White Mountains! 2890 km.
Mieletöntä olla täällä. Loppumatka vedetään hienoissa maisemissa joten ei voi kuin hymyillä! Nyt kävellään (kiivetään) pystysuoraan ylös ja tullaan alas liukkaita kiviä, joten eteneminen on todella hidasta.
Näin kolme hirveä 12 tunnin sisään! Ensimmäinen seisoi 10 metrin päässä kun kävelin iltahämärässä. Kyllä, paskoin housuuni.
Vaellusblogi: Appalachian Trail
Käytännössä tämä viestiketju on mun blogi, vaikka myönnettäköön että varsin huonosti ylläpidetty sellainen. Kuvat löytyy osoitteesta
https://www.facebook.com/topi.ruohisto
3012 kilometriä! Jos mä aikasemmin kävelin 28-35km päivässä, niin nyt on hyvä jos pääsee edes 15km. Eteneminen on kokopäivätyötä ja suoraan sanoen todella vaarallista. En yhtään ihmettele että täällä on vuosien saatossa kuollut yli sata ihmistä! (suurin osa turisteja päiväretkellä sydänkohtaukseen).
Voinen jo sanoa että olen nyt loppusuoralla (500km jäljellä) ja aika kypsä mä tähän hommaan jo olen. On hienoa olla täällä, koska maisemat on mielettömät mutta reitti on sanoinkuvaamattoman raskas. Ja ilmeisesti pahin on vasta edessä...
https://www.facebook.com/topi.ruohisto
3012 kilometriä! Jos mä aikasemmin kävelin 28-35km päivässä, niin nyt on hyvä jos pääsee edes 15km. Eteneminen on kokopäivätyötä ja suoraan sanoen todella vaarallista. En yhtään ihmettele että täällä on vuosien saatossa kuollut yli sata ihmistä! (suurin osa turisteja päiväretkellä sydänkohtaukseen).
Voinen jo sanoa että olen nyt loppusuoralla (500km jäljellä) ja aika kypsä mä tähän hommaan jo olen. On hienoa olla täällä, koska maisemat on mielettömät mutta reitti on sanoinkuvaamattoman raskas. Ja ilmeisesti pahin on vasta edessä...
Kiitos tsempeistä kaikille, niitä tarvitaan.
Maine, Andover. 3127 kilometriä.
Takki on täysin tyhjä. Mulla on ollut erilaisia motivaationlähteitä jatkaa vaellusta, joista tärkein on ollut mielikuva minusta seisomassa Mt. Katahdinin huipulla (jonne reitti päättyy). Viime päivinä olen vajonnut niin syvälle masennukseen, että jopa Katahdin tuntuu huonolta syyltä jatkaa. Ajatukset ovat olleet luokkaa: "jos mä pystyn tähän, niin kuka tahansa tekee saman. Ei tämä ole edes mikään saavutus." Näen itseni Katahdinin huipulla täysin ilottomana ja onnettomana.
Joka tapauksessa keskeyttäminen nyt olisi idioottimaisinta mitä olen koskaan tehnyt. Joten matka jatkuu yhden tai kahden lepopäivän jälkeen. "Enää" 400km jäljellä.
Facessa uusia kuvia.
Maine, Andover. 3127 kilometriä.
Takki on täysin tyhjä. Mulla on ollut erilaisia motivaationlähteitä jatkaa vaellusta, joista tärkein on ollut mielikuva minusta seisomassa Mt. Katahdinin huipulla (jonne reitti päättyy). Viime päivinä olen vajonnut niin syvälle masennukseen, että jopa Katahdin tuntuu huonolta syyltä jatkaa. Ajatukset ovat olleet luokkaa: "jos mä pystyn tähän, niin kuka tahansa tekee saman. Ei tämä ole edes mikään saavutus." Näen itseni Katahdinin huipulla täysin ilottomana ja onnettomana.
Joka tapauksessa keskeyttäminen nyt olisi idioottimaisinta mitä olen koskaan tehnyt. Joten matka jatkuu yhden tai kahden lepopäivän jälkeen. "Enää" 400km jäljellä.
Facessa uusia kuvia.
Joskus voi olla hienoa, kun tekee jotain mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt, mutta tämän reissun keskeyttäminen näin viime (kilo)metreillä tulisi varmasti vaivaamaan mieltäsi koko loppu elämän. Ei muuta kun leuka ylös rinnasta ja kohti Katahdinin huippua.Tidus kirjoitti:Joka tapauksessa keskeyttäminen nyt olisi idioottimaisinta mitä olen koskaan tehnyt. Joten matka jatkuu yhden tai kahden lepopäivän jälkeen. "Enää" 400km jäljellä.
Epäilen, että saavutuksesi ei aiheuta minkäänlaista joukkoryntäystä suorittamallesi reitille eli et ole kuka tahansa.Tidus kirjoitti:Ajatukset ovat olleet luokkaa: "jos mä pystyn tähän, niin kuka tahansa tekee saman. Ei tämä ole edes mikään saavutus."
Tidus kirjoitti:Kiitos tsempeistä kaikille, niitä tarvitaan.
Maine, Andover. 3127 kilometriä.
Takki on täysin tyhjä. Mulla on ollut erilaisia motivaationlähteitä jatkaa vaellusta, joista tärkein on ollut mielikuva minusta seisomassa Mt. Katahdinin huipulla (jonne reitti päättyy). Viime päivinä olen vajonnut niin syvälle masennukseen, että jopa Katahdin tuntuu huonolta syyltä jatkaa. Ajatukset ovat olleet luokkaa: "jos mä pystyn tähän, niin kuka tahansa tekee saman. Ei tämä ole edes mikään saavutus." Näen itseni Katahdinin huipulla täysin ilottomana ja onnettomana.
Joka tapauksessa keskeyttäminen nyt olisi idioottimaisinta mitä olen koskaan tehnyt. Joten matka jatkuu yhden tai kahden lepopäivän jälkeen. "Enää" 400km jäljellä.
Facessa uusia kuvia.
Puolivälissä on helppoa jättää kesken, tuossa vaiheessa menisin vaikka takaperin kontaten.....mutta kuitenkin jotenkin perille!
Kyllä Siperia opettaa!