyvä, että vanhat, historialliset esineet saadaan päivänvaloon. (Hinnalla millä hyvänsä)
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Re: Melkein kuin geokätköily eli Huispaaminen
Luulin että heppu etsi jotain kadottamaansa pellolta kun käveli metallinpaljastimen kanssa puidulla sänkipellolla. Täällä on ollut kyllä Suomen vanhinta kivikautista asutusta ja mm. mummolan pelloilta on löytynyt mielenkiintoisia kivestä tehtyjä työkaluja.Tero N kirjoitti:Tuola on alkanu näkyä peltojen laioilla metallinpaljastinta heilutelevia miehiä ja naisia. Ovat kuulema huispaamassa. Olettako törmänny/huomannu/puhutellu?