Tunturineuvoksella hyviä näkökohtia, kuten se, että hyvällä pyörällä on kivampi ajaa
, vaikka meitsillä ei ihan tuollaisia tavoitteita varmaan olekaan.
Trekkingille: perusnaistenpyörä on varmaan monessa toimiva, ja rengaskokokin hyvä reilu, mutta vaihteita saisi varmaan olla enemmän. Ei varmaan välttämätöntä, mutta kyllä tuon perusmaantiefillarinikin kaikki rattaat (3x9 muistaakseni) ovat olleet ihan käytössä, varsinkin retkillä, jos taakkaa on ollut enemmän. Maastossa pienet vaihteet ovat varmasti vielä mukavampia?
Ja tst:lle kiitos vinkeistä. Vähän ehkä "maastompaa" haeskelisin, jos tosiaan haluaisin vaihtaa maisemaa maanteiltä pois. Noissa ei näyttäisi olevan tilaa kovin paljon paksummille renkaille...?
Ai niin ja vielä Korpijaakolle: meitsi on n. 167-senttinen. Luulen, että isompi rengaskoko olisi ihan jees. En ikinä muista tuumakokoja, mutta mittanauhan kanssa mittailin äsken nykyistä fillariani. Vanteen halkaisija on "normaali", noin 60 senttiä, rungon takaputken korkeus keskiöstä satulaputkeen (miesten runko) noin 50 senttiä ja satulan etupäästä ohjaustangon putkeen näyttäisi olevan noin 40 senttiä eli kutakuin ohjeistettu kyynärmitta. Nuo mitat tuntuvat aika mukavilta ajaa.
Läskipyörästä olen kuullut paljon kehuja, mutta kiva olisi päästä kokeilemaan ensin, ja pitäisi varmaan ulkomaisia verkkokauppoja tsekkailla. Lisäksi pohdituttaa, " kannattaako" TÄTIN enää investoida moiseen. Toisaalta olen sitä mieltä, että mikään investointi, millä saa potkittua itseensä lisää liikettä, ei ole turha. Toisaalta sitten en haluaisi ostaa yhtään mitään turhaa ja mietin, että kyllä luontoon on aina palkitsevaa lähteä ja motivoituu lähtemään ilman teknisiä härpäkkeitäkin. Että tässä sitä dilemmaa
