Vaellusblogi: Appalachian Trail

akuusist
Viestit: 594
Liittynyt: 15 Helmi 2007 14:34

Viesti Kirjoittaja akuusist »

Ehkei se mitään riemua Katahdinin huipulla olekaan, mutta parin viikon päästä hymyilyttää jo ja parinkymmenen vuoden päästä edelleen.


Pateku
Viestit: 177
Liittynyt: 24 Syys 2012 17:21

Viesti Kirjoittaja Pateku »

Taistele! Älä luovuta!
omat polut
Viestit: 4206
Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja omat polut »

Joo, pää tyhjäksi ja lapikasta toisen eteen, motivaatio nousee itsestään kun keho alkaa haistaa maalin lähestyvän, ei tarvitse erikseen miettiä.
Tidus
Viestit: 384
Liittynyt: 15 Heinä 2013 08:34

Viesti Kirjoittaja Tidus »

Kiitos kaikille! Kyllä mä tän loppuun kävelen vaikka murtuneilla jaloilla, enää ei voi keskeyttää.

Maailma näyttää taas vähän valoisammalta vuorokauden sängyssä makaamisen, syömisen ja telkkarin tuijottamisen jälkeen. Sitä pitää vain tappaa itsensä ensin tylsyyteen ja tekemättömyyteen ennen kuin jonkinlainen motiivi kävellä taas löytyy.

Katahdinille päästyään sieltä pitää vain kävellä alas, jonka lähettyvillä on tie parkkipaikkoineen.

Kovasti toivoisin että tämä olisi viimeinen lepopäivä tälle reissulle. Vaikka tämä vähän tylsää onkin, niin on aivan mahtava vain maata sängyllä ilman että tarvitsee tehdä mitään.
akuusist
Viestit: 594
Liittynyt: 15 Helmi 2007 14:34

Viesti Kirjoittaja akuusist »

Sellainen vielä tuli mieleen, että eräällä kaverin kanssa tekemälläni pitkällä reissulla löytyi jo kadonnut into uudelleen kun erkaannuimme kulkemaan omia reittejämme.
Jos sopisit jonkun muun vaeltajan kanssa kulkevasi lopun yhtä matkaa niin myötä kuin vastamäessä voisi tulla hommaan uutta sisältöä? (ja pitkäaikainen kaveri)
Tidus
Viestit: 384
Liittynyt: 15 Heinä 2013 08:34

Viesti Kirjoittaja Tidus »

Mä olen aivan liian erakko vaeltamaan kenenkään kanssa. On tuossa muutama porukka ollut joiden kanssa olisi enemmänkin viihtynyt, mutta jotenkin tuo yksinkävelyn vapaus on aina vienyt voiton.

Soolona aloitin ja soolona (todennäköisesti) loppuun asti mennään.
neva
Viestit: 161
Liittynyt: 29 Touko 2007 13:15

Viesti Kirjoittaja neva »

Meitä on monta jotka olemme hengessä mukana ja sinussa selvästi on kärnäpää ainesta :) Onnea ja tsemppiä seuraavalle etapille.
"Sinne ja takaisin"
Korpijaakko
Viestit: 6935
Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
Paikkakunta: Etelä-Karjala
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Korpijaakko »

Omalla kohdallani mieleenpainuvimmat reissujen lopetukset on olleet jossain määrin antikliimakseja: istuu hiljaa sateessa merkityksettömässä paikassa. Ei siinä ilotulitteet räisky, kuohuviini virtaa tai heitellä tunteikkaita yläfemmoja. Mutta jälkeenpäin niille on merkitystä. Sen takia kannattaa kävellä loppuun asti kun on kerran aloittanutkin. Ei sillä, että ethän sinä tuota keskenkään jättäisi enää tässä vaiheessa, vaikka yllytettäisiinkin.
Tidus
Viestit: 384
Liittynyt: 15 Heinä 2013 08:34

Viesti Kirjoittaja Tidus »

Tasan 2000 mailia!!

Huomenna viimeinen isompi vuori kiivettävä ja sen jälkeen vähän helpottaa. Tai AT nyt ei ole koskaan helppo, mutta joka tapauksessa.

Mä olen lähestulkoon menettänyt mielenterveyteni näiden helvetillisten nousujen ja laskujen takia. Jokainen vuori ja ylämäki saa mut raivon valtaan ja mä käytännössä juoksen mäet ylös ihan vain siksi että pääsisin niistä eroon mahdollisimman nopeasti. Tällainen vaellustapa toki tappaa jalat totaalisesti ja jälleen lihakset on aivan tyhjät. Eipä järki paljoa päätä pakota...

74 mailia seuraavaan kaupunkiin, jossa muuten tehdään tän reissun vihoviimeinen ruokatäydennys. Loppu taitaa sittenkin lähestyä.
Aaro
Viestit: 2377
Liittynyt: 12 Tammi 2010 16:30

Viesti Kirjoittaja Aaro »

Onnittelut sitkeydestä, taidat päästä karpaasien kerhoon. Kuinka paljon koko matkan tulleita polun varrella nyt näkyy. vai onko enemmistö lyhyemmän pätkän nautiskelijoita.
Tidus
Viestit: 384
Liittynyt: 15 Heinä 2013 08:34

Viesti Kirjoittaja Tidus »

Kyllä joka päivä näkyy ehkä kymmenkunta läpivaeltajaa, jotka on nyt yhtä pitkällä kuin minä. Paljon vähemmän kuin etelässä joka tapauksessa. 75% keskeyttää tämän painajaismaisen helvetin jossain vaiheessa, joten nyt on jäljellä enää sitkeimmät sissit. Sekä ne, jotka kivenkovaa väittävät "nauttivansa" tästä.

Noh, nyt olen viimeisessä kylässä (Monson) ja huomenna reissun viimeiselle etapille, "sadan mailin erämaahan". En malta millään odottaa, että pääsen jälleen kiipeämään loppumattomia vuoria :) :)

Kyllä tämä kohta jo on ohi!
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Viesti Kirjoittaja Pepi »

Kun vielä sinnittelet loppuun asti, voit ihmetellä omia reaktioitasi, kun marssi on ohi. Älä kuitenkaan juhli liikaa.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Tidus
Viestit: 384
Liittynyt: 15 Heinä 2013 08:34

Viesti Kirjoittaja Tidus »

Katopas vaan, Jurekin uskomaton ennätys on päässyt ihan suomalaiseen mediaan. Baxter State Park on itse asiassa uhannut, ettei AT enää tulisi päättymään Katahdinille ilmeisesti läpivaeltajien käytöksen takia. Onhan se täysin käsittämätöntä että joku haluaa juhlistaa tällaisen lyhyen taipaleen päätöstä.
Avatar
OS
Viestit: 8138
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

OS kirjoitti:Oliko Tiduksesta ja reissustaan joku uutisjuttu jokin aika sitten?
^ Tuommoista tiedustelin joskus talvella, nyt siihen tuli vastaus.

http://yle.fi/uutiset/jani_rakastui_vae ... to/7811127

http://yle.fi/uutiset/vaeltaja_voimien_ ... an/8298128
Lunkentus
Viestit: 1316
Liittynyt: 25 Tammi 2006 06:51
Paikkakunta: Säkkilahden reservaatti

Viesti Kirjoittaja Lunkentus »

OS kirjoitti:
OS kirjoitti:Oliko Tiduksesta ja reissustaan joku uutisjuttu jokin aika sitten?
^ Tuommoista tiedustelin joskus talvella, nyt siihen tuli vastaus.

http://yle.fi/uutiset/jani_rakastui_vae ... to/7811127

http://yle.fi/uutiset/vaeltaja_voimien_ ... an/8298128
Eikös noissa linkeissä ole eri mies kuin Tidus?
Vastaa Viestiin