Jukolan viesti

[Metsän Omena]

Kävin Jukola-viikonloppuna Kangasalla tapaamassa vanhoja tuttuja retkeilyn saralla. Tapahtuma on suurelle osalle enimmäkseen sosiaalinen, jossa vaihdetaan ystävien kanssa kuulumisia ja vietetään telttaillen aikaa pihkaniskojen hengessä. Siinä sivussa käydään metsän puolella harrastamassa ruumiinkulttuuria tervehenkisen kilpailun merkeissä. Omakohtaisena havaintona noin viisikymppisen vaeltajan kuntopohjalla ja rauhallisella sekä tarkalla kartanluvulla jää miehissä osuudella noin minuutin kilometrillä kärjelle. Johan se aika vaelluksella hukkuu pelkkään luonnon tarkkailuun ja muuhun olemiseen. Eli eivät nopeimmatkaan huippusuunnistajat vaeltajan näkökulmasta mitenkään mahdotonta vauhtia pidä, ehkä heillä aina uusi maastotyyppi ja suorituspaineet tuottavat nuoresta iästä johtuen päänvaivaa. Maasto oli vaihtelevaa talousmetsää, jota muutamat tiet rikkoivat. Radan loppupuolella kierrettiin laajahko mäkialue, mikä toi vaihtelua muutoin loivapiirteiseen ja suoraanmentävään kulkuun. Matkalla näytti olevan muutama pieni herkempi luontokohde ympäröitynä muovinauhalla, jotteivat suunnistajat ottaisi reittiään niiden lävitse. Hyvä niin.

[Marko Häkkinen]

viisikymppisen vaeltajan kuntopohjalla ja rauhallisella sekä tarkalla kartanluvulla jää miehissä osuudella noin minuutin kilometrillä kärjelle.

Tuo on viisikymppiseltä vaeltajalta varsin kunnioitettava suoritus, olipa kyse mistä osuudesta tahansa.

[Metsän Omena]

viisikymppisen vaeltajan kuntopohjalla ja rauhallisella sekä tarkalla kartanluvulla jää miehissä osuudella noin minuutin kilometrillä kärjelle.

Tuo on viisikymppiseltä vaeltajalta varsin kunnioitettava suoritus, olipa kyse mistä osuudesta tahansa.

Mielestäni siinä ei ole mitään kunnioitettavaa. Ainoastaan kunkin osalla seuraus siitä paljonko on liikkunut luonnossa. Eli kokemukseni perusteella suosittelen muitakin vaeltajia ottamaan osaa tähän maanmainioon tapahtumaan, koska meillä vaeltajilla on suunnistajiin nähden luonnostaan hyvät edellytykset nousta virkeänä telttamajoituksesta ja liikkua kartan kanssa luonnossa, sillä vaeltajan kestävyys on eri tasolla kuin suunnistajan. Tarkoitan tässä vaeltajan olevan vähintään yhtä paljon vaeltaja kuin vastaava suunnistaja on suunnistaja.

[Osmo]

Ja ensi kesän kekkerit on lapinhulluille mielekkäästi pohjoisen yöttömässä yössä. Mahtaako tarvita lamppua reissuun lainkaan.. 😉

[Eräkulkuri]

viisikymppisen vaeltajan kuntopohjalla ja rauhallisella sekä tarkalla kartanluvulla jää miehissä osuudella noin minuutin kilometrillä kärjelle.

Tuo on viisikymppiseltä vaeltajalta varsin kunnioitettava suoritus, olipa kyse mistä osuudesta tahansa.

Minäkin hävisin aikoinaan maamme parhaimmille kilpamaratoonareille sen minuutin verran kilometriä kohden, mutta olin vasta 10 km päässä maalista, kun voittaja oli jo perillä.

Eipä tuo kovin kummoiselta suoritukselta tuntunut yli 40 vuotta sitten silloin Virenin aikaan.

[Pekka]

Paras saavutus suunnistuksessa kun hävisin Tiomilassa osuuden voittaneelle kaksi minuuttia. Oisko ollut 1976 Riala?

[Metsän Omena]

Tänä vuonna oli hyvät saunat! Paremmat kuin parina edellisenä vuonna. Maasto ja radatkin olivat sekä taidollisesti että fyysisesti sopivan vaativat.

Paras saavutus suunnistuksessa kun hävisin Tiomilassa osuuden voittaneelle kaksi minuuttia. Oisko ollut 1976 Riala?

10Milassa 2001 sain loppupään valoisalla osuudella n.6 minuuttia kärkeä kiinni, olimme lopputuloksissa kymppisakissa.