Muorravaarakan historiaa

[peurakorva]

Latu&Polku -lehdessä 5/2014 on seuraavanlainen ilmoitus:

"Muorravaarakan kutsu

Sinä, joka olet vaeltanut Lapin itäkairassa ja vieraillut Muorravaarakan ruoktussa, kylpenyt sen saunassa tai istunut tulilla jokivarren laavulla - nyt sinulla on ainutkertainen mahdollisuus kertoa tarinasi jälkipolville.
Imatran Lapinkävijät, jonka innokas joukko vuonna 1953 rakensi tuon tarunhohtoisen ruoktun, myöhemmin myös saunan ja laavun, on nyt kirjoittamassa historiikkia.
Kaikki muistelot, valokuvat ym. ovat tervetulleita.
Osoite, mihin juttuja voi lähettää, on muorravaarakanhistoria@gmail.com.

Samasta osoitteesta voi myös tilata kirjaa ennakkoon, valmistumisvuosi on mahdollisesti jo 2015"

Varmaan Savusilmien armoitetussa joukossakin on ihmisiä, joilta löytyy muistoja ja kuvia.

[mettäantero]

Kiitos tiedosta peurakorva. Velipojan kanssa saunottiin Muorravaarakan saunassa heinäkuun puolivälissä 1974. Tuosta saunomisesta löytyy kyllä senaikainen värikuva. Pitääpä tuikata kuva historioitsijoille. Kunpa löytäis vielä jostain (sieltä hyvästä tallesta) ruutulehtiöön lyijykynällä kirjoitetut muistiinpanot tuolta aloittelevan lapinkävijän reissulta.

[OS]

http://www.veikkovasama.fi/tekstit/?p=754

[heluna74]

Minä myös kylvin tuossa saunassa syyskuussa 1974 (ja, jos en väärin muista, niin myös 1984). Valokuvia ei tapahtumista ole, mutta muistan vain, kun ilman taskulamppuja yritimme "suunnistaa" takas kämppään, niin naurettiin ja kompuroitiin, vaikka ei matka pitkä ollut.

[mettäantero]

Minä myös kylvin tuossa saunassa syyskuussa 1974 (ja, jos en väärin muista, niin myös 1984). Valokuvia ei tapahtumista ole, mutta muistan vain, kun ilman taskulamppuja yritimme "suunnistaa" takas kämppään, niin naurettiin ja kompuroitiin, vaikka ei matka pitkä ollut.

Harmi, että kävitte vasta syyskuulla. Olis muuten voitu vaikka tavata. Ei tuolla suunnalla muistaakseni tuolloin kovin runsaasti porukkaa liikkunut.

[Eräpentti]

Te olette saunoneet siellä siinä vaiheessa kun minä olin vasta pilkki isäni silmäkulmassa

Muorravaarakalla olen syönyt usein lounasta, mutta en millään muista että siellä olisi saunaa. Onko se purettu kuten Porttkosken autiotuvan sauna? Vai olenko yksinkertaisesti puusilmä????

[Eräpentti]

No niin, Joel Aholan opus tietää kertoa että ko. sauna purettiin huonokuntoisena 80-luvun alussa. Tuossa vaiheessa taisin pelätä sitä Pelle Hermannin hysteeristä kepakkoa, kun huusi ja itki, enkä ymmärtänyt miksi. Sekoaminen vaellukseen oli turvallisesti vasta hamassa tulevaisuudessa. Skitsofreniakin iskee vasta parikymppisenä, yleensä. Vaellusharrastus taas omakohtaisten kokemusten perusteella samassa iässä kuin mitä Ristin Kiesus naputeltiin alustalleen.

[heluna74]

Taisi mokoma "palaa" jo kauan sitten .

Koskahan se muuten oli? Muistatko/tiedätkö mettäantero?

Juu, ei siellä useinkaan kukaan vastaan tullut niinä vuosina. Minä sillä ekalla reissulla 1974 tein jo heti kättelyssä 10 päivän kiepin siellä.

[heluna74]

Eräpenahan hakikin tietoa jo asiasta. Oliko siinä tarkkaa vuotta mainittuna? Minulla on ihan sellainen kutina, että vielä 1984 siellä saunoin...

[Eräpentti]

Ei sano muuta kuin että kyseisen vuosikymmenen "alkupuolella" purettiin ja että kivijalka on edelleen keittokatokselle vievän polun varressa.

Ekan soolovaelluksen aikana rämmin Kulasjokea ylävirtaan pitkin Taajostuvalle, jonka vanhasta kartasta bongasin. Väsyneenä saavuinkin sitten illansuussa tuvan ruohikkoiselle kivijalalle. Muistaakseni kartta lupasi vielä saunaakin, jäi löylyt saamatta

[heluna74]

Taajostuvallakin olen saunonut. Alhaalla rannassa oli sauna. Sittenmmin paloi sauna ja koko kämppä myöhemmin.

Nuo ekat reissut muistaa hyvin, kun niitä oli niin harvassa. Tyttäreni syntyi 1977, joten silloin reissut jäivät vähäksi aikaa ja alkoi se Ransun ja Pelle Hermannin seuraaminen .

[Eräpentti]

^ Menee jo ihan offtopicin puolelle, mutat kateudella kuuntelen näitä varhaisemman ajan reissuja. UK-puisto on nykyään niin kaluttu ja koluttu ja polutettu, että sen vähemmän kansoitettu menneisyys olisi ollut kiva kokea -- jotenkin legendaarisen kuuloista, pioneerimeininkiä. Mutta kuten jossain yksityiskeskustelussa tulikin jo Helunalle todettua, meikäläinen koittaa vastaisuudessa omia omakseen hiukan syrjäisempiä seutuja kuin mitä urkkipuisto on. Ei sillä että tämä olisi mitenkään originelli pyrkimys, kaikkihan me Muotkalle ja muualle suuntaamme. Tämähän on tämä turismin paradoksi: halutessamme kokea yhä uusia koskemattomia paratiiseja tulemme lopulta tuhonneeksi ne kaikki. Kuin heinäsirkat.

.... Nyt kun poikani kanssa katselen tämänhetkistä Pikku Kakkosta, niin näyttää siltä että tuo Ransu nykyään vietä kaikki uudet jaksonsa metsässä. Ei voi valittaa.

Mikä on Muorravaarakan keittokatoksen historia? Miksi se rakennettiin? Ja en nyt tarkoita sitä laavua heti autiotuvan vieressä, vaan sitä kauempaa toimipistettä.

Muorravaarakka on varsin hyvä läpikulkupiste joka suuntaan, hyvin lähellä monia hyviä juttuja urkkipuistossa. jonkinlainen risteysasema.

[heluna74]

Jaa-a, enpä tiedä. Jossain kirjoissa sekin voisi selvitä, että miksi semmoinen katos on tehty. Aikas samanmoinen on Keskollakin. Ehkä se oli yhden ajan "muotia".

Minäkään en ole viime vuosina käynyt Urkissa, paitsi Kemihaarasta lähtien kiertänyt Itäkairaa. Ja tänä kesänä taas lähdin Kiilopäältä, kun oli tarkoitus tutustuttaa lapsenlapsi Santtu seutuun. Emme päässeet Rautulammin pitemmälle, kun sattui niin hervottoman kuuma viikko.

[Joutenkulkija]

Olen yöpynyt ja saunonut Muorravaarakassa v. 1964. Lähetän kuvia ja tarinaa siitä Imatralle. Pari vuotta myöhemmin olin nukkumassa vanhan ruoktun laverilla yksin, kun aamuyöstä heräsin kaaokseen. Yli kaksikymmentä märkää partiolaista sulloutui kämppään varusteineen. En päässyt laverin perältä pois, joten oli loikoiltava paikoillaan niin kauan kuin muutkin, eli iltapäivään.

Imatran Lapinkävijöiden suurin ansio on upean Saariselän kartan valmistaminen v. 1961.

[Hanu]

Muorravaarakka on jotenkin itselleni ollut aina ennemmin luontaantyöntävä kuin houkuttava. Hienolla paikalla, mutta nykyinen standardikämppä ei houkuta. Aina ollut väkeä ja vielä sellaista, joka ei ole houkuttanut. Edellisen kerran siellä päin kulkiessani yövyin ekan kerran teltassa pihassa, kun aiemmin Tahvolla tavatut pojat yöpyi kammissa ja houkuttelivat jäämään. Eka oli tarkoitus vetäytyä jokea alavirtaan jokunen kilsa pois ruuhkasta. Tuli kammikin sisältä tutkittua. Kämpällä oli sen verran menoa, että siellä emme edes poikenneet illalla. Muuten olen vain poikennut ohikulkiessa. Yöpynyt olen aina muualla.