No, juu. Totta on, että Walleniuksella ei Rannikkoryhmän komentajana (1.3. - 3.3.1940) nähtävästi mennyt homma niin sanotusti putkeen, kun vapautettiin tehtävistään ennen sodan loppua (3.3.) ja siirrettiin reserviin kesken torjuntataistelujen ja jatkosodassakaan ei enää töitä riittänyt hänelle. Tyyli millä esitit asian ei olisi ollut tarpeen. Faktat olisivat riittäneet.havu kirjoitti:Joo'o, mutta Wallenius parka, oli hyvä lohenonkija, ...
K.M. Wallenius
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
Wallenius joutui tosiaan reserviin Viipurinlahdelta 3. maaliskuuta 1939.
R. Brandberg;” Mannerheim siirsi Walleniuksen Viipurinlahdelle rannikkoryhmän komentajaksi. Komennus kesti kolme päivää. Wallenius huomasi perille tultuaan, että paikalla oli täysi kaaos. Esikuntaa ei ollut, tykistö oli jossain matkan varrella, viestiyhteyksiä ei ollut, linnoitustöitä ei ollut tehty ja minkäänlaisia suunnitelmia joukkojen siirroista ei ollut.
Tilannetta pahensi se, että Wallenius oli pitkän ja kylmän automatkan aikana nauttinut lämmikkeitä. Tästä toisen armeijakunnan komentaja, “kuivan asiallinen ja turhantarkka” kenraaliluutnantti Harald Öhquist saikin hyvän tekosyyn potkaista "aika mahtavan ja vähän ylimielisen" Walleniuksen pellolle.”
K.M. Walleniuksen isän ”veli” oli muuten kirjailija Joel Lehtonen. Tämä oli Walleniuksen mummon tynnyrillisellä viljaa ostama huutolaispoika.
R. Brandberg;” Mannerheim siirsi Walleniuksen Viipurinlahdelle rannikkoryhmän komentajaksi. Komennus kesti kolme päivää. Wallenius huomasi perille tultuaan, että paikalla oli täysi kaaos. Esikuntaa ei ollut, tykistö oli jossain matkan varrella, viestiyhteyksiä ei ollut, linnoitustöitä ei ollut tehty ja minkäänlaisia suunnitelmia joukkojen siirroista ei ollut.
Tilannetta pahensi se, että Wallenius oli pitkän ja kylmän automatkan aikana nauttinut lämmikkeitä. Tästä toisen armeijakunnan komentaja, “kuivan asiallinen ja turhantarkka” kenraaliluutnantti Harald Öhquist saikin hyvän tekosyyn potkaista "aika mahtavan ja vähän ylimielisen" Walleniuksen pellolle.”
K.M. Walleniuksen isän ”veli” oli muuten kirjailija Joel Lehtonen. Tämä oli Walleniuksen mummon tynnyrillisellä viljaa ostama huutolaispoika.
Viimeksi muokannut Nevis, 09 Tammi 2008 22:47. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Tosiasioita ei voi sivuuttaa. Wallenius kunnostautui Lapissa kolttien hätyyttelijänä.
Sitten kun Wallenius joutui tai pääsi talvisodassa oikeiden tosiryssien kanssa tappelemaan, siis sellaisten joilla oli pyssyt ja kovat piipussa, niin tuli Walleniukselle pupu pöksyyn.
Se nyt vaan on historiallinen tosiasia, jonka kuka tahansa voi tarkistaa vaikka sota-arkistosta jos ei usko sotahistoriamme tutkijoiden tulkintoja.
Sitten kun Wallenius joutui tai pääsi talvisodassa oikeiden tosiryssien kanssa tappelemaan, siis sellaisten joilla oli pyssyt ja kovat piipussa, niin tuli Walleniukselle pupu pöksyyn.
Se nyt vaan on historiallinen tosiasia, jonka kuka tahansa voi tarkistaa vaikka sota-arkistosta jos ei usko sotahistoriamme tutkijoiden tulkintoja.
Nevispä se taisi tuossa edellä sen totuuden Viipurinlahden tapahtumista kertoa; samaa tietoa olen minäkin mukanani kantanut, jonka mukaan kyse oli pohjimmiltaan Walleniuksen ja Öhqvistin keskenäisestä kahnauksesta. Vajaan kolmen vuorokauden tapahtumien perusteella en itse tekisi kenestäkään lopullista diagnoosia, vaikka olisin paikalla sattumoisin ollutkin.
Itse Walleniuksen kirjallisuudesta on itseä lämmittänyt eniten Makreeta, jota myös kirjailija itse piti pääteoksenaan. Nostan sen omassa rankingissa kotimaisen kirjallisuuden top teniin. Tässäpä linkki Walleniuksen elämänvaiheista kertovaan näyttelyyn:
http://www.rovaniemi.fi/includes/file_d ... .pdf&pdf=1
Itse Walleniuksen kirjallisuudesta on itseä lämmittänyt eniten Makreeta, jota myös kirjailija itse piti pääteoksenaan. Nostan sen omassa rankingissa kotimaisen kirjallisuuden top teniin. Tässäpä linkki Walleniuksen elämänvaiheista kertovaan näyttelyyn:
http://www.rovaniemi.fi/includes/file_d ... .pdf&pdf=1
En malta olla vielä palaamatta Walleniukseen. Palauttelin hieman eri lähteiden kautta asioita mieleeni. Hän oli monessa mukana - myös politiikassa (Lapuan liikkeen pääsihteerinä). Hänet tuomittiin osallisuudesta presidentti Ståhlbergin kyyditykseenkin, mutta myöhemmin korkein oikeus vapautti hänet kaikista syytteistä. Wallenius ärsytti toiminnallaan monia, ja tuntuu sitä tekevän vieläkin.
Tuolla on tiivistelmä K.M.W:n henkilöhistoriasta. Sen perusteella voi hieman miettiä tuliko hänelle paskat housuun. Mielestäni ei. Kyse oli jostain muusta.
Harald Öhquist, johon viitattiin ei ollut myöskään mikään helppo ihminen ja hänen toiminnastaan löytyy myös arvosteltavaa. "Hänen välinsä ylipäällikköön olivat huonot jo talvisodasta lähtien, mutta talven 1944 tapahtumat IV AK:n komentajana kärjistivät suhteen entisestään. Suurin syy saattoi olla Öhquistin antama käsky hyökkäyksestä Kannaksella. Siinä menetti asevelvollispataljoona n. 350 miestä"
Kenraalien välit eivät aina olleet parhaat mahdolliset, päin vastoin. Kilpailu oli kovaa, varsinkin jos näkemykset toimintatavoista erosivat toisistaan. Tuossa lyhyt tiivistelmä kiinnostavasta kirjasta, jossa asiaa käsitellään.
Suosittelen lukemaan nuo linkkien takaiset jutut, vaikka ei sotahistoriasta olisi erityisesti kiinnostunutkaan. Tämä voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä siitä, että mitä enemmän asioihin paneutuu, sitä monisäikeisemmäksi kuva muodostuu. Ainakin se on sitten oma mielipide, eikä toisen suuhun laittama väite - "paskahousu!".
Tuolla on tiivistelmä K.M.W:n henkilöhistoriasta. Sen perusteella voi hieman miettiä tuliko hänelle paskat housuun. Mielestäni ei. Kyse oli jostain muusta.
Harald Öhquist, johon viitattiin ei ollut myöskään mikään helppo ihminen ja hänen toiminnastaan löytyy myös arvosteltavaa. "Hänen välinsä ylipäällikköön olivat huonot jo talvisodasta lähtien, mutta talven 1944 tapahtumat IV AK:n komentajana kärjistivät suhteen entisestään. Suurin syy saattoi olla Öhquistin antama käsky hyökkäyksestä Kannaksella. Siinä menetti asevelvollispataljoona n. 350 miestä"
Kenraalien välit eivät aina olleet parhaat mahdolliset, päin vastoin. Kilpailu oli kovaa, varsinkin jos näkemykset toimintatavoista erosivat toisistaan. Tuossa lyhyt tiivistelmä kiinnostavasta kirjasta, jossa asiaa käsitellään.
Suosittelen lukemaan nuo linkkien takaiset jutut, vaikka ei sotahistoriasta olisi erityisesti kiinnostunutkaan. Tämä voidaan nähdä yhtenä esimerkkinä siitä, että mitä enemmän asioihin paneutuu, sitä monisäikeisemmäksi kuva muodostuu. Ainakin se on sitten oma mielipide, eikä toisen suuhun laittama väite - "paskahousu!".
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
-
oinaspässi
- Viestit: 559
- Liittynyt: 22 Maalis 2006 22:36
- Paikkakunta: Joensuu
^Kenraalien riidoissa muutama sata miestä joutuu tahtomattaan äkkiä surman suuhun?! Kuoleman shakkia. Hieman OT, Mites oli Ylipäällikkö Mannerheimin kunto sodan loppupuolella, kun jossain lähteissä on ollut, että päämajassa ei oikein oltu enää tilanteen tasalla ja C.G.M huonossa vedossa? Onhan ne varmana olleet aika kaoottisia aikoja silloin?
K.M.Wallenius
Näyttääpi vähän sitä, että Havu ei ole paljonkaan tietoinen talvisodan historiasta. Mitenkähän tämän meidän rakkaan Lappimme olisi käynyt.ellei Wallenius olisi ollut Lapin ryhmän komentajaja. Komentajien väliset kateudet on moneen kertaan selvitetty.
En oikein osaa pitää Walleniusta suurena sankarina vaikka Lappia osasikin kulkea ja kaiketi hyvin kirjoittaakin. Mutta ystävänsä Mosku vasta ihme mies oli.
Kännön Mosku-kirja on kyllä hienoa ja kiinnostavaa luettavaa. Mutta vaikka kirjoittaakin Moskusta positiiviseen sävyyn, tarkkaavainen lukija huomaa että sosiaalisesti, moraalisesti ja eettisesti sangen omaperäinen yksilöhän tuo oli. Kirjan lukeneet muistanevat, miten suhtautui omaan jälkikasvuunsa ja sen äitiin...
Kännön Mosku-kirja on kyllä hienoa ja kiinnostavaa luettavaa. Mutta vaikka kirjoittaakin Moskusta positiiviseen sävyyn, tarkkaavainen lukija huomaa että sosiaalisesti, moraalisesti ja eettisesti sangen omaperäinen yksilöhän tuo oli. Kirjan lukeneet muistanevat, miten suhtautui omaan jälkikasvuunsa ja sen äitiin...
Äitini isä, tällä hetkellä 95v. poromies on ollut nuorempana Moskulla töissä, samoin hän on kulkenut pitkin kairoja sekä Moskun että Walleniuksen kanssa ja yöpynyt A.E. järvisenkin tulilla. Häntä on haastateltu Moskun kirjaan sekä Walleniuksen henkilökuvaan.
Olen viettänyt monet mukavat illat ukkini kanssa keskustellen em. henkilöistä ja tietysti sotajutuista. Täytyy sanoa, että tuollaiset keskustelut hakkaavat mennen tullen kaikki kirjat. Olen lukenut kaikki Järvisen kirjat, Walleniuksen kirjat, henkilökuvat ja Kännön kirjat. Myös Hihnavaaran Laurin kirjat on luettu.
Kaikkea ukin kertomaa en tässä pysty sanomaan mutta lyhykäisyydessään kerron ainakin seuraavaa. Wallenius oli sotataktikkona pätevä, hyvä eränkulkija, kiinnostunut luonnosta, poronhoidosta, Lapin elämän tavoista ja kulttuurista ja oli ehdoton isänmaan mies, joskus vain liian hyväuskoinen, luotti liikaa ihmisiin. Kairassa samastui nopeasti paikallisiin, ei esittänyt herraa, ja Wallen kanssa oli kuulemma helppo jutella mistä asioista hyvänsä. Wallenius kyseli kovasti luonnossa pärjäämisestä, opetteli lappilaisia tapoja ja miesten käsitöitä, kuten esim. kielan teon.
Mosku oli ihan tavallinen mies, hyväluontoinen ja oikeudenmukainen. Siihen aikaan Lapissa oli politiikalla hyvin suuri merkitys, sitä ei kirjoissa korosteta tarpeeksi, niinpä Mosku joutui tahtomattaan silmätikuksi koska ilmaisi oman poliittisen kantansa hyvin selvästi ja tavallaan "agiteerasi" muita. Lisäksi hän oli hyvin menestyvä henkilö, rikastui nopeasti. Moskun menestys, Helsingin matkat ja hyvä ystävyys "herroihin", kuten Wallenius, aiheuttivat runsaasti kateutta ja Moskun päähän pantiin sellaisia asioita ja tekoja, jotka eivät suinkaan olleet totta. Ei ollut Marin helppo Hihnavaarassa olla kun kulkumiehiltä kuuli miehestään jos vaikka mitä. Näiden asioiden vuoksi hän oli näkyvä ja kuuluva henkilö ja jos joku piti nostaa Lapissa legendaksi, se oli juuri Mosku. Aivan yhtä mielenkiintoisen kirjan saisi ukin mielestä myös Pyhä-Selmistä.
Että mm. tämmöisiä ukki on kertoillut ja paljon muuta. Nämähän ovat toki hänen näkemyksiään näistä henkilöistä muuta henkilökohtaisesti pidän niitä sangen uskottavina, olenhan tätä tietoa saanut vuosikymmenien aikana enkä yhdellä istumalla. Varmaan joku muu Moskun, Walleniuksen ja Järvisen tunteva henkilö antaa ihan toisenlaisen kuvan.
Olen viettänyt monet mukavat illat ukkini kanssa keskustellen em. henkilöistä ja tietysti sotajutuista. Täytyy sanoa, että tuollaiset keskustelut hakkaavat mennen tullen kaikki kirjat. Olen lukenut kaikki Järvisen kirjat, Walleniuksen kirjat, henkilökuvat ja Kännön kirjat. Myös Hihnavaaran Laurin kirjat on luettu.
Kaikkea ukin kertomaa en tässä pysty sanomaan mutta lyhykäisyydessään kerron ainakin seuraavaa. Wallenius oli sotataktikkona pätevä, hyvä eränkulkija, kiinnostunut luonnosta, poronhoidosta, Lapin elämän tavoista ja kulttuurista ja oli ehdoton isänmaan mies, joskus vain liian hyväuskoinen, luotti liikaa ihmisiin. Kairassa samastui nopeasti paikallisiin, ei esittänyt herraa, ja Wallen kanssa oli kuulemma helppo jutella mistä asioista hyvänsä. Wallenius kyseli kovasti luonnossa pärjäämisestä, opetteli lappilaisia tapoja ja miesten käsitöitä, kuten esim. kielan teon.
Mosku oli ihan tavallinen mies, hyväluontoinen ja oikeudenmukainen. Siihen aikaan Lapissa oli politiikalla hyvin suuri merkitys, sitä ei kirjoissa korosteta tarpeeksi, niinpä Mosku joutui tahtomattaan silmätikuksi koska ilmaisi oman poliittisen kantansa hyvin selvästi ja tavallaan "agiteerasi" muita. Lisäksi hän oli hyvin menestyvä henkilö, rikastui nopeasti. Moskun menestys, Helsingin matkat ja hyvä ystävyys "herroihin", kuten Wallenius, aiheuttivat runsaasti kateutta ja Moskun päähän pantiin sellaisia asioita ja tekoja, jotka eivät suinkaan olleet totta. Ei ollut Marin helppo Hihnavaarassa olla kun kulkumiehiltä kuuli miehestään jos vaikka mitä. Näiden asioiden vuoksi hän oli näkyvä ja kuuluva henkilö ja jos joku piti nostaa Lapissa legendaksi, se oli juuri Mosku. Aivan yhtä mielenkiintoisen kirjan saisi ukin mielestä myös Pyhä-Selmistä.
Että mm. tämmöisiä ukki on kertoillut ja paljon muuta. Nämähän ovat toki hänen näkemyksiään näistä henkilöistä muuta henkilökohtaisesti pidän niitä sangen uskottavina, olenhan tätä tietoa saanut vuosikymmenien aikana enkä yhdellä istumalla. Varmaan joku muu Moskun, Walleniuksen ja Järvisen tunteva henkilö antaa ihan toisenlaisen kuvan.
Noinhan asia on meidän kaikkien kohdalla, toiset pitää enemmän ja toiset vähemmän, toiset kehuu ja toiset mustamaalaa.Luiro kirjoitti:Varmaan joku muu Moskun, Walleniuksen ja Järvisen tunteva henkilö antaa ihan toisenlaisen kuvan.
Jos em. henkilöt olisivat olleet "enkeleitä", niin tuskinpa heistä olisi tullut sellaisia "legendoja", kuin he nyt ovat.
-
Sarekretkeilijä
- Viestit: 1665
- Liittynyt: 26 Tammi 2006 13:12
Wallenius menestyi Lapissa, koska hän tunsi seudun. Lisäksi taisivat voimasuhteet olla juuri sopivat. Ilmeisesti homma onnistui riskillä, mutta niinhän muuallakin kaikki oli välillä kriittistä, jopa alkukuukausina. Helpolla eivät päässeet missään.
Viipurinlahdella hän ei ilmeisesti ollut oikein kotonaan. Varmasti riitoja oli ja kemiat eivät toimineet. Samoin Viipurinlahti oli todella kaoottinen paikka, koska sotajohto oli mokannut raskasti, kun ei ollut varautunut jään yli tapahtuvaan hyökkäykseen. Ei ollut suunnitelmia, ei linnoitteita, ei mitään. Joukkoja syötettiin sieltä ja täältä ja tipoittain. Johtokeskuksia ja komentoportaita perustettiin ja purettiin. Toisaalta esim. Laaksonen pitää todistettuna Walleniuksen juopottelua. Lisäksi on esitetty, että hän olisi halunnut hyökätä, vaikka tilanne olisi vaatinut aivan muuta.
Wallenius ei myöskään pitänyt siirrostaan, vaan koki sen rangaistuksena tai oikeammin simputuksena.
Kyllä Lehtola on minusta laskelmoinut saamelaisille olevan eduksi Walleniuksen erään aikakauden tai oikeastaan pikemminkin juuri Moskun mustamaalaus. Koltat tai pikemminkin "alkuperäiskansa" ja kommunistit ovat lyöneet tässä hynttyyt yhteen ja suoltavat propagandaa ja pahaa puhetta. Onneksi kommunistien jutut eivät ole ainoita sallittuja ja "yleisesti hyväksyttyjä", kuten usein Kekkosen aikana oli. Toisenlaisiakin äääniä kuulee onneksi. Lehtolahan ihailee Walleniusta ja pitää tietysti Lapin ystävästä ja kuuluisasta, monipuolisesti kyvykkäästä ja sivistyneestä kulttuui-ihmisestä. Kolttiinhan Lehtola kertoo Walleniuksen "muuttaneen suhtautumistaan" myöhemmin. Todellisuudessahan Wallenius vain pani kuriin rosvoilevia kolttia, jotka toimivat Venäjän puolelta. Puna-armeijan pakko-otot ehkä lisäsivät painetta rosvota korvausta Suomen puolelta. Jotkut saattoivat ola punaisten palveluksessa.
Viipurinlahdella hän ei ilmeisesti ollut oikein kotonaan. Varmasti riitoja oli ja kemiat eivät toimineet. Samoin Viipurinlahti oli todella kaoottinen paikka, koska sotajohto oli mokannut raskasti, kun ei ollut varautunut jään yli tapahtuvaan hyökkäykseen. Ei ollut suunnitelmia, ei linnoitteita, ei mitään. Joukkoja syötettiin sieltä ja täältä ja tipoittain. Johtokeskuksia ja komentoportaita perustettiin ja purettiin. Toisaalta esim. Laaksonen pitää todistettuna Walleniuksen juopottelua. Lisäksi on esitetty, että hän olisi halunnut hyökätä, vaikka tilanne olisi vaatinut aivan muuta.
Wallenius ei myöskään pitänyt siirrostaan, vaan koki sen rangaistuksena tai oikeammin simputuksena.
Kyllä Lehtola on minusta laskelmoinut saamelaisille olevan eduksi Walleniuksen erään aikakauden tai oikeastaan pikemminkin juuri Moskun mustamaalaus. Koltat tai pikemminkin "alkuperäiskansa" ja kommunistit ovat lyöneet tässä hynttyyt yhteen ja suoltavat propagandaa ja pahaa puhetta. Onneksi kommunistien jutut eivät ole ainoita sallittuja ja "yleisesti hyväksyttyjä", kuten usein Kekkosen aikana oli. Toisenlaisiakin äääniä kuulee onneksi. Lehtolahan ihailee Walleniusta ja pitää tietysti Lapin ystävästä ja kuuluisasta, monipuolisesti kyvykkäästä ja sivistyneestä kulttuui-ihmisestä. Kolttiinhan Lehtola kertoo Walleniuksen "muuttaneen suhtautumistaan" myöhemmin. Todellisuudessahan Wallenius vain pani kuriin rosvoilevia kolttia, jotka toimivat Venäjän puolelta. Puna-armeijan pakko-otot ehkä lisäsivät painetta rosvota korvausta Suomen puolelta. Jotkut saattoivat ola punaisten palveluksessa.
Viimeksi muokannut Sarekretkeilijä, 16 Tammi 2008 22:22. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Sarekretkeilijä
- Viestit: 1665
- Liittynyt: 26 Tammi 2006 13:12
Eivät torjuneet. Suomalaiset yllättyivät torjunnan vaikeudesta, kun panssarivaunut tekivät rannan puolustuksesta usein selvää jälkeä. Ryssä pureutui rannikolle leveällä rintamalla ja sai suuren sillanpään sodan viimeisellä viikolla. Rintama ei pysynyt paikoillaan, vaan se pullistui koko ajan. Suuret joukot virtasivat koko ajan jään yli ja suomalaisten puolustuskyky alkoi nopeasti madaltua. Venäläiset olivat Haminan tiellä ja tiedottivat Moskovaan tien olevan auki Helsinkiin. Rauha tuli viimeisilä hetkillä.havu kirjoitti:Nimittäin Viipurinlahdella suomalaiset torjuivat ryssien hyökkäykset. Torjuivat vaikka tilanne oli äärimmäisen vaikea. Ilman Walleniusta. Siis sen jälkeen kun Wallenius oli ensin määrätty komentajaksi Viipurinlahdelle ja sitten vapautettu tehtävistään.