Erämies eri aikakausina

[dailymail]

Tuossa on varmasti harjaantuneiden keihäsmetsästäjien toimintaa. Ei ole nättiä.

Metsästyskohtauksia italialaisdokumentista Hyvästi Afrikka (Addio Africa, 1962)

Joskus olen katsellut sellaista dokumenttia, jossa yksi afrikkalainen juoksi jonkin antiloopin väsyksiin (meni koko päivä) ja surmasi sen sitten siististi keihäällä. Näytti siinä ukkokin joutuvan koville.

Täysin samalla lailla, mutta hiihtämällä surmattiin Suomessa ja Itä-Karjalassa saaliseläimiä vielä 1900-luvun alussa.

Human Mammal, Human Hunter - Attenborough - Life of Mammals - BBC

Taispa juuri tuo Attenbourough olla jota katselin...

[rautu]

^
Vaikuttava video. Tuollaisessa jahdissa eläin stressaantuu ja lihan laatu kärsii. Noille tyypeille sillä tuskin on merkitystä.

[Korpijaakko]

Mitähän tälle projektille mahtaa kuulua? Noin puolitoista vuotta startista, Turinoihin luotu kokonaan oma hiljainen osionsa aiheelle, eikä kotisivuillakaan kauheasti näy päivityksiä. Eränkävijät alkoi telkkarista, mutta se lienee ihan eri projekti.

Aihe on alkanut kiinnostaa itseäni ajatuksella, ettei uutta kannata rakentaa tuntematta vanhaa. Jonkinlainen kestävä ja luonsuhteeltaan terve suomalainen eräelämä olisi houkutteleva. Se on varmasti hyvin erilaista kuin entinen, mutta rakentunee luontevimmin entisen pohjalle.

Nimim. Peura paloina pakkasessa, supirukkaset ja rakotuliyö suunnitteilla.

[mettäantero]

^Puhut asiaa. Jotain tällaista olen aistinutkin puuhistasi.

[eaps]

Hups.

Millä tavoin kaupallinen tarjonta on muokannut "erämiehuutta" tai "eränaisuutta"? Ovatko markkinat luoneet vähitellen sen "oikean" kuvan erästelystä?

Jos riisutte erästelystä kaikki ostotarvikkeet ja alatte pohtia sillä tavoin sitä alkuperäistä eräolemusta, niin kenties koko asia hahmottuu eri tavoin kuin pysyttelemällä opitussa ja totutussa kuvassa?

Alkuperäinen "eräihminen" oli melkoinen pelkkis. Hänen oli pakko osata paljon, olla todella kärsivällinen, rehellinen itselleen, sietää nälkää ja monia muita ongelmia. Oliko Hän yksin? Ei, todennäköisesti eräihminen oli aika sosiaalinen tapaus. Yksin ei hevin selviä, kun riisutaan eräihminen pelkkikseksi.

Olen monet kerrat pohtinut erilaisissa luontoaiheissa mukana olevaa tavaramäärää. Sortimentti on jonkinlainen, vaikka sitä viilaisi kuinka kevyemmäksi.

Millainen viikon vaellus syntyisi erittäin pelkistetyllä lukumäärällä ja lajitelmalla tavaraa?

En ole neuvomassa tai kehottamassa ketään mihinkään, eikä minulla ole mitään suurta poltetta esittää "oikeana erämiehenä", kun en sellainen ole, eikä tule. Minusta nykyään on hyvä. Kukin valitsee oman tapansa eräillä.

Erä on käsitteenä vähintään laaja. Jonkun mielestä tosierähenkilö on vasta sitten oikea, kun hän on ampunut Afrikassa Big Four. Tms. Tai kun joku on kiivennyt Haltille, hän on saavuttanut jo katu-uskottavuutta omissa kinkeripiireissään. Toisessa laidassa erästelyksi luetaan sekin, että omistaa kesämökin, johon tulee sähköt, vedet, on kaikki mausteet....ja mökki on Paltamossa.....erästelyä siis.

[dailymail]

Ehkäpä se erämies on jotain samaa kuin ammattimies. Suvereeni toimija, joka pärjää omin avuin suurin piirtein kaikissa tilanteissa......

[tst]

Meinasin perustaa uuden otsikon 'retkeilyn tulevaisuus?', mutta laitetaan tämä tähän perään. Monet meistä tuntuvat karsastavan kaikkia uusia asioita retkeilyhommissa, mutta sama jatkumo on varmaan ollut iät ajat. Kyllähän nämä karpaasit olisivat pitäneet meitä melkoisina neiteinä kenkinemme ja ihmeellisine seljässä kannettavine Savottoinemme. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/1 ... en-kylassa

[luuppi]

Ehkäpä se erämies on jotain samaa kuin ammattimies. Suvereeni toimija.

Eralla kaytiin ja verkot koetttin. Ehka saman henkilon toimesta. Tosin em. kausiluonteisesti ja kaukanakin kotoa, lannan maalta.

[StefanG]

Ehkäpä se erämies on jotain samaa kuin ammattimies. Suvereeni toimija, joka pärjää omin avuin suurin piirtein kaikissa tilanteissa......

Ennenvanhaan metsä oli työpaikka, tukkihommissa, metsästettiin, majoja kerättiin jne. Ei ne siellä käyneet huvin vuoksi kuten nykyään. Joten mielestäni naulan kantaan sanottu että erämies oli ammattimies. Piti osata olla metsässä jotta sai työt tehtyä.

[Pepi]

Työn kehitys jättää vanhat menetelmät ja välineet, osin tavoitteetkin, taakseen. Silloin niitä usein aletaan pitää yllä nostalgisena harrastuksena "alkuperäisyyttä ja aitoutta" vaalien. Sitten harrastus elää omaa kehitystään ja tuottaa hämmentävää ja kiistanalaista "epäaitoutta". Niin tässäkin.

Eränkäynti ilmiönä syntyi vähitellen maatalouden jättäessä keräilyn ja metsästyksen rinnaikkais- tai sivuelinkeinoksi.

Eränkäynnin käsitteestä lyhyesti mm. Wikipediassa.

[luuppi]

Wiki ontuu joskus (usein?) niinkuin tuokin artikkeli alun yhteenvedossaan - 'pieleen meni' - vaikka itse teksti on hyvin tiivistetty lahteista.

" Eränkäynti on tällaisen alueen virkistyskäyttöä." -se mita se on, on hyvin kuvattu.

Vaeltaja voii olla eramies (kasitteet liudentuvat. laajenevat ja tekevat monta muutakin mutkaa ajanmittaan, olosuhteiden muuttuessa, kuten Pepikin sanoo), muttei se tee vaeltamisesta (tai sen liudennetusta muodosta, retkeilysta) erankayntia.

[Pepi]

Tuo lause Wikissä voi tosiaan olla harhaan johtava, mutta se ei kuitenkaan kirjaimellisesti tarkoita toisin päin. Että kaikki alueen virkistyskäyttö olisi eränkäyntiä. Jutun historiallinen osuus on laajempana parempi.

[Macfly]

Aiheeseen liittyvä projekti on toistaiseksi jäissä, mutta keskustelu jatkukoon, koska voi pulpataa ajankohtaiseksi koska vaan. On ollut hieno seurata kertomaanne

[tst]

Olisiko valokuvia vanhoihin puihin tehdyistä merkinnöistä? Näitähän löytyy esim. laukkuryssäin polokuloitten varsilta. Karsikkojakohan nuo sitten on ja pilkka lienee se puuhun kirveellä sipaistu kaarnaton alue. https://retkipaikka.fi/ruumistien-kymme ... -kupeessa/

[Heikki]

Tuolla juutuupissa pyörii tuollainen Woodland Escape juttu. 1700 -luvun meininkiä amerikoissa, muutamia kiinnostavia juttuja, Kannattaa käydä katsomassa, jos vaikka innostuisi.