Maantieteellisesti mielenkiintoisia paikkoja.

tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

tst kirjoitti:
tst kirjoitti:Tuli mieleen aivan kotikulmilta sittenkin kaikkein mielenkiintoisin maantieteellinen paikka. Pienen joen varrella oleva kallio jossa on pieniä sorkan-, tassun- ja ison linnun jälkijonoja. Pikku poikana ihmettelin viimeksi paikkaa ja meitä oli kolme hämmästelemässä. Paikka ei siis ole esim. savea eikä jälkiä ollut hakattu kallioon, ollaan meinattu käydä tutkimassa paikkaa mutta yhä pitäs-vaiheessa, kaikki kolme muistetaan se kuitenkin samalla tavalla kun ollaan asiasta juteltu.
Lähetin kyselyn ja hienoa että vastattiin ja vielä ripästi, hämmästyttävää tässä siis on se että ne jäljet oli olemassa, syksyllä viimeistään kameran kanssa paikalle.

Hei,

Kiitos osoittamastanne mielenkiinnosta kalliossa esiintyviin "jälkiin". Ikävä joudumme tuottamaan teille pettymyksen. Suomen kallioperässä ei ole esittämiänne jälkiä, vaan ne johtuvat yleensä kallioperän rapautumisesta eli jokin mineraali esim. kiille on saattanut rapautua pois ja muodostaa jänniä jälkiä jotka sitten voivat muistuttaa erilaisia kuvioita. Jos teillä olisi valokuva voisimme yrittää kertoa teille mistä kivilajista on kyse ja mitä siitä on mahdollisesti rapautunut pois.

Ystävällisin terveisin
GTKinfo@gtk.fi
Kerroin tästä "ufojutusta" paikalliselle alan ihmiselle ja jos hän kysyy ja saa maanomistajan luvan niin lupauduin näyttämään kallion jos sitä ei ole siis räjäytetty ruoppauksen yhteydessä. Erittäin mielenkiintoista sillä GTK:n "jäljet" ovat kuitenkin jäljet. Ainakin veljelläni olevan reikäkiven hän tulee kuvaamaan.


Marko Häkkinen
Viestit: 196
Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41

Viesti Kirjoittaja Marko Häkkinen »

Kanadassa erään hienon lohijoen latvoja kolutessa tuli vastaan huikean kokoinen hiidenkirnu (oikeammin ilmaistuna cenote): halkaisija noin 110 metriä, syvyys muistaakseni 70 metriä. Cenote on sylinterimäinen reikä kalkkikivipitoisessa kallioperässä. Kirnu oli maanalaisessa yhteydessä läheiseen jokeen, joten kirnussa oli myös kalaa. Kalojen yhteys joesta kirnuun kuitenkin katkesi, kun joen vesi oli matalalla. Joen rantakalliossa oli myös paljon "vaakasuuntaisia hiidenkirnuja", sileitä ja symmetrisiä luolia.
Avatar
Kaarle Suurehko
Viestit: 1778
Liittynyt: 22 Joulu 2011 19:26

Viesti Kirjoittaja Kaarle Suurehko »

Marko Häkkinen kirjoitti:Kanadassa erään hienon lohijoen latvoja kolutessa tuli vastaan huikean kokoinen hiidenkirnu (oikeammin ilmaistuna cenote): halkaisija noin 110 metriä, syvyys muistaakseni 70 metriä. Cenote on sylinterimäinen reikä kalkkikivipitoisessa kallioperässä. Kirnu oli maanalaisessa yhteydessä läheiseen jokeen, joten kirnussa oli myös kalaa. Kalojen yhteys joesta kirnuun kuitenkin katkesi, kun joen vesi oli matalalla. Joen rantakalliossa oli myös paljon "vaakasuuntaisia hiidenkirnuja", sileitä ja symmetrisiä luolia.
Melkolailla joskus hiidenkirnunakin pidetyn Pakasaivon kokoinen.

Muutaman kerran olen luonnossa löytänyt hiidenkirnuja, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Kerran suunnistusharjoituksessa viistorinteessä polkaisin silokallion pintaturpeen irti. Alta paljastui hienoja pallograniitin muodostamia ympyröitä niin pitkälle kuin turvetta repsotti. Laitoin sammaleen huolellisesti takaisin paikoilleen.
Avatar
OS
Viestit: 8138
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

^ Onko sammal pysynyt paikallaan? Toivottavasti on.
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Pinsiön Kirkkopolussa on Sarvikallio, jonka jälkien jättäjästä kansan suussa on kulkenut kaikenlaisia juttuja.

Rapautumajälkiä ovat.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Marko Häkkinen
Viestit: 196
Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41

Viesti Kirjoittaja Marko Häkkinen »

Korjaan itseäni tuon Kanadassa sijaitsevan kirnun osalta. Muistiinpanoistani löytyneen tiedon mukaan matalalla vedellä (elo–syyskuussa) varsinainen jokiuoma on kirnun kohdalta täysin kuiva; vesi virtaa yläjuoksulta maanalaisia käytäviä pitkin kirnuun ja kirnusta edelleen takaisin jokiuomaan pari sataa metriä alempana. Jokea pitkin nousevat lohet siis sukeltavat luolastoja pitkin kirnuun ja siitä edelleen luolastoja pitkin takaisin varsinaiseen jokiuomaan yläjuoksun puolella.

Arvelen paikan olevan paikallisten luolasukeltajien paratiisi. Täytyykin kysäistä tutuilta sukeltajilta, kun heitä seuraavan kerran tapaan.
Heksa
Viestit: 1200
Liittynyt: 22 Tammi 2006 09:51
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Heksa »

Tänään kävelin "lähi"-metsässäni, ja kartalta huomasin olevani lähellä lampea jolla en ollutkaan aiemmin käynyt. Joten päätinpä kiertää sen kautta, kun lammet ovat usein hienoja.

Perille päästyäni piti tarkistaa sijainti (olin oikeassa paikassa), koska lampi näytti tältä eli vedestä ei tietoakaan kun paikka näytti lähinnä kuivuneelta rantaniityltä (sateisesta kesästä huolimatta). Ihmettelin miten kartalla on tuollainen virhe, kuitenkin paikka on lähellä isoja asutuskeskuksia. Ensin tuli mieleen ihmisen tekemä kuivatus, joten tutkin laskuojan. Vaikka sen reunoilla muutama kivi olikin, niin ei siinä kaivuun jälkiä ollut, vaan paksu sammal ja kasvusto reunoilla. Ja laskuojan pohja tuntui olevan korkeammalla kuin "lammen" pohja.

Joten ainoa selitys minkä itse keksin, on kuivunut sulamisvesilampi. Ehkä siinä on ollut vettä aikaisin keväällä kun kartoituslennot tehdään, joten paikka on merkitty lammeksi. Pohja oli kuitenkin hyvin kävelemisen kestävä, joten varsinainen suokaan se ei ollut, ja maasto on muuten varsin kivistä. Eli keväällä kun maa on jäässä, niin pohja pitää ja vesi kerääntyy lampeen, mutta kun pohjajää sulaa, valuu vesi kivien välistä maan sisälle. Kasvillisuus (puiden puute) voisi hyvin tukea tätä olettamaa.

Lapin tuntureillahan noita näkee yleisesti, mutta eipä ole täällä Pirkanmaalla montaa tullut vastaan. Siksi ajatus ei heti tullut mieleen, vaan asiaa piti pohtia hetken ennenkuin selityksen keksin. Ja piti kotona tarkistaa miten suunnistuskartoittaja oli tällaisen paikan merkinnyt; oikeammin suunnistuskautta ajatellen. Mutta pitänee käydä joskus keväällä tarkistamassa oletus (ellei joku kerro tietoa). Mutta kaikkea pientä mielenkiintoista voi metsästä löytää, kun kulkee avoimin mielin.
Avatar
Kaarle Suurehko
Viestit: 1778
Liittynyt: 22 Joulu 2011 19:26

Viesti Kirjoittaja Kaarle Suurehko »

^Pepi lienee käynyt paikalla keväällä. Kysy häneltä luhtaisuudesta.
Patikoitsija
Viestit: 2574
Liittynyt: 18 Elo 2010 19:17

Viesti Kirjoittaja Patikoitsija »

Ahot lähellä Soklia on samantapainen laajempi kylläkin puuton kattilalaakso, puuton ja ilmeisesti lähes aina kuiva. Ahot pysyvät puuttomana pohjoisen sijainnin ja kattilamaisen muodon vuoksi, ylhäältä valuva halla tappaa joka kevät taimet jos siellä taimistoa yrittääkään nousta. Vähän semmoinen kuunmaisema, erikoinen ja harvinainen. Ahot on Törmäojan latvaa, hyönteisfaunaltaan ainutlaatuisen monimuotoinen ja harvinaisuuksia sisältävä. Kaivossuunnitelmien takia nyttemmin enempi tutkittu, taisi löytyä jokin aivan uusi entuudestaan määrittelemätön hyönteislaji tuolta.
Pakinoitsija
hannes
Viestit: 10743
Liittynyt: 12 Tammi 2006 10:06

Viesti Kirjoittaja hannes »

Lähes identtinen Heksan kuvan kanssa on täälläkin, ehkä aavistuksen isompi. Yksi kulkureiteistäni menee tuota kautta.
Keväällä siinä on paljon vettä, vesilintujakin.
Kesäkuu /heinäkuun vaihteessa, riippuen vuoden sateista, se alkaa kuivua. Viimeksi kun siitä pari viikkoa sitten menin, oli mutaisinta/märintä kohtaa lukuunottamatta , heinäkasvusto päällä.
Hirvet siinä vieläkin käyvät etsimässä vettä, kun alue on muuten aika kuiva. Muta oli vielä neliön alalta märkää mutta vettä ei ollut.
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Tuommoinen se on ollut niin kauan kuin muistan. Kesäksi kuivuva sulamisvesilampi, "aro" tai "patama". Avosuona sen olen jatkuvaan käyttöön tarkoitetuilla suunnistuskartoilla kuvannut jo 1971. Joskus vaihdellut aukean ja lammikon merkkiä kilpailupäivän mukaan. Tyypilliseen ilmakuvausaikaan keväisin se on tosiaan vielä lampi, mutta sen pohja vuotaa. Nätti paikka.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Heksa
Viestit: 1200
Liittynyt: 22 Tammi 2006 09:51
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Heksa »

^ Kiitos tiedoista. Pitää käydä tuolla usemminkin eri vuodenaikoina katsomassa.

Ja mielenkiintoinen myös tuo Ahot, ehkä pitäisi Soklin ja Värriön suunnassakin joskus ehtiä käymään.
Patikoitsija
Viestit: 2574
Liittynyt: 18 Elo 2010 19:17

Viesti Kirjoittaja Patikoitsija »

Pakinoitsija
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

Patikoitsija kirjoitti:https://www.is.fi/suomi100/art-2000005410978.html

Oho, ihme ja kumma!
Artikkelista lainattua, "Syväkyykky kiven varjossa saa väkisinkin miettimään, miltä järkäle on mahtanut näyttää kivikauden ihmisen silmissä. Pienemmistäkin luonnon ihmeellisyyksistä on keksitty yliluonnollisia tarinoita." Tästäpä ei meidän kakkostarpeita käsittelevässä säikeessämme ole vielä ehditty keskustella. :)
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Patikoitsija
Viestit: 2574
Liittynyt: 18 Elo 2010 19:17

Viesti Kirjoittaja Patikoitsija »

^ Kivikauden ukkelilla tokko lienee ensisijaisena ollut mielessä grammailu Embo-arkkien suhteen, eli montako arkkia mihinkin taskuun sijoittaa syyslomaviikon retkellään, vaan juurikin suolen kertakaikkinen tyhjentäminen minkä perään kaiketi ollut taas muut 'arkiset' asiat mielessä. Eipä liene kivikirveellään kyennyt partaansakaan ajamaan. :D
Pakinoitsija
Vastaa Viestiin