^Ei kai se sattumaa ole. Tiedän suomalaisista ainakin yhden pariskunnan ja yhden yksinvaeltajan näiden lisäksi, jotka saman reitin tänä vuonna kävelivät. Varmasti on muitakin jotka eivät siitä julkisesti kerro.
Kaarle Suurehko kirjoitti:^Ei kai se sattumaa ole. Tiedän suomalaisista ainakin yhden pariskunnan ja yhden yksinvaeltajan näiden lisäksi, jotka saman reitin tänä vuonna kävelivät. Varmasti on muitakin jotka eivät siitä julkisesti kerro.
Kai se nimenomaan on sattumaa, eikä suunniteltua? Mutta tavatonta se ei ilmeisesti ole, vaikka ehkä pienen kansan ollessa kyseessä, tilastollisesti epätodennäköistä olisikin.
Taisin joskus mainita että olen kuullut toisesta suomalaisesta. Hän on ollut jatkuvasti noin kaksi viikkoa mua edellä. Hauskaa sinänsä että tiedän että hän tietää minusta ja hän tietää että tiedän hänestä. Olisi ollut mukava tavata hänet, mutta noh...
HUOMENNA KATAHDIN!!! Väsymys saavutti taas uudet mittasuhteet enkä ole koskaan halunnut metsästä yhtä paljon pois. Eilen ylirasittuneilla jaloilla 50km kävelyä aamukahteen asti ja tänään käytännössä juoksin 25km. Mieletön hetki nähdä Katahdin ensimmäistä kertaa ja huomenna kiivetä sinne.
Tidus kirjoitti:
HUOMENNA KATAHDIN!!! Väsymys saavutti taas uudet mittasuhteet enkä ole koskaan halunnut metsästä yhtä paljon pois. Eilen ylirasittuneilla jaloilla 50km kävelyä aamukahteen asti ja tänään käytännössä juoksin 25km. Mieletön hetki nähdä Katahdin ensimmäistä kertaa ja huomenna kiivetä sinne.
Tidus kirjoitti:
HUOMENNA KATAHDIN!!! Väsymys saavutti taas uudet mittasuhteet enkä ole koskaan halunnut metsästä yhtä paljon pois. Eilen ylirasittuneilla jaloilla 50km kävelyä aamukahteen asti ja tänään käytännössä juoksin 25km. Mieletön hetki nähdä Katahdin ensimmäistä kertaa ja huomenna kiivetä sinne.
Mä tein sen!!! 5 kuukautta ja 6 päivää. Elämäni rankin, paskin ja upein kokemus. Nyt se on vihdoin ohi.
Katahdinin huiputus ei sittenkään ollut tunteeton hetki. Heti kun näin kuuluisan kyltin, jonne vaellus lopulta päättyy, aloin itkeä. Istuin kyltin vieressä, yksin, ja vain itkin. Olin niin onnellinen, helpottunut ja myös vihainen siitä miten perseestä vaellusreitti voi olla.
Kirjottelen myöhemmin pidempää raporttia, mutta nyt haluan vain levätä ja miettiä miten ihmeessä pääsen takaisin Suomeen.
Kiitos kaikille tsempeistä ja erityisesti muistan aina "Taistele! Älä luovuta!" -kommentin. Huusin itselleni tuota aika monta kertaa loppuvaiheessa.
Mutta tavatonta se ei ilmeisesti ole, vaikka ehkä pienen kansan ollessa kyseessä, tilastollisesti epätodennäköistä olisikin.
