Maantieteellisesti mielenkiintoisia paikkoja.

[tst]

Ehkä olisi parempikin sana kuin maantieteellinen/geografinen mutta haeskelen "pallon pinnan ilmiöitä". https://fi.wikipedia.org/wiki/Maantiede Itse olen eniten hämmästellyt Pältsan tasaisen laen
laattakiviä, jossain joella taas kivisuikaleet ovat täysin pystyssä ja terävinä puhkomassa vaikkpa kumiveneen pohjia.

[Pepi]

Muinaisen poimuvuoriston gneissi- ja liuskelaatat ovat poimujen mukaan hiukan missä tahansa asennossa. Poimun harjalla vaakasuorassa olevat kovat laatat ovat suojanneet eroosiolta ja jääneet tunturin laelle. Joki on hakeutunut paikkaan, jossa pystyyn kääntyneet laatat ovat murtuneet ja päästäneet kulutusvoimat kallion sisään. Kotini vieressä virtaa (kahlittu) joki, joka on muodostunut pystyasentoisen liuskeen murtumalinjaan. Irtokivet makaavat, kallionkärjet törröttävät.

Geologisia muodostumia on mukava ihailla kulkiessaan, kunnes ne liian tutuiksi tullessaan muuttuvat "normaaleiksi" ja huomio kiinnittyy muuhun.

[luuppi]

Tassa eras (tuttu) maaperan heikkousvyohyke

http://www.helsinki.fi/maantiede/labrat ... /26_8.html

[tst]

Tuli mieleen aivan kotikulmilta sittenkin kaikkein mielenkiintoisin maantieteellinen paikka. Pienen joen varrella oleva kallio jossa on pieniä sorkan-, tassun- ja ison linnun jälkijonoja. Pikku poikana ihmettelin viimeksi paikkaa ja meitä oli kolme hämmästelemässä. Paikka ei siis ole esim. savea eikä jälkiä ollut hakattu kallioon, ollaan meinattu käydä tutkimassa paikkaa mutta yhä pitäs-vaiheessa, kaikki kolme muistetaan se kuitenkin samalla tavalla kun ollaan asiasta juteltu.

[Pepi]

^ Tuohan olisi Suomen oloissa huomattava paleontologinen kohde, jos kyseessä tosiaan ovat fossiiliset jalanjäljet. Erilaisten sulkeumien rapautumisjälkinä tuon tapaisia on muuallakin, ja niihin liittyy vekkuleita kansantarinoita.

[tst]

^Maallikkona olen tietävinäni että ensin oli maaperän mullistukset ja sitten vasta paljon myöhemmin tuli eläimet, onkohan näin? Tässä tapauksessa eläimet ovat kävelleet lyhyin askelin sulan kallioperän päällä eli kiviaines ei ole ollut kovin kuumaa. Voiko asia edes teoriassa olla näin?

[OS]

^Maallikkona olen tietävinäni että ensin oli maaperän mullistukset ja sitten vasta paljon myöhemmin tuli eläimet, onkohan näin? Tässä tapauksessa eläimet ovat kävelleet lyhyin askelin sulan kallioperän päällä eli kiviaines ei ole ollut kovin kuumaa. Voiko asia edes teoriassa olla näin?

Olisikohan sula kiviaines joka tapauksessa kuitenkin vielä niin kuumaa, että sen päällä ei pysty jalkaisin kulkemaan? Useat jääkaudet ovat hioneet Suomen maa- ja kallioperää vuosimiljoonien aikana, joten senkin vuoksi tuommoiset jäljet tuntuvat aika oudoilta. Jos kohde on vielä olemassa, niin ehdottomasti kannattaa käydä paikka katsomassa ja kuvaamassa. Jos jotain jälkiä löytyy, niin on etusivun juttu, eikä pelkästään loppukevennyksen aihe maikkarin uutisissa.

Susiluola.

[Pekka]

Tuli mieleen aivan kotikulmilta sittenkin kaikkein mielenkiintoisin maantieteellinen paikka. Pienen joen varrella oleva kallio jossa on pieniä sorkan-, tassun- ja ison linnun jälkijonoja. Pikku poikana ihmettelin viimeksi paikkaa ja meitä oli kolme hämmästelemässä. Paikka ei siis ole esim. savea eikä jälkiä ollut hakattu kallioon, ollaan meinattu käydä tutkimassa paikkaa mutta yhä pitäs-vaiheessa, kaikki kolme muistetaan se kuitenkin samalla tavalla kun ollaan asiasta juteltu.

Asuimme aikanaan Englannissa Dorsetin alueella kanaalin rannalla. Siellä sai kaivaa ihan vapaasti rantaviivalta fossiileja. Ja niitähän oli. Yksi oli kiinnostava, mutta en saanut tuotua sitä Suomeen. Puolimetrisen kiven pintaan oli painunut komea kolmivarpaisen dinon jälki.
Eikös tuo "kiviaines" muodostu ajan saatossa hienosta savesta?

[mettäantero]

Kallioperämme on valtaosin niin vanhaa (magmakivet ja metamorfiset kivet 1-2 miljardia v.) , että ei ollut vielä jalanjälkien jättäjiä maapallolla silloin...lisäksi tuo "ajan hammas", rapautuminen on murentanut ja jääkaudet ovat hioneet noiden kallioiden pinnat moneen kertaan pois.

Nuoremmista sedimenttikivistä ja tulivuorten tuhkakerroksista noita jälkiä voisi teoriassa löytyä. Toisaalta Suomen sedimenttikivetkin (Kokemäenjoki, Oulujoki...) ovat pääosin kait 600- 1500 miljoonaa vuotta sitten syntyneitä ja tulivuoritoiminnastakin on melkoinen tovi. Katsoppa nyt tst ensin geologisesta kartasta, onko alueella nuoria sedimenttikiviä (savikiviä, hiekkakiviä...). Magmakivissä (esim. graniitti) tai metamorfisissa kivissä (esim. gneissi) olevat "jalanjäljet" ovat kyllä käsittääkseni melko varmasti pseudofossileja eli näennäisfossileja, joiden synty on geologinen/kemiallinen...ei siis biologinen (elävän eliön jättämä)...

[mettäantero]

Tässä myös yksi mielenkiintoinen geologinen kohde, Jalasjärven Pirunpesä ...lienee kallion rapautuma, ei siis hiidenkirnu, kuten aluksi kai luultiin.

[tst]

***

[Patikoitsija]

http://www.luontoon.fi/koli/luonto/kolingeologia

Koli sijaitsee näemmä muinaisten mannerlaattojen saumassa. Kovin juuri on vuorijonosta enää jäljellä mutta että Himalajan korkuinen muinoin, rohkea väite.

[tst]

Tuli mieleen semmoinen että tässä kohtaa oli silloin näkyvissä silokalliota l. jääkauden hiomaa ja vieressä siis pieni joki ja jyrkkä tiputus joelle, n. 1 km päässä on pari pientä hiidenkirnua jotka on kivillä täytetty ettei lampaat tippuneet niihin ja ne on myös jyrkässä kalliorinteessä ja laaksossa on oja. Askolan isot hiidenkirnut on myös rinteessä ja alhaalla Porvoon joki. Voiko olla että kallioperä on lämmennet valtavassa paineessa ja koska näistä kohtaa on ehkä maaperä paljastunut ensin niin eläimet ovat päässeet kävelemään jo pinnastaan jähmettyneelle kalliolle johon on jäänyt jäljet? Ufojuttu mutta teoriat on teorioita ja harvempi meistä oli silloin paikalla, pitäisi varmaan mennä paikan päälle kameran kanssa.

[mettäantero]

^
Harmi, että kenenkään riistakamera ei ollut paikalle silloin viritettynä, kun kallio siellä Askolassa lämpeni...olis nyt meillä kävelijöistä kuvat netissä
(sorry, oli pakko jatkaa...niin hauska tuo ufojuttusi oli... )

[OS]

Suomen luolat

Suomen rotkot

Suomen vesiputoukset